lauantai 13. lokakuuta 2012

Lauantain liibalaabaa

Viime yö meni valvoessa sappivaivojen kanssa. Kannattipa syödä sipsejä! Harvemmin niitä edes syö ja nyt kun niitä ei sitten voi (tai kannata) syödä niin toki tekisi mieli ja maistuisi. Yö meni siis hakiessa asentoa missä sattuisi vähiten ja missä voisi edes vähän torkahtaa. Noh, oma moka...

Aamu alkoikin melko mukavasti kunnes väsynyt hormonipallero tässä päätti nostattaa kiukun ilmoille. Okei, toki meitä asuu tässä ja neliöt sotkeentuu mutta MITEN täällä voikaan olla niin törkyistä ja sotkuista vaikka tasasesti siivotaan? Siinä puhistessani kengille, talon miesväki tajusi melko pian että nyt on ehkä parempi tosiaan alkaa siivoamaan. Siippa siinä koitti vielä kysellä että ottasinko kahvia.. no en saatana nyt ota kun tässä on tätä tekemistä! Tajusi onneksi sitten itsekin että ehtii sitä sitten jälkeenkin, parempi saada tuo nyt leppymään.... Hyvin harvoin hermostun näistä siivous- ja siistimisjutuista mutta nyt vaan jotenkin oli viikkosiivouksen lisäksi niin monta muutakin asiaa mitkä pisti silmään. Plus kun päivälle oli muutakin touhua niin ärsi että siippa ensin nukkuu melkein yhteentoista vaikka tietää että hoppua nyt piisaa. Ja että tämä oma vaappuminen ei nyt tapahdu ihan kädenkäänteessä ja nopeaan. Ei siinä, normaalisti saakin lyhentää univelkaa mutta nyt on vielä reilun viikon tässä kotona niin ylös sieltä ja VÄHÄN ÄKKIÄ!!

Pojat yllätti oikein urakalla ja ilman mitään oikkuja ja nitkuja järjestivät kirjahyllynsä mikä on ollut ihan kamalan näköinen. Muutimme helmikuussa tähän nykyiseen kotiin ja silloin kirjat ja tavarat vain iskettiin johonkin. Olin itse suunnitellut käyväni sen kirjahyllyn läpi koska kerrossängyn ruuvit ovat edelleen hukassa. Ja muutosta siis 8 kuukautta.... kiirekös tässä! Pakko myöntää että tuskin olisin itse saanut niin fiksusti tavaroita laitettua, aika iso osa niistä kun on mulla kategoriassa "mikä hitto tää on?".
Varmaan suurimmassa osassa perheissä on tyypillistä että kaikki tekeminen ja apu lapsilta pitää hakea melkoisen maanittelun kautta. Meillä linja on se että siivoaminen kuuluu jokaiselle perheenjäsenelle. Kukin auttakoon taitojensa ja kykyjensä mukaan! Nyt kun isot pojat ovat jo niin isoja niin vastuu huoneen siivoamisesta on pääsääntöisesti heillä itsellään mutta harvoin siellä kyllä omatoimisesti yhtään mitään tapahtuu. Siksi tämä tämänpäiväinen olikin niin mukava yllätys teinin ja esiteinin toimesta.

Kunnon kiukku joskus kannattaa koska kuurasin sitten siinä kettuspäissäni roskiskaapinkin. Ei siinä, ei ole kiva pahoittaa toisten mieltä jos itsellä kiukuttaa mutta jälkikäteen kaikki oli sitä mieltä että ompa kiva kun nyt on näin siistiä. Siinä vaiheessa kun Siippa kuurasi siivouskaappia niin teki kyllä mieli jo sanoa että en mä ihan tota tarkoittanut :P
Meinasin alkaa kohta leipomaan eli todnäk keittiö ainakin on pian samannäköinen kuin ennen siivousta sekä tänään oleva epäonnenpäivä varmaankin ennakoi sitä että kakku räjähtää uuniin tai jotain muuta mukavaa.
Mutta josko nyt sitä kakkua sinne uuniin niin saisi sen "aamukahvin" neljän pintaan iltapäivällä..

Toka tuossa löysi kasvomaalinsa ja täräytti naamaansa taideteoksen "zombie joka on saanut kissalta turpaan". Melkoinen ilmestys.... Ompahan hetken rauha konekiväärimäiseen "kuin monta tuntia vielä siihen että pääsee saunaan"-tykitykseen

Ps. En saanut lupaa liittää tähän kuvaa Siipasta siivoamassa Rocky Balboa-nyrkkeilyhousuissa ja vaaleanpunaisissa kumihanskoissa. Ihme niuho!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?