sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Missä on mun passi?

Marttyyrimamma tässä hei!

Mä odotan aina viikonloppuja kun koko perhe on koolla ja saadaan olla yhdessä. Ja aina käy niin että jossain välissä mä toivon että olispa jo maanantai niin toi koko lauma olis jossain ihan muualla ja  helvetin kaukana mun silmistä. Onneksi ens viikolla alkaa joululoma niin voin taas ensin koko viikon toivoa et voikun se loma jo tulis ja sitten ekan lomapäivän iltana alkaa laskemaan että koska ne koulut taas alkoikaan...
Täällä alkaa koko porukka olemaan aika kypsä oravanpyörään ja meno on sen mukaista. Isot nahistelee ja nyrkkeilee jatkuvasti, mä vilauttelen nielurisojani siinä vaiheessa ja passitan veljekset hankeen purkamaan tunteensa, Siippa koittaa tasapainoilla kaiken välissä ja saada vähän tankattua akkuja arkeen ja tasapuolisesti ollaan ja juostaan kylillä tai sitten meillä on vieraita.

Olin eilen Tokan kanssa leffassa. Meillä ei isot veljet ole mitään sen kummempia mustiksia Kolmosesta vetäneet mutta selvästi on ollut havaittavissa että tarvittaisiin aikaa kun saisi ja voisi olla äidin kanssa ihan kaksin. Joku käyttäisi ehkä sanaa laatuaika. Mä en itse ole ollut millään muotoa vielä valmis olemaan vauvasta erossa, joku tankkausreissu tai maidon haku lähi-Siwasta menee mutta isompiin ei vielä olo riitä. Mutta kun on noita muitakin lapsia. Ja ymmärrän kyllä ihan tasan sen että se on vähän hakemisen alla opetella jakamaan mut, oltiin kuitenkin monta vuotta aika tiivis kolmikko.
Mä en epäile laisinkaan ettäkö Siippa ei pärjäisi ton pikkujannun kanssa, päinvastoin. Mutta vauva on vielä niin pirun pieni ja naimisissa mun tissien kanssa. Eihän se edes vielä tajua olevansa oma erillinen yksilö eikä mikään mun lisäraaja.
No mentiin nyt sitten jokatapauksessa eilen katsomaan elokuvataivaan klassikko eli tämä Salkkari-elokuva Nightmare -Painajainen vesillä. Onneksi ei kestänyt kauaa mutta kyllä me kaikenkaikkiaan kolmisen tuntia oltiin poissa. Kolmonen ei tietenkään ollut mitenkään päin suostunut syömään mistään muualta vaan odotti kiltisti huutamalla että nahkaleilit saapuu kotiin hänet ravitsemaan.
Todennäköisesti vaan kuvittelin mutta vauva katsoi mua tosi loukkaantuneesti "näinkö sinä minut hylkäsit"-ilmeellä ja lupasin että en käy enää niistämässäkään ilman sitä. Siinä se tyytyväisenä sitten tissi suussa virnuili ja halaili ravinnonlähdettään. Toka oli tyytyväinen meidän reissuun, mikä tietty oli pääasia. Mä olin tyytyväinen kun päästiin takaisin kotiin.
Loppupäivä ja iltakin meni oikein kivasti kunnes sitten alkoi yöunille meno. Kolkki taisi päättää tässä vaiheessa vetää jonkun eroahdistus osa kakkosen koska kukkui ja kiekui aamukolmeen. Sitten se taintui, tiukasti kainalossa.
Onneksi olin älynnyt laittaa puhelimen yöksi äänettömälle koska kymmeneltä oli alkanut meidän sunnuntaivieraiden puhelin-pommitus että koska sopii tulla. Okei mä tiedän että meidän "rytmit" on ehkä vähän nurinkurisia mut oikeasti mulla ei kävis mieleenkään vapaapäivänä soitella yhtään kenellekkään ennen puolta päivää, oli lapsia tai ei. Mehän sujuvasti herättiin tähän päivään koko sirkus siinä kello 11.... meillä siis vapaapäivinä ja lomalla koko porukka valvoo myöhään ja nukkuu aamulla pitkään. Ja minä ja vauva tehdään tätä myös arkena. Jokaisessa kodissa tietysti tyylillään mutta mä olen sitä mieltä että me ehditään sen kellon herättämänä nousta helvetin aikasin sittenkin kun taas on hypätty takaisin oravanpyörään. Nyt mennään näin. Ja kivampi musta on että vauva on hereillä silloin kun muu väkikin on kotona ja sen kanssa voi seurustella, eikä niin että seiskan kasin pintaan vauva menee jo yöunille ja siinä vaiheessa vasta osa perheestä kotiutuu harrastuksista ja muista.
No jokatapauksessa nousin tänä aamuna vallan tosi pirteänä joo, ensimmäinen vilkaisu peiliin osoitti että parempi liisteröidä koko naama valokynällä. Luodaan nyt sitä optista harhaa ainakin itselle. Väsyttääääää......

Tänään on päivä jolloin mä olen provosoitunut mm. seuraavista: "Heräsikö vauva yöllä?" (no voi jumalauta mitäpä luulet?), "Jos mä putsaan auton niin puetko vauvan silläaikaa?" (voi vittu saanko mä käydä edes vessassa joskus ilman että mukana on vauva. Tai kissa) sekä "Mitäs täällä kassissa on, ai onks nää joululahjat täällä vieläkin?" (suosittelisin tässä vaiheessa juoksemaan ja helvetin lujaa sekä kehittämään itsesuojeluvaiston).
Lisää lapsia vaan perkele!

Lisäksi mulla on krapula siitä että join eilen yhden terästetyn glögin. Maailma on niin epäreilu!
Nyt mä käärin hihat ja kiskaisen hiukset tiukemmin kiinni marttyyrinkruunullani ja alan tekemään Ekalle synttärikakkua. Joka sekin oli melkoisen työn takana keksiä koska toiveethan oli luokkaa "täytekakku mutta piparipohjalla"... joopa!
Taidan samalla haaveilla siitä että josko ehtisin tänään käymään kakalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?