sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Seksihommia

Koska mulla ei ole mitään häpyä ja kirjoitan mistä huvittaa ja luotto on vahva (, tyhmä ja sokea) sille että huitelen täällä anonyyminä kasvona niin pannaan menemään (mennään panemaan, ehe ehe) nyt sitten tästäkin aiheesta.

Seksi se onkin seikka joka on kuluneen vuoden aikana kokenut melkomoisen muodonmuutoksen. Kun Kolmonen ilmoitti saapumisestaan ja raskausoireet iski kunnolla päälle niin ei yksinkertaisesti jaksanut. Nukkuminen vei voiton ihan heittämällä. Joskus oli niin paha olokin ettei vaan pystynyt. Pieni pelkokin jyskytti takaraivossa, edellinen raskaus kun meni kesken ja ennen sitä seksin yhteydessä oli muutaman kerran epämääräisiä vuoteluja. Väkisinkin sitä mietti johtuiko keskenmeno seksistä vaikka järki sanoi että ei tietystikkään. Mieli vaan olisi kaivannut jotain konkreettista syytä sille mistä se johtui.

Raskauden edetessä alkoi mieskin taas maistumaan. Seksi oli vallan kivaa hellimistä. Kunnes jossain vaiheessa raskautta seksin yhteydessä iski aina ihmeellisiä epämääräisiä kivuliaita kramppeja. Ei supistuksia, hitto en ole edes varma olivatko laisinkaan kohtuperäisiä. Ja kun ei niitä edes ollut joka kerta niin seksi muuttui semi-ahdistavaksi pakkopullaksi. Joskus kun krampit ei meinanneet millään laueta. Ei ne nyt ihan järjettömän kipeitä olleet mutta epämukavia. Eikä mitään varsinaista seksikieltoa missään välissä ilmoille edes heitetty mutta olihan se sellaista "no voi hitsi en mä nyt tiedä, jos se alkaa taas kramppaamaan, no ollaan sitten hei tosi nopeita ja ei todellakaan mitään esileikkejä"-tasoista. Siinäpä sitä tuntee itsensä vallan kiihottavaksi (ja kiihottuneeksi) kun ennen koko hommaa käydään kolmannen asteen neuvottelut aiheesta.

Krampit säilyi mukana koko odotuksen mutta loppuraskaudesta sitä ei sillä lailla enää välittänyt. Josko se vaikka käynnistyisi seksistä? Yllättäen ei käynnistynyt :D

Jo raskausaikana aloin paukuttamaan neuvolassa että mä haluan sitten jälkitarkastuksessa kierukan, ai miksei voi saada, oon kuullu että kyllä voi niin varmana laitatte. No en saanut jälkitarkastuksessa kierukkaa.. näillä näppäimillä maaliskuussa saan. Haluavat että synnytyksestä on tarpeeksi pitkä aika ja kroppa on varmasti palautunut. On se.

Suuresti en intoa tunne sille että muhun asennellaan vieraita esineitä. Vielä vähemmän lämpenen hormoneille. Joten pakkoluotto nyt siihen asti sitten kumeihin ja imetykseen.

Vieläkin on hommelit vähän hakusessa. Okei synnytyksestä on vain 8 viikkoa. Ja on tässä jo viritelty. Kahden teinin ja yhden vauvan perheessä seksi vain on melkoista kalenterirulettia. Että kummankin halut, vauvan unet ja teinien askareet ajoittuisi suht samaan aikaan. Isot pojat kun jaksavat heittämällä valvoa paljon myöhempään kuin me. Aamulla taas kun nukkuisivat niin vauva on jo meidän sängyssä (ei sillä että sänky nyt olisi ainoa paikka missä voisi harrastaa mutta uskoisin että you get the picture ja sillälailla). Mä vierastan aika isosti mitään kellottamisia mutta jos tässä meinaa miestä saada ennenkuin paikat alkaa kasvamaan hämähäkinseittiä niin melkeimpä on pakko vähän kellotella että mikä päivä se nyt olisi parhaimmat ja otollisimmat mahdollisuudet edes yrittää. Stressiä en asiasta ota mutta hittosoikoon mä tahdon lihaa!!
Liikaa en myöskään suostu lapsia varomaan, toki haluan minimoida riskin että jotain näkevät tai kuulevat. Meillä on kyllä keskusteltu seksistä ja että se on osa parisuhdetta. Kai se jotenkin kuuluu elämään että sitä haluaisi ajatella että omat vanhemmat ei seksiä harrasta. Että sitä ei jotenkin halua edes isommin ajatella. Mutta mä en jokatapauksessa ala elämään niin että uskottelen kenellekkään että en pupuile. En tietenkään siitä isoille esitelmöi ja pyritään varomaan mutta voi olla että ihan aina eivät unessa vielä ole kun me tehdään aikuisten juttuja. Seksi on osa (mun) luonnollista elämää. Kesken kaiken eivät ole suoranaisesti yllättäneet koskaan.

Mä olisin vielä vähän sellaisen "nosto, pisto, ravistus"-linjan kannalla. Että edes vähän saisi, vituttaa liian pitkä esisähellys jos on keskeytyksen vaara. Suoraa toimintaa vaan! Siippa taas kaipaisi vähän pidempää hekumaa. Selvästi hommaan vaikuttaa vähän hormonitkin. Imetyksen myötä halut on vähän hukassa ja hommaan vaikuttaa sekä fyysinen että korvien väli. Mua ei edelleenkään ahdista imetys enkä koe sitä nyt mitenkään liian sitovana mutta oman kehon määräysvalta on nyt selvästi katkolla tällä hetkellä. Kolmonen tuntuisi olevan tyytyväisin jos mä heiluisin jatkuvasti yläosattomissa. Ei sitä aina nälkä ole mutta joskus on näköjään vaan kivaa hieroa sitä nassuaan siihen äitin tissiin. Minä en siis juurikaan tällä hetkellä koe päättäväni kropastani. Ja vaikka imetys ja seksi ei millään lailla liitykkään toisiinsa niin mun kehon alastomuus ja päätäntä siitä liittyy. Haluja ei aina tahdo löytyä tämän takia. Tosin huomasin että hommaa helpottaa vähän kun jättää paidan päälle silloinkun olisi seksiä luvassa. Kiva olisi tuntea toisen ihoakin, tissit ei todellakaan ole pyhitetty vain vauvalle mutta jostain syystä aivoilla on vielä vähän hakusessa nää hommat. Että sitä voi kumpaakin suorittaa ja sitä vaan sujuvasti kääntäisi jostain aivolohkosta jotain näkymätöntä vipua imetyksestä seksiin. Ehkä se vipu sieltä vielä ajan kanssa löytyy....

Mitään stressiä ei homma ole onneksi isommin aiheuttanut, ei lasketa kertoja että koska viimeiksi ja kuinka kauan. Mutta kuitenkin se on meidän parisuhteessa aika iso tekijä. Ei ne kuivat kaudet mitään kriisejä aiheuta niin kauan kun tietää että ei se ole pysyvää.
Männä viikolla oli jossain (todennäköisesti keltaisessa lehdistössä kun en mä ehdi muita lehtiä lukea) Helen Mirrenin haastattelu jossa emäntä oli sitä mieltä että parisuhde voi olla ilman seksiäkin. No en väitä suoranaisesti vastaan mutta väitän että moinen toimii ehkä sitten kun pohjalla on yhteisiä vuosikymmeniä. Kun pohjalla on niin paljon yhdessä elettyä aikaa että sitä on nivoutunut niin monelta kantilta yhteen sillä tavalla että se seksi ei ole enää sillä lailla sellainen liima. Kun yhdessäeloa on vähempi takana niin omalla kohdalla se ei seksi aina ole pelkkää toisen hellimistä ja yhdessä puurtamista vaan myös stressin laukaisija, unilääke ja urheilusuoritus. Ed. mainituista syistä meillä myös sujuvasti sooloillaan sängyssä jos toisella ei just sillä hetkellä nyt ole haluja. Yllättäen miehellä useimmiten on jos käyn ehdottelemaan...

Tää näyttää nyt ihan joltain vauvalehden keskustelulta. Siippa älä kilahda jos jostain kumman syystä nyt satut tämän lukemaan. Tai jos kilahdat niin lupaan että saat sovintoseksiä :P

5 kommenttia:

  1. :D Ihanan avoin! Ehkä en kommentoi mitään, kun kumminkin omalla nimellä kirjoittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en uskaltaisi omalla nimellä. En niinkään näiden seksihommien takia vaan lasten takia. Kun haluan nimenomaan niistä lasten jutuista kirjoittaa ja tiedän että jos omalla naamalla ja nimellä kirjoittaisin eli heidät voisi tunnistaa niin lapset kyllä laittaisi stopin sille hommalle. Mä olen itseasiassa paljon sitä miettinyt ja uskon että tulevaisuudessa se ei ole enää ehkä niin tuomittavaa että omalla naamalla ja nimellä avoimesti kertoo omasta perheestä. Sosiaalinen media ja siihen liittyvä kulttuuri kehittyy ja nykyiset sukupolvet kasvaa siinä mukana. Mutta nyt vielä on pakko pitää vähän piilossa jos haluaa kirjoittaa niinkuin haluaa. Kaverit on mua kyllä täältä bongannutkin mutta se nyt on helppoa jo pelkän kirjoitustyylin perusteella. Ja vaikka kuinka anonyyminä yritän olla niin olen joutunut jo nyt vähän siivoilemaan ja miettimään tarkemmin enkä ihan kaikesta haluamastani ole voinut kirjoittaa. Kun kerran on jo tunnistettu :D

      Poista
    2. Minäkin oon miettinyt, että nyt kun omalla nimellä kirjoitan, kirjoitan vain kasvatuksesta yleisellä tasolla. Ei siis sitä, että millaisia lapseni ovat, mitä tekevät, kuinka kasvavat tai millainen päivä oli tänään. Ja jos lasten kasvokuvia näkyy, ne ovat omia lapsuuskuviani. :) Tai sitten omien lasten leikeistä rajattuja (nykyisiä tai vanhoja). Kuvat kumminkin piristää sitä tekstiä.

      Poista
    3. Mä taas nimenomaan haluan kirjoittaa noista omien edesottamuksista. Jäävät johonkin muistoksi.

      Poista
    4. Tuon takia oon monesti meinannut, että pitäis perustaa itelle ihan oma blogi sitä varten. Mutta kun ei ole aikaa kirjoittaa :/ Nuo kyllä tekee kaikkea hassua ja sellaista mikä olis kiva muistaa myöhemminkin. Ja siis musta on kiva lukea toisten blogeja, joissa on kerrottu noita juttuja. :)

      Mutta ehkä oman mahdollisen työnkin kannalta (olen ehdolla kevään vaaleissa), haluan pitää lapset enemmän yksityisinä. Mutta sitten kumminkin on se tarve kirjoitella julkisesti. Niin vanhemmuudesta kuin päivän politiikasta muutenkin. En vain osaa olla hiljaa. :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?