keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jouluperinteitä

Meillä kun on tämä uusioperhe-kuvio ja vasta virallisesti toinen joulu yhdessä niin meillä ei ole ehtinyt vielä mitään kovin kummoisia perinteitä jouluksi tai muutenkaan muodostumaan. Eka ja Toka ovat isänsä luona joka toisen joulun niin tämäkin aiheuttaa aina vähän erilaisuutta jouluihin.
Tässä pikkuhiljaa niitä perinteitä vasta rakennetaan ja Siipasta on ainakin kuoriutumassa varsinainen jouluhössö. Vaikkakin isänsä kertoi Siipan pienenä julistaneen että joulu on perseestä. Ottaa ilmeisesti nyt vanhemmalla iällä ja lasten myötä vähän takaisin....

Mulle tärkeintä jouluna (niinkuin muulloinkin) on syöminen. Paljon itsetehtyä hyvää, kiitos. Pientä kädenvääntöä on jo käyty että onko meillä tarjolla kinkkua vai kalkkunaa vai kumpaakaan. Itse en normaalisti syö kumpaakaan (erinäisistä komplikaatioista johtuen raskausaikana palauttelin lihaa takaisin omaan ruokavalioon, jahka kunto sen sallii niin lihaa lähdetään taas karsimaan pois) vaan joulunakin olen luottanut kalaan. Kolmonen vaan otti ja sai jalkansa täyteen pieniä vesikelloja muutama viikko sitten kun söin kuhaa ja sen jälkeen en ole kalaa uskaltanut suuhuni laittaa. Eli todennäköisesti Siippa päättänee ja tekee joulun lihat ja minä sitten närpin ja nirsoilen. Muutenkaan meillä ei oikein kukaan ole jouluruoista isommalti välittänyt. Ja 2 päivää on ihan maksimi kun niitä jaksaa syödä. Ne kerrat kun on mutsilla käyty syömässä niin tarjolla on onneksi ollut muutakin vaihtoehtoa, tai jollain tavalla muunneltua jouluruokaa. Esim. bataattilaatikkoa.
Tärkeintä joulusyömisissä mulle edustaakin lähinnä jälkiruoat, naposteltavat ja lisukkeet. Kun isot oli pieniä niin väkersin itse joulukarkit, joulusuklaat sekä erilaisia joulusipuleita. Nykyään niitä tulee ostettua joulumarkkinoilta ja tänä jouluna en varmasti tuon syliluuta-Kolmosen kanssa jaksa taipua väkertämään kaikkea itse. Mutta jo(i)tain ihania kakkuja on tehtävä ja saatava.... ja suklaata haalittava paljon. Sekä juustoja. Vinkkinä cheddar-juusto (ei se sulatejuusto) on piparin kanssa ihan törkeän hyvää! Voi Kolkki-parkaa, mitenhän sen maha kestää. Ja pikkasen voi äiti-parkaakin joka sitten huonon oman tuntonsa kanssa huutavaa lasta lohduttaa...

Senverran tätä joulua on mietitty että tänävuonna vielä käytetään yksi joulun päivistä siihen sukulaisissa luuhaamiseen mutta ensi vuonna kun koko sirkus on taas kotosalla niin ei liikuta mihinkään! Ken haluaa nähdä niin liikkukoon itse sitten meille. Tämän takia ei kovin ihmeitä joulupöperöitä varmaan kotiin haalita.

Joulupukkia meillä ei ole koskaan käynyt. Pelkäsin itse koko tyyppiä lapsuuteni ja isot pojat ovat myös olleet senverran arkoja että pukki jätti isojen ollessa pieniä lahjat aina kuusen alle. Tai säkissä parvekkeelle. Siippa on jo pukin tulemisesta puhunut mutta aika näyttää miten Kolmosen kanssa tehdään. Eipä se tuokaan kyllä mikään suurperheen karski kuopus ole, vaikuttaa melko aralta tyypiltä.
Meillä lapsille on kerrottu totuus pukista muistaakseni siinä vaiheessa kun ovat menneet kouluun. Vai eskarissa? En nyt enää tarkkaan muista. Melkosen vapautunutta ollut nyt viime vuodet kun ei ole tarvinnut huijailla niitä enää. Ja musta ei Kolmoselle edes välttämättä tarvitsisi näitä satuilla mutta Siippa tahtoo...

Siippa on hirveän tarkka sen suhteen minä verran rahaa käytetään toistemme lahjoihin. Ei niinkään väliä sillä onko summa iso, vaan se on tärkeää että käytettäisiin suht saman verran. Mä en ihan sisäistä tätä ideologiaa koska mulla ei ole koskaan ollut isommalti väliä rahallisesti mitä toiseen käytän. Jos lahja on osuva ja hyvä ja saajansa näköinen niin se on tärkeintä. Viime vuonna käytin koko pesueen lahjoihin aikamoisen summan koska tiesin että tänä jouluna ei ole varaa yhtä lailla. Kaikki lahjat olivat saajansa näköisiä ja ne nyt sattuivat sillä kertaa olemaan hieman hinnakkaampia. Mäkin kyllä toiveita esitän  mutta olen kiitollinen siitä mitä saan. Siippa muistaa mua niin paljon ihan normaalistikin, sellaisina päivinä kun mä en muista :D Männä viikolla sain sika-kallista suklaata ison rasian koska siinä sattui olemaan yksi meidän puolittais-vuosipäivistä... mä en edes tiennyt että sellaisiakin voisi muistaa :D 

Joulumarkkinat on ihan ehdoton perinne! Osa lahjoistakin tulee hankittua sieltä. Joskus matkattu kauemmaksikin markkinahulinoille mutta tästä lähempääkin löytyy useampaa. Syömisiä tulee haalittua myös sieltä. Tosin jos kovin aikaisin markkinoille raahautuu niin ennen joulua on tehtävä toinen reissu, syömiset ei säily koskaan tässä taloudessa.

Mun jouluperinteisiin on monena vuonna ja ihan vapaaehtoisesti kuulunut myös, yllätysyllätys, työ. Oon oikeasti tykännyt olla joulun pyhiä töissä, itse joulua ehtii silti viettämään. Ne joulut kun isot pojat on olleet kotona niin oon vaan jouluiltu mutta kun ovat olleet isällään niin sitten mamma on tehnyt myös töitä. Välipäiviä on kiva viettää sitten vapaalla ja jos uusi vuosi on osunut sopivasti niin on päässyt johonkin reissuunkin lähtemään. Tämä "perinne" nyt tosin varmaan jää pois koska Kolmonen on joka vuosi joulun kotona plus nykyisessä duunissa on pulju kiinni joulun.

Koristeita meille ei kovin ihmeellisesti todennäköisesti laiteta. Valoja on parissa ikkunassa mutta ne on senverran ei-jouluisia että killuvat varmaan sinne asti kunnes päivät taas pitenee reippaasti. Kynttilöitä meillä poltetaan pimeällä kaudella aina ja paljon (vaikkakin uudet tutkimukset siitä että se on sama kuin polttaisi röökiä sisällä kolkuttaa mun omaatuntoa ja paljon) mutta jouluna varmasti vielä parin ekstran verran.
Kuusesta väännetään vielä kättä. Mä en koe sitä tarpeelliseksi (kun ei ne koristelijatkaan ole kotona ja Kolmonen ei tajua koko hommasta vielä mitään) mutta Siippa vaatii. Ja ehdottomasti oikean. Mä voisin taipua tekomalliseen, kissat kun tuhoaa kaiken vähintäänkin kiiltävän ja roikkuvan niin kuusi on todennäköisesti nurin sen 83452972893 kertaa jo ensimmäisen yön aikana. Ja muutenkin se varina ja sotku vaan vituttaa.
Yksi vaihtoehto olisi tietty heittää koko systeemi parvekkeelle mutta siihen tuskin suostutaan.

Mä olen aiemmin ollut enemmän jouluihminen. En tiedä mihin se into oikein on kadonnut. Kai se nykyään edustaa enemmän töistä vapaalla ollessa hetken hengähdystaukoa. Kuitenkin on ne muutamat tietyt jutut mitä jouluisin on oltava (dacapo ja fazerina, villasukat ja luettavaa sekä tv:stä möllötettävää, löhöämistä ja nukkumista). Ennen jaksoin askarrella joulukortitkin itse, nykyään ei tule lähetettyä edes valmiskortteja. Ensi vuonna voisi yrittää itse pakertaa kun mulla on aikaa jo kesällä tehdä ne.

Lunta ei joulu mun mielestä kaipaa. Sitä kun tuntuu nykyään olevan se puoli vuotta kahden metrin verran niin ihan hirveästi en ole joulujani perustanut sen lumen varaan. Tietty on kiva kun on vähän valoisampaa mutta meillä ainakin jouluna pääsääntöisesti ollaan sisällä ja löhötään niin se on aivan sama miltä pihalla näyttää.

Tältä vuodelta lähinnä meillä odotetaan että oltaisiin kaikki varmasti terveenä. Isojen jätkien koulussa jyllää angiina ja eilen neuvolassa kehuskelivat noro-epidemian jo alkaneen.. jotenkin se olisi tyypillistä sairastua juuri jouluksi ja viettää se esim. Lastenklinikalla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?