torstai 18. lokakuuta 2012

Höpinöitä

Kävimme Linnanmäen kanta-asiakas tapahtumassa. Sää sattui suosimaan, vettä tuli vain yhden pienen kuuron verran. Mieslauma juoksi laiteissa, minä lyllersin perässä ja söin märkää hattaraa. Osa laitteista oli jo kiinni, Tokan mielestä tietysti ne joihin olisi pitänyt päästä. Koskaan ei Lintsillä ole ollut noin vähän ihmisiä. Ei jonoja, väljää kaikkialla. Paljon kaikkea puoleen hintaan ja ilmaiseksikin jaettiin. Toka vilautteli humoristin taitojaan laitejonossa: "Mikä on suomeksi black fire monkey? Musta tuli apina."eheheehehee...

Neuvolassakin käytiin. Kolmas saa syntyä koska vaan, katsotaan koska se hänelle käy. Miesväki alkaa olla aika malttamaton, Toka varsinkin. Hellyyttävää mutta toisaalta myös väsyttävää. Eka totesi jo jokunen aika sitten että kun tämä odottaminen on niin raskasta. Niimpä niin, sinullehan se raskainta on :P
Mahtavaa tietysti että vauva on odotettu myös isojen veljien taholta mutta lapsen mieli on vaikea saada ymmärtämään faktoja joita aikuinenkaan ei voi tietää. Kuten koska vauva syntyy, kauan synnytys kestää ja koska pääsemme kotiin. Ja tätä on jatkunut keväästä lähtien :) Ja vaikka näitä on pitkään jatkunutkin mukaan on  mahtunut ihaniakin pohdintoja:
Toka: Miten sitä maitoa sieltä tisseistä oikein tulee?
Minä: No siellä tisseissä on sellaset maitorauhaset mitkä sitä maitoa tuottaa
Toka: Joo ja mulla on eturauhanen

Isojen lasten kanssa myös pelot ovat isompia. Varsinkin Tokaa on mietityttänyt että mitä jos mulle tai vauvalle sattuu jotain. Koskaanhan ei voi varmaksi tietää eli ei voi luvata kun ei itsekkään tiedä. Sitä en tiedä mistä nämä pelot juontaa, ehkä vain valtavan elämänmuutoksen edessä lapsi miettii siltäkin kantilta.
Kumpikin isoveli on myös ollut hyvin tavarakeskeinen. Onhan meillä jo tutteja ja vaippoja ja sitä ja tätä valmiina? Jätimme vauvavalmistelut hyvin viime tinkaan erinäisten syiden takia ja saimmekin sitten veljeskaksikolta melkoisen saarnan siitä että miten ja miksi ollaan näin huonosti valmistauduttu. Samaten sitä ei voida mitenkään ymmärtää tai pitää hyväksyttävänä että meidän vauvalla käytetään vaaleanpunaisia kestovaippoja :P Muutkin vauvajutut ovat läpikäyneet hyvin tarkan hyväksymisen. Kaikkea ei ole vieläkään valmiina mutta eipä tarvitsekaan.

Vaikka itsellä on vointi suhteellisen hyvä (tässä vaiheessa pitää vähän ollakkin jo loppuraskauden vaivoja, ennen laskettua aikaa en kuitenkaan ala ulisemaan) niin huomaan että rauhallisuus ja oma tila on nyt enemmän tapetilla kuin normaalisti. Välillä hankala tasapainoilla oman levon ja lasten tarpeiden ja huomion kanssa. Kumpaakin isoa kun huolettaa se että kun vauva tulee niin huomataanko heitä enää ollenkaan. Mutta sitähän se on sitten jatkossakin vauvan synnyttyä, tosin hieman ehkä yllätyksenä tuli se miten paljon tuota huomionkipeyttä on jo raskausaikana. Järkeiltiin että kun isoja otetaan mukaan ja huomioidaan jo odotusaikana niin ehkä vauvan tulo ei ole niin shokki. Keikahtaahan koko perheen tasapaino ihan toisenlaiseksi kun saadaan yksi jäsen lisää tähän tivoliin. Toka on ollut tänään kotona orastavan migreenikohtauksen takia joka onneksi kuitenkin laukesi kun ehdittiin ajoissa lääkitsemään. Kainalossa on kiehnännyt koko päivän vuorotellen Siippa ja vuorotellen Toka. Minä kaipaisin omaa lepoa mutta ei raaski noita poiskaan tuuppia. Olkoot lähellä vaikka koko porukka ja saakin olla. Tämä kun ei ole vain minun vauva ja minun raskaus ja minä kun en ole vain minä vaan se ainoa Äiti :) Ihanan ärsyttävää. Mutta tänään vaan on väsyttänyt _ihan kamalasti_.

Loppuun aamupalapöydän helmiä:
Minä: "siinä on nyt kaht eri juustoa tarjolla"
Pojat: "mitä ahterijuustoa?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?