sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Leivotaan, leivotaan, leivotaan...

No sehän meni leipomiset justiinsa niinku epäonnistumisen päivänä vaan voi!

Kamala tiikerikakkuhimo ollut jo pari päivää ja eiku tekemään! Kovin kummosia aineksia ei tarvitse, kaikkipa löytyi kotoa. Voi ja munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Missähän on mun kuivakakku-vuoka? Aikanaan äidin kaapeista ryösteretkiä tehneenä olen varmasti sellaisenkin jemmannut matkaan. Vaan kun ei löydy! Noh eikai siinä, tehdään irtopohjavuoan rengasosion kanssa. Joka menee rikki voiteluvaiheessa. No eikai siinä, tehdään tavalliseen kakkuvuokaan. Eihän se makua miksikään muuta. Korppujauhoa vielä niin ei tartu sitten kiinni. Missä on korppujauhot? Muistin syövereistä pomppaa verkkokalvoille visio kuinka muutossa niitä pyöri keittiötarvikkeissa 4 avattua pussia. Ja lentävänä huumorina onkin toiminut "kai meillä korppujauhoja on" koko vuoden. Vaan kun ei ole! Kaapin perukoilta löytyy vain hyvin epämääräisen ulkomuodon omaava ruiskorppujauho. Hetken sitä pyörittelen mutta totean että jos ulkomuoto on muurahaiskekomainen niin se ei käy elintarvikkeeksi. Google laulamaan mitä korvikkeena voisi käyttää. Kookoshiutaleita! No niitä on. Ja käyttöpäiväkin vielä tämän vuoden puolella, joskin alkuvuodesta mutta menköön. Tässä vaiheessa huoneenlämpöinen voi muistuttaa enempikin "olen sulanut lautaseen kiinni, siinähän kaavit irti"-rakenteista. Kuuliaisesti kuitenkin vatkaan voin ja sokerin vaahdoksi ja lisään kananmunat, samalla kuitenkin miettien että kyllähän se pelkkä taikinakin veisi makeanhimon.... Kaivan nuolijan esille, joka katkeaa välittömästi kun sillä kaapii taikinaa. Sillälailla! Samalla Toka imitoi taustalla kissaa ja Eka karjuu veljeänsä hiljaiseksi. Minä karjun vatkaamisen yli kumpaakin vaimenemaan ja nuoleskelen itsekkäästi lusikat, kulhot ym enkä edes tarjoa jälkikasvulle! MUN ylijäämät. Tässä vaiheessa huomaan että taikinaa on roiskunut melkomoisesti juuri jynssäämilleni kaakeleille. Lopulta kuitenkin loppu hyvin, kakku hyvin. Maistui! Hifisteltiin ja laitettiin päälle vielä suklaakermavaahtoa ja valkosuklaata. Hullun närästyksen uhallakin vielä yksi pala...

Minä kyllä yleisesti tykkään leipoa. Nyt varsinkin kotona ollessa se on kivaa. Ruoanlaittokin on jees mutta leipominen se minun juttuni. Kun kerran raskauden myötä veivät minulta ensin viinin ja sitten liikunnan ilot niin syömistä eivät vie. Paitsi sipsit.
Leivonnassakin on juttuja mistä en tykkää. Kuten vaivaaminen, huoneenlämpöinen ja voitelu. Näin äkkiseltään ajateltuna. Muitakin toki löytyy. Onneksi on noita pikkuihmisiä kenelle voi delegoida ja ketkä tekee :P

Toivottavasti tuosta otsikosta alkoi muillakin soimaan päässä se Marja Tyrnin biisi :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?