tiistai 25. joulukuuta 2012

Ja me toivotam'...

Meidän joulu oli tänä vuonna vajakki koska isot pojat viettivät sen isänsä kanssa. Tämmöisinä nysäjouluina mua ei oikein joulututa varsinaisina pyhinä. Joulu on lasten juhla ja mä tarvitsen jouluuni lapsia. Onhan tuo Kolkki tässä mutta se on niin pieni että ei se nyt oikein tästä juhlaa tehnyt. Mitään kovin ihmeitä odotuksia ja suunnitelmia ei oltu edes tehty. Lähisukulaisilla aattona käymään ja lahjoja vaihtamaan ja se siinä. Ensi vuonna sitten täysillä joulua.

Koko homma lähti käyntiin hyvinkin erilailla kuin ajateltiin kun aattoaamuna päästiin suuntaamaan Lastenklinikalle. Ei minkään suuren huolen kera mutta kuitenkin sellaisessa tilanteessa että pakko oli käydä tarkistamassa. Kolmosella kaikki hyvin ja takaisin kotiin muutaman tunnin jälkeen. Senverran aikaa reissussa kuitenkin meni ja säälitti Kolkki joka kolmasti jouduttiin Lastenklinikalla herättämään milloin minkäkin kokeen ja tutkimisen takia että jäätiin sitten kotiin. Syötävää oli kotonakin kaapin täydeltä.
Suunnattiin sitten joulupäivänä hoitamaan aattohommat. Osotteita riitti ja kelihän oli mitä mainioin ajamiseen! Eteensä ei nähnyt minkään vertaan ja luulen että oltiin suurinosa matkoista jopa ihan kaistalla eikä kaistojen välissä. Kotiuduttiin lahjaläjän kanssa alkuillasta superväsyneinä. Vaikka sain pidettyä ryhtiä syömisten kanssa niin pieniä vatsanväänteitä kolmoselle aiheutui ja joulupäivän aamuna herättiin melkoisen aikaisin. Ensi jouluna me ei liikuta yhtään mihinkään!!!

Vaikka Siippa onkin maailman ensteks ihanin niin se on kyllä maailman surkein lahjojen ostaja :D Mä olen oikeasti ihan vilpittömän kiitollinen kaikesta millä mua muistetaan mutta mulla ihan oikeasti aina näiden juhlapäivien aikana on hommaa pitää naama peruslukemilla kun avaan sen lahjoja kun päässä pyörii vaan että "mitähän se taas on ajatellut kun se on tämmösen ostanut". Missään nimessä kaikki lahjat ei ole sellaisia mutta joka kerta yksi ja mä koen tämän ihan vaan herttaisena hommana. Saan sellaisia juttuja mitkä oikeasti haluttaisi haudata kaapin perukoille mutta joita käytän siksi kun toinen on mulle rakas ja tiedän että mulle ei ole helppo ostaa lahjoja. Harrastan paljon sitä että ilmoittelen ihan suoraan useampia eri juttuja mitä haluaisin jotta toisen lahjan hankinta helpottuisi mutta toisella on myös tarve ostaa mulle jotain mitä en osaa odottaa. Ja siinä kyllä onnistuu ihan tasan joka kerta koska saan kamaa joita en todellakaan halua :D tällä kertaa paketista paljastui sellainen ihme kynsilaite-systeemi millä tehdään geelikynsiä. Nojoo, mä tykkään kausittain lakata kynsiäni mutta en ole koskaan ikinä kokenut mitään halua laittaa kynsiini mitään tekohommia. Työaikoina en voi edes sellaisia pitää. Ilmoitin jo että kun alan noita itseeni askartelemaan niin täällä ei ole kotona ketään muuta mun lisäksi. Sain siltä kyllä kaikkea superkivaakin :)

Samaten mä oon ilmeisesti hyvin helposti arvattava koska sain 2 samaa kirjaa lahjaksi. Olen ko. opusta kyllä toivonut mutta en ainakaan toiselta lahjan antajalta. Onneksi yksi osapuoli joka mua tällä muisti suostui jo siihen että vaihdetaan johonkin toiseen. Sattuuhan noita.

Meille joulukuu on paljon muutakin aina kuin vain joulua ja sen odotusta. Yksi omista kun on syntynyt joulukuussa sekä lähipiiristä 4 lasta joiden muistamiseen ja synttäreihin osallistutaan. Mulle iskeekin aina joka vuosi jossain vaiheessa joulukuuta aikamoinen väsymys ja ahdistus. Mikä ei musta liity suoranaisesti jouluun vaan siihen että vuosi lähestyy loppua ja siinä on ihan hillitön häsis loppukirinä. Mä en väsy lahjojen hankkimisesta enkä jouluvalmisteluista enkä ruokien laitosta tai siivoamisesta koska tiedän voimavarani ja jos joku ei nappaa tai en jaksa niin sitten saa olla. Mulle ideaalijoulu olisi sellainen että saisi vaan olla omassa kodissa omien seinien sisällä oman väen kanssa. Ei tarvitsisi nähdä ketään tai liikkua mihinkään tai odottaa ketään kylään. Vähän vastapainoa sille huiskimisille mitä siinä se koko kuu on, sen jouluilun lisäksi. Mutta koska ei vietetä vain mun joulua niin useimmiten sitten juostaan kylässä jne. Sain nyt tosiaan onneksi tahtoni läpi ja ensi jouluna ollaan vain kotona. Meille saa tulla ketä haluaa ja tarjotaan mitä tarjotaan.
Väsymyksen lisäksi mua ahdistaa kaikki ja koko maailma. Näitä perushippihommia. Miten mä voin viettää täällä yltäkylläistä joulua kun maailmassa on niin paljon puutteellisuutta. En avaa näitä hommia tähän nyt sen tarkemmin ettei ala ahdistaa enemmän. Joskus sinkkuaikoina harrastinkin sitä että karkasin jouluksi ja/tai uudeksi vuodeksi maasta pois. Joko itsekseni johonkin uuteen paikkaan tai sitten kavereiden luo pitkin Eurooppaa. Silloin vältti aina tuon ahdistuksen ja jotenkin oli paljon relampi joulun viettäjä koska pystyi hyvällä omalla tunnolla viettämään joulua miten halusi, ei tarvinnut miettiä ja surra että aiheuttaako pahaa mieltä että ei tulekkaan. Tuhansien kilsojen päästä on paha tulla ja se ymmärrettiin aina paljon paremmin kuin se jos ilmoitti että tänä jouluna ei pääse tulemaan kun oon vaan kotona. Toinen mahtava syy mikä ymmärrettiin oli työ.
Ehkä mä vielä joskus saan ylipuhuttua tän meidän väen jouluksi vaikka Ruotsin risteilylle. Alunperin tämä joulu piti viettää Siipan kanssa New Yorkissa niin että oltaisiin palattu vasta joskus alkuvuodesta takaisin. Mutta sitten ilmoitti itsestään Kolmonen ja se jäi. Josko senkin saisi vielä joskus toteutettua...

Nyt vielä suklaaöverit ennen unille menoa. Huomenna saa onneksi olla vaan. Onneksi! Mä en jaksa enää yhtäkään auton putsausta kyläpaikkojen välissä.

2 kommenttia:

  1. Mä en tiedä uskaltaako noita Käyttiksen virheostoksia kertoa julkisesti, jos se vaikka tuliskin lukemaan tänne, mutta sanotaan näin että oon tyytyväinen että se on siirtynyt tonne elektroniikkapuolelle hoitaa ne ostokset. Koruja tulee ja ne on aina ihania, mutta pikkasen kotirouvamaisempia kuin minä... :D Mutta hei, ajatus on tärkein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jännittelen mäkin että sattuuko nää joskus sen silmiin MUTTA kun mä ihan oikeasti loppupeleissä pidän niitä totaalisia virheostoksia herttaisella tavalla huvittavina ja oikeasti odotankin saavani niitä ja todnäk reagoisin siihen jos se ei yhtäkään mokaa mulle enää hankkisi :D Nimenomaan se ajatus on se tärkein ja jos toinen nyt on kokenut asiakseen hankkia mulle esim. sen ihan älytöntä mekkalaa pitävän jalkahieronta-laitteen niin kyllä mä sitä käytän. Riskillä mäkin sille joskus lahjoja hankin ja en voi olla varma etteikö se pidä jotain ihan totaalisena virheenä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?