perjantai 26. lokakuuta 2012

Nitinää ja nillitystä, ja vähän juhlapäivääkin...

Vauvat ovat olleet melkoisen ajankohtaisia omassa kaveri- ja tuttavapiirissä viime ajat. Harva se viikko on jollakin laskettu aika. Tässä onkin nyt sitten melkolailla päästy vertaistuen makuun, halusi tai ei... N. puolet omasta raskaudesta on mennyt huoliessa sekä omasta että vauvan terveydestä. Teinkin aika kauan sitten periaatepäätöksen että kovin aikaisin ei ulina loppuraskauden tuskaisuudesta ala, jos sinne asti edes päästään. Lähipiirissä kun on sujuvasti kyllä jaksettu nutista viikkokausia ennen laskettua aikaa. Eikai siinä, jokainen tavallaan ja kaikilla on oikeus valittaa mutta eiköhän tuota jokainen kuitenkin halua täysiaikaisen vauvan. Jokatapauksessa toki täälläkin on vaivannut, niiden vaivojen kanssa nyt vaan on koitettu elää mutta kokoan niitä nyt kuitenkin hieman ylös, lähinnä muistiksi itselle..


  • Hyvin epämääräiset vatsakrampit. Ei ole supistus, ei ole myöskään venymiskipua. Onko edes kohtuperäistä? Epäilyn alla sappi. Kramppailut aina vain vatsan oikealla puolella mutta paikka hieman vaihtelee. Sormella pystyy aina näyttämään paikan että tuohon koskee. Lämpö ja lepo auttavat parhaiten, suorassa ei seistä kramppauksen aikana. Kesto muutamasta minuutista tuntikausiin. Vauvan potkut kramppailukohtaan tuntuu kamalalta. Muutama ruoka-aine pahentanut. Loppui yhtä mystisesti kuin alkoikin kun vauva vähän laskeutui (ja nyt kun tämän naputin "ääneen" niin varmasti ensi yö valvotaan kivun kanssa)
  • Infernaalinen närästys. Apteekkikama onneksi jeesaa. Sekä jätski! Ihan sama mitä syöt, se närästää. Helpottui hieman loppuaikana. Sana painolla hieman!
  • Sappinesteet suussa <3 mikäs sen ihanampaa yöllä kuin herätä siihen että suuhun iskee hapan. 
  • Röyhtäily vaakatasossa. Hemmetin kivuliasta hommaa oikeesti! Ehkä myös viehkointa mitä voit Siipan kainalossa tehdä. Kiitosta heltiää, varsinkin jos olet justiinsa syönyt. 
  • Yölliset vessaseikkailut. Yli kahta tuntia et muuten nuku ilman että vessaan saa herätä. Pidempään jos nukut niin hätä on jo niin kova että sängystä ei tahdo ylös päästä. Uni tämän vuoksi hyvin katkonaista ja väsyttääääää.......
  • Liitoskivut. Tässähän on löytynyt vallan läjä uusia niveliä joiden olemassaolosta ei tiennytkään... Sormet niin juntturassa välillä että tekisi mieli ottaa varpaat käyttöön. Liikkuminen muistuttaa lähinnä Martti Ahtisaaren (Jope Ruonansuun versio) ja zombien välimuotoa. 
  • Turvotus. Ei paha, ei sellainen lähimainkaan että siitä ihan konkreettisesti valittaisi mutta peilit voisi nyt poistaa.
  • Paine vatsassa. Milloin on kylkiluut räjähtämässä ja milloin puskee greippiä perseestä. Lähinnä asennon hakemisen kanssa ärsyttävä vaiva.
  • Yleinen jähmeys. Kaikessa. Syö korvien välistä ihmistä joka ei ole normaalisti jähmeä ja hidas. Vaikka mikäs kiire tässä... 
  • Mahdotonta löytää hyvä asento. Vähän aikaa voi olla jotenkin hyvä mutta sitten taas alkaa se kouhkaaminen ja kääntäminen. Istuessa, maatessa, u name it!
  • Nukahtamisongelmat. Ei kerkiä nukahtaa kun vuorotellen laukkaat vessassa ja haet sitten taas sitä asentoa sen tuhannen peiton ja tyynyn kanssa. Mies on tiellä sängyssä! Vaikka se onkin hilannut itsensä niin kiinni seinään kuin mahdollista.
  • Vessassa käynti ylipäätänsä. JumaLAUta mitä äkistämistä jos meinaat haluta saada jotain kiinteää ulos. Ja pissatessa saa huojua kaikkiin ilmansuuntiin että rakko varmasti tyhjenee.
  • Hengenahdistus. Törsä niin tukossa mutta mitään ei kuitenkaan saa niistettyä ulos. Ei jokapäiväinen vaiva.

Muutakin vaivaa pitkin raskautta on ollut mutta ne on eletty jo, nämä nyt lähinnä näitä lopunajan ajankohtaisuuksia...

Ps. Pistin justiinsa 2 semi-Micheliniä kouluun :P Mä VIHAAN talvea, tai oikeammin ehkä sitä että vuodenaikoja on näin monta. Yhtä kausivaatteen hankkimista ja säilömistä tämä elo. Mutta mikään ei voita vasta heränneen laspen ilmettä kun se on vielä ihan puoliuninen ja sille sanoo et "käyppä kurkkaamassa ikkunasta ulos" ja se näkee ensilumen.

Pps. Vauvan sänky tuli eilen. Hyödynnettiin tämän tahvon kohdalla vuokrattavaa mallia. Nyt taitaa olla kasassa melkein ne oleellisimmat. Jotain nippelisäätöä vielä puuttuu. Saa vinkata esim. maailman parhaista vaippasangoista kestoja aatellen.

Ppps. Eka päivä reilu kolmeen viikkoon kun mä saan olla yksin! Kaikki on koulussa tai töissä. Tää hiljaisuus <3 olin ihan varma että yöllä lähdetään synnyttämään mutta mä sain vapaani! Kohtahan sitä ei varsinaisesti yksin olla mut vauvakansalaisia ei lasketa koska ne ei osaa puhua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?