tiistai 20. marraskuuta 2012

Imetyksestä TAAS

Onkohan aika kullannut muistot vai imetys vienyt muistin? Mutta en muista että ainakaan Tokan kanssa imetykseen olisi mennyt NÄIN paljon aikaa. Mä olen rintamus paljaana ihan koko ajan. Ei siinä, täysimetän mielelläni ja täysin omasta valinnastani eli tarkoitus ei ole nyt nillittää. Ihmetyttää vain että miten sitä aikanaan on hoitanut 2 alle 2-vuotiasta jos on kokoajan imettämässä? Joku oli muuten tullut blogiin hakusanalla "inhoan imetystä"..

Toistaiseksi imetys on vielä tuntunut siltä mitä haluan, vaikka odotusaikana jännittelinkin että mitenkä mieliala. Mieli on pysynyt tasaisena, ei mitään vastaavaa kuin raskausaikana. Todenteolla varmaan kokeillaan ja koetellaan sitten kun Siippa lähtee töihin. Tässä ollaan nyt jo valmiiksi tehty ajatusleikkiä että mitään isompia en vaadi itseltäni, teen mitä pystyn ja vauvan ehdoilla. Ei sillä että mikään suorittajatyyppi tai domestic goddess edes olisin mutta kyllä se meinaa joskus vähän syödä jos ei saa edes vaatteita puettua ennenkun Eka ja Toka ovat koulusta kotona. Mutta nyt mennään näin, vauva-aika on äkkiä ohi. Pesäilen nyt sitten. Helpolla ollaan vielä menty kun tosiaan Siippa on kotona ja tekee ja kuskaa mulle syötävää ja juotavaa ja hieroo.
Vähän jännittää se että alkaako väsymys missä vaiheessa vaikuttamaan yhdistettynä tähän superharmaaseen vuodenaikaan. Alkaako se vaikuttaa miten maidontuotantoon ja yleiseen olotilaan? Iskeekö se ahdistus sieltä? Vauvaa pitäisi niin mielellään rinnalla, se on niin supersöpö siinä. Hankala miettiä ja löytää sitä tasapainoa sieltä oman hyvinvoinnin ja vauvan edun seasta. Ja kun tuntuu siltä että haluan imettää. Mutta en niin että muu perhe sitten saa kestää kiukuttelua ja kohtuuttomuutta. Ei se sen arvoista sentään ole. Ehkä pitäisi vain olla stressaamatta koko asiasta. Menee miten menee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?