perjantai 30. marraskuuta 2012

Vauva on...

..tasan 4 viikkoa! Mäenkestä!!! Loppuu se ajan juokseminen, loppuu se kasvaminen!

Toisaalta tuntuu että vauva olisi ollut meillä aina, toisaalta tuntuu että aika on hujahtanut kamalaa vauhtia. Neljään viikkoon mahtuu vaikka mitä! Vauva on mm.
  • kilon painavempi kuin syntyessään (tuotan ilmeisesti kermaa)
  • vilautellut ensimmäiset hymyt ja jokeltelun tapaiset
  • kasvanut ulos ensimmäisistä vaatteista
  • siirtynyt osittais-kestovaippailijaksi
  • alkanut pikkuhiljaa seuraamaan tarkemmin kirkkaita värejä ja kuvioita
  • kasvattanut ihanat makkarat reisiin ja poskiin
  • kannattelee, tai ainakin yrittää, päätä jo muutaman hetken ennenkuin hermo menee
Mitään rytmiä meillä ei vielä ole, eikä tosin odotettu tai oletettu että olisikaan :D Myönnän että on päiviä jolloin tämä risoo. Mutta toisaalta tuntuu myös hyvältä että vauva on rytmitön, menee suht helpolla siinä siivellä mukana.
Kolmonen on siinä mielessä herkkä poika että ei selvästikkään viihdy oikein julkisilla paikoilla, kirkkaat valot ja häly pelottaa. Paljon ollaan siis vielä kotoiltu vaan, täällä on turvallinen olla. Ehtii sitä pyörimään kylillä myöhemminkin plus ei nämä kelit ole suuresti ulos houkutelleetkaan. Kolmonen ei myöskään suuremmalti viihdy vaunuissa. No en koe sitä kovinkaan suureksi menetykseksi, lenkin ajan tuo on niissä viihtynyt ja se riittää.

Tätä lasta emme kasta, nimijuhlat vietetään joskus alkuvuodesta. Nimi on ollut käytössä syntymästä lähtien joten mitään varsinaista yllätystä ei kenellekkään ole luvassa. Mun äiti hieman nieleskeli tyhjää kun ilmaisimme että ristiäisiä ei tule mutta eiköhän tuo kykene elämään asian kanssa. Sukupolvien kuilu välissä tässäkin asiassa.... Isyys on käyty tunnustamassa ja nimipaperit lähetetty maistraattiin.

Täysimetyksellä vielä mennään, hyvin on riittänyt maito ja hermot äidillä. Rintaraivareita esiintyy päivittäin mutta lähinnä silloin jos Kolkki on väsynyt. Tuttikin on astunut kuvioihin, tällä viikolla enemmissä määrin mutta edelleen on onneksi öitä jolloin tuttia ei tarvitse laisinkaan.

D-vitamiini ei ole vielä käytössä, kahta eri merkkiä kokeiltu ja kumpikin aiheutti sen tason mahavaivaa että en kiusaa lastani. Eli apteekkiin taas marssimaan ja seuraavaa kokeilemaan... paniikkia asiasta en ota enkä tosiaan ala väkisin lapselle kipua aiheuttamaan, jos ei elimistö ole vielä kypsä niin en jaksa uskoa että lapselleni riisitaudin saan aikaiseksi vaikka muutama viikko myöhästettäisiinkin asiaa. Harmi tietysti että tähän vuodenaikaan sitä d-vitamiinia et muualta saa kuin purkista, kesällä olisi voinut vähän auringosta tankata.

Päivät vauvan kanssa hurahtavat vauhdilla ja tuntuu että vauva olisi ollut meillä aina. Joku hormonien aiheuttama tila tässä on päällä koska tuntuu että voisi mennä uudestaan synnyttämään ja kavereita joilla synnytys on vielä edessä lähinnä kadehtii. Kolmonen ei tunnu viimeiseltä lapselta. Kuitenkin koitan ottaa siitä irti kaiken että meillä on nyt vauva. Ensimmäistä kertaa tuntuu että nyt tietää suurinpiirtein mitä tekee ja osaa kuunnella vauvan viestejä paremmin. Ei ole ollut epävarma olo siitä mitä tekee ja miksi vauva itkee. Ensimmäistä kertaa se ei "haittaa" jos vauva itkee niin että en saa rauhoittumaan ja itkua loppumaan. Ei se ole mulle henkilökohtaista. Väsymys ei tunnu ahdistavalta ja ylitsepääsemättömältä vaan asiaan kuuluvalta. Nyt sen hahmottaa ja oikeasti tajuaa miten äkkiä se vauva-aika on ohi.
Eka täyttää ensi kuussa 12. Vastahan sitä synnytettiin. Ja synnärillä se vasta tuntuikin konkreettiselta kun näin synnytysosaston seinällä kuvan siitä kätilöstä joka oli mukana Ekan synnytyksessä. Ja nyt se mun vauva menee pian yläasteelle ja potee jo teini-ikää. Äkkiä sitä ollaan Kolmosenkin kanssa tuossa pisteessä.

Muutenkin tuntuu että vauvan kanssa on "helppoa", noi isot on ne murheenkryyni :D Jos olen vauvan kanssa kaksin kotona niin se on sama kuin olisin yksin. Kaikki vauvan jutut jaksaa, teiniangsti on se haaste verenpaineelle.

Neljään viikkoon mahtuu paljon vierailijoita. Ihana syy nähdä ihmisiä, osaa tosi pitkästä aikaa. Pikkuhiljaa alkaa myös muodostua ketä Kolmoselle pyydetään kummeiksi.

Vastasyntynyttä meillä näkyy vielä senverran että vatsan kypsymättömyyden lisäksi myös hermosto on vielä selvästi kypsymätön. Kolmonen säpsyilee tosi paljon ja esim öisin kapalo on ihan ehdoton vauvan oman unen turvaamiseksi. Kädet myös vispaa paljon!! Syöttäessä välillä tosi kiva...  Kun vauva on tarpeeksi väsynyt niin säpsyily asettuu vain sillä että vauva on tosi tiukasti sylissä. Voi reppanaa :)

Mittaa muutama pv sitten miehellä oli 4710g ja 53,3cm, hattu 38,3.

Katsotaan mitä seuraavat neljä viikkoa tuo tullessaan :) Vauva on ihan huipputyyppi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?