lauantai 20. lokakuuta 2012

Yksinhuoltaja

Meillä kaikilla on ärsytyksen aiheita. Sellaisia joita muut eivät välttämättä ymmärrä ja sitten sellaisia jotka ärsyttävät monia. Monet ovat sellaisia, jotka eivät ärsytä jos et itse ole niitä kokenut.
Itselläni melkoiset ärsytykset saa aikaiseksi perheellisten (useimmiten) äitien kommentit yh-elämästä kun perheen isä on esim. työmatkalla. Tiedän että tuskin kukaan niitä sanoessaan tarkoittaa sitä niin kuin se minulla kalahtaa.
Vuosikausia tuli elettyä sitä ihan oikeaa yh-arkea ja se on melkoisen paljon isompaa ja laajempaa kuin vain sitä että pyörittää arkea yksinään. Oikeassa yh-arjessa se pelkkä arjen pyörittäminen yksin on monesti aika pieni seikka kokonaisuudessa. Aika todennäköisesti sitä arkea olet pyörittänyt yksin jo silloin kun parisuhde vielä oli. Oikeasti on kyse ihan muusta. Kun vastaat ihan kaikesta ihan yksin. Kun kokonaisuudessa hoidat talouden (siis sen rahapuolen) yksin. Kun olet se ainoa jätesanko johon lapset kaatavat ihan kaiken huolimatta siitä oletko itse kuinka väsynyt ja poikki, koska perheen ainoana vanhempana et voi koskaan olla väsynyt ja poikki. Kun yrität riittää yksin kaikkeen. Kun yrität pysyä puolueettomana lapsen kysyessä ja kyseenalaistaessa toiseenkin vanhempaan liittyviä asioita. Kun mikään mitä teet ei vain riitä. Kun oman prosessoinnin ja minuuden kokoamisen keskellä yrität auttaa myös lapsia prosessoimaan eroa ja siihen liittyviä asioita, lapsikin kun kokee eron sattuessa melkoisen identiteettikriisin. Kun yrität niistä sirpaleista saada jotain ehjää kasaan josta muodostuisi lapsille taas turvallinen pohja. Kun siinä ei ole ketään kenen kanssa jaat ne lapsiin ja perheeseen liittyvät ilot sekä surut.

Vaikka jo elettykin on elettyä ja käsiteltyä niin tietyt kipupisteet on ja pysyy. Jotka eivät tule koskaan täysin katoamaan.

Perheelliset, älkää koskaan puhuko yh-arjesta jos puoliso on muutaman päivän poissa. Se oikeasti tekee aika kipeää :) Eikä se ole millään lailla verrattavissa yh-juttuihin.



6 kommenttia:

  1. Sattuman kautta löysin tänne. Tämä teksti kosketti läheltä ja olen ihan samaa mieltä ja kiehahdan, joka kerta samaa asiaa.

    VastaaPoista
  2. Mä olen monesti miettinyt miten tästä asiasta sanoisi nätisti. Kun sitä on kovin hankala selittää ihmiselle joka ei ole elänyt yksinhuoltajana. Hankala selittää ihmiselle jolle se on vain sana. Kun ei ole kuitenkaan tarkoitus nipottaa asiasta mutta tuo vaan oikeasti tuntuu tositosi kurjalta. Oksensimpa asian nyt sitten tänne :P

    VastaaPoista
  3. Vanhemman pojan yksin odottaneena ja 1.5vuotta yksin kasvattaneena mua ärsyttää sama juttu. Nyt kun isän kanssa yhdessä, edelleen särähtää korvaan ja pahasti, eikä mieleen juolahtaisikaan puhua yh-elämästä kun mies on päivät töissä/reissussa.
    PeNan blogista löysin sun blogisi, taidan jäädä seurailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on vielä musta jotenkin tosi vaikea juttu mainita ihmisille, ketkä sitä yh-mainintaa käyttää... ja kiva kun tulit, tervetuloa!

      Poista
  4. Kyllä tää yh-mutsin elämä on aika ajoin rankkaa, mutta se palkitsee kun huomaa pystyvänsä siihen. Silti kyllä mielummin jakaisi arjen ilot ja surut toisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikessa on aina puolensa ja puolensa ;)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?