maanantai 5. marraskuuta 2012

Yöllinen äkkipostaus

Kello on kamalasti ja kaikki muut nukkuu. Mä vaan en saa unta. Varmaan jotain hormonaalista. Vauvaa voisi tuijotella tuntikausia mutta tuolla pimeässä makkarissa se on vähän vaikeaa :) Päätä särkee mutta ei varsinaisesti väsytä.

Vauva on nyt lähes minuutilleen 3 päivää. 1,5 vuorokautta on oltu kotona. Jos lopettaa vauvan syöttämisen niin lakkaahan ne kasvamasta?

Synnytyshommia kirjotan omat jutut erikseen toivon mukaan pian ettei fiilarit muutu. Kaikki hyvin mutta puretaan nyt sitten kuitenkin.

Mun viime päivien rooli on ollut lähinnä syöttää. Isot veljet ja isi on muuten omineet vauvan :) Isoja joutuu välillä jo erottelemaankin että varmaan ehtii kyllä jokainen vuorollaan sylittämään ja silittämään ja röyhtäyttämään.... paitsi näköjään minä :) Ollaan sitten rinnalla tankattu läheisyyttä ja öisin. Maitoa riittää ja tyyppi tajusi homman jujun jo salissa. Tissimiehiä!
Isot sai perjantaiksi jäädä koulusta pois ja tulivat jo aamupäivästä sairaalalle. Toka jäi meidän kanssa perhehuoneeseen yötäkin. Olin tositosi yllättynyt pojasta että se ihan oikeasti jaksoi vaikka ei siellä synnärillä loppupeleissä oikeasti lapselle ole mitään. Pidempään ei varmasti olisi mennyt, se yksi vuorokausi riitti. Huomenna isoilla paluu takaisin arkeen, varmana menee hakiessa vielä pitkään. Ei tahdo isot ymmärtää että hekin ovat lapsia joilla on omat arkirutiinit, vauvan hoito ei heillä ole se ainoa. Somaa toisaalta. Omassa tahdissaan ovat saaneet osallistua vauvan juttuihin mutta kumpaakin isoa joutuu vähän hillitsemäänkin. Kumpikin osaa tosi hyvin vauvaa pitää ja varovasti mutta esim. vauvan kylvettämisestä käytiin vähän vääntöä tekeekö sen aikuiset vai lapset. Ei haluta vähätellä mutta eihän se vauva ole helppo käsitellä aikuisenkaan. Mutta isoksi osaksi ovat olleet vain ja ainoastaan avuksi. Ja Siippa toki myös, joutuu hänenkin puoliaan pitämään että Ekalta ja Tokalta vauvan joskus saa myös isänsä syliin :D nyt pitää ottaa kaikki irti näistä viikoista kun mun ei tarvi edes haaveilla siitä että pitäisi pärjätä päivät yksin...
Kuitenkin ihanaa saada arkipäiviin nyt pieni hetken rauha ilman Ekaa ja Tokaa. Eivät meinaa aina malttaa antaa vauvan nukkuakkaan. Vaikka tiedänhän mä toisaalta, oishan tuota itsekin nuuhkimassa tasan ihan koko ajan. Miten se voikaan olla noin ihana? Ja miten se on sinne mahaan voinut koskaan mahtuakkaan? Ja miten se tuoksuukin noin ja on niin pehmeä? Ja miten????

On muuten aina yhtä mieletöntä nähdä ihminen joka saa ensimmäistä kertaa oman lapsen. Tällä kertaa siis puhe Siipasta. Joka ei vielä joku aika sitten kokenut kovin varmaksi haluaako edes omia lapsia. No näin se nyt meni, ihan myyty se on. Oli ihan heti. Oli ihana katsoa jo salissa kun ei se tiennyt miten päin se Kolmosta katsoisi ja mistä nyt koskiki ja kun sen saisi jo syliin. Mitään ei ole vierastanut vaan kaikkea on halunnut tehdä ja opetella ja on ihan mahtavan rauhallinen. Vaikka kaikki on uutta. Mä en ole ainoa joka leijuu jossain hormonisfääreissä.

Nyt vielä pikainen yöllinen tapaaminen rintapumpun kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?