perjantai 19. lokakuuta 2012

Näin tänään

Voi perkele miten noi tärkeimmät osaakin olla niitä ärsyttävimpiä ja rasittavimpia! Toki meillä teini-ikää eletään jo melko lailla joten kuuluuhan tuo asiaankin että vähän leiskuu. Ja allekirjoittanutkin toki on monessa tilanteessa ihan aiheellinen katsomaan sinne peiliin. Mutta kuitenkin, mikään ei nosta verenpainetta ja raivoa sellaisiin saatanan sfääreihin kuin oma lapsi. Varsinkaan oma teini-ikäinen lapsi. Monesti sitä ihan oikeasti ikävöi niitä uhmaikäisiä. Ei se helppoa todellakaan silloinkaan ole mutta keinot on niin erilaiset. Tietynlainen uhmaikähän teini-ikäkin on mutta siinä on mukana vaan semmonen kiva pieni twist että teini kyseenalaistaa kaiken ja soittaa suuta takaisiin ihan eri tasolla kuin uhmaikäinen. Lisäksi teini osaa kyllä haistaa ne keinot millä provosoidut itse ihan suunnattomaan raivoon. Kaikki meillä aina sovitaan ja ehdottomasti illalla ennen nukkumaanmenoa mutta on se jännä miten sitä ei itsekään opi itsestään niitä seikkoja ja vaikka kuinka aina miettii että noniin ensi kerralla olen ihan lehmänrauhallinen. Vaan kuinkas käy, kitarisat vilkkuen ja naama punaisena löydät itsesi ärjymästä. Hyvä minä!
Ja nyt kun on parjattu niin lupaan yrittää muistaa kirjoittaa niitä hyviäkin juttuja niiden sattuessa kohdalle. Eilen hoidettu talvivaatteiden ostelu sujui ainakin ihan mahtavasti. Kumpikin sovitti, mietti ja katsoi ihan kunnolla sen normaalin "iha sama, otetaan vaikka toi et päästään pois"-keskustelun sijaan.

Pojilla on syysloma. Tokan kanssa suunniteltiin banaani-toffeekakun leipomista ja Ekakin innostui kerrankin auttamaan. Meillä ei lapsia ole pakotettu leipomaan tai laittamaan ruokaa vaan odoteltu että se oma kiinnostus heräisi ja koitettu sitä ruokkia. Pakkopullana ei moiset oikein luonnistu mutta en kyllä halua sitäkään että jätkät aikanaan lentää maailmalle ihan uusavuttomina. Eli aina kun vähänkin apuvoimia irtoaisi niin mukaan on otettu.
Yhden lapsen kanssa leipominen sujuu mukavasti ja hommaa saa koko ajan kehiteltyä mutta kahden kanssa menee välillä kikkailuksi kun kumpikin haluaisi kokeilla ja tehdä samoja hommia. Tänään lähinnä minä delegoin ja pojat teki (joskin siinä delegoidessani putsasin kamerasta jauhot kun oli niin avuliasta tänään..). Itselläkin vauhti niin päällä että "vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi" muuttui "vatkaa munat ja voi vaahdoksi ja lisää unohtunut sokeri". Kakku uunissa, saa nähdä mitä siitä tulee.... keittiö saatiin sotkettua ainakin melko mahtavaan kuntoon. Jokatapauksessa se on jännä juttu miten melkein kaikki menee suusta alas lapsella kun on ollut mukana itse tekemässä, muussa tapauksessa ei todellakaan välttämättä :D
Aamusta väkersin sämpylöitä (näitä himoaa meillä koko klaani) ja nyt vihdoin oon keksinyt miten niistä saa rapeita. JES :)

Siipan kanssa ollaan viikon sisään päästy kokeilemaan timpurin taitoja useampaankin kertaan mm. kissojen kattoon asti ylettyvän kiipeilytelineen kanssa ja uuden suihkutelineen parissa. Meistä kumpikaan ei omaa kovin kummoisia rakentajan taitoja ja meistä ei ikinä oli rakentamaan vaikka taloa. Meille riittää koetinkiveksi nuo ed.mainitut haasteiltaan ja tulipahan tuota kerran jos toisenkin viljeltyä "jos me tästä selvitään niin me selvitään ihan mistä vaan"-lausetta :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?