tiistai 27. marraskuuta 2012

Viimeistä viedään...

Nimittäin Siipan isyysloma-viikkoa. Siippa on näiden viikkojen aikana ollut parissa työjutussa, omissa peleissä ja pari koulupäivää poissa meidän luota mutta muuten tässä meidän kanssa. On ollut ihanaa olla hetken itsekseen (no Kolmonen tietty tuossa hoteissa mutta muuten), mä tarvitsen sitä tilaa niin että saan olla yksin (joojoo, se Kolmonen on ollut) kotona. Mutta nyt tuntuu kyllä tosi oudolta että ensi viikosta lähtien me ollaan täällä sitten päivät kaksin. Aina. Tuntuu että on ikävä jo nyt. Ei ole kyse siitä että ei pärjättäisi vaan siitä että nyt mä koen yksin niitä juttuja mitä on nämä viikot koettu kaksin. Nyt ei voi huudella "hei tuu kattoo, tää hymyilee". Ja varmaan tuntuu aika puukoniskulta lähetellä moisia viestejä toiselle, kun tietää että täällä se toinen haluaisi olla.
Eka ja Toka on niin isoja että pääsääntöisesti koulun jälkeen notkuvat kavereiden kanssa ja tulevat kotiin vasta myöhään iltapäivällä. Siippa taas harvoin kotiutuu ennen kuutta. Tosin veikkaan että tämä saattaa nyt muuttua.
Siippa on harmitellut että ei säästellyt enempää kesälomaa tähän loppuvuoteen. Meinasi nekin pitää alunperin kaikki kesällä mutta sain ylipuhuttua. Kolmonen on saanut meiltä kaikilta pään totaalisen pyörälle, eniten isältään. Vauva on luonnollisesti jo syömisen takia hyvin paljon kiinni mussa joten isä kyllä imee mielihyvin kaiken ylimääräisen sylittelyn ja hoivaamisen itselleen. Lähes itku silmässä harmitteli yhteisen vapaan loppumista. Onneksi ensi viikko on nysä ja pian on joulu.
En ole isojen kohdalla asiaa niin mietiskellyt mutta nyt mietin että olisi kyllä ihan kamalaa lähteä tässä vaiheessa töihin. Vauva kasvaa ja kehittyy niin hurjaa tahtia että siitä yhteiselosta ei haluaisi menettää hetkeäkään. Tietysti se on hankala miettiä toisen saappaisiin, isä kun ei syötä ja sitä myötä se imetyksen mukana tuoma side puuttuu. Mutta Kolmosella ja Siipalla on sitten oma siteensä josta minä en tiedä mitään. Ja harmittaa kyllä Siipan puolesta tosi paljon että nyt tosiaan taas suurinosa hereillä olosta menee töissä. Jonkunhan se sekin rooli on kannettava eikä se helppo ole sekään.
Meillä (tai mulla) on kaiken aikaa ollut puhe että Siippa pitäisi kaiken mahdollisen vapaan mitä isä nyt voi. Että yritetään järjestää että isäkuukauden pitäminen ja kaikki onnistuisi. Mulla kun on täydet lomat ja voisi olla ihan hauskaakin mennä muutamaksi viikoksi töihin vanhempainvapaan lopuksi. Siippakin on nyt asialle lämmennyt. Siinä vaiheessa Kolmonenkin on jo senverran isompi että ilman mun tissejä pärjätään!
Voi kun saisi näitä tämän viikon päiviä hidastettua! Tietysti kaikki päivät on enempi vähempi täynnä menoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?