tiistai 18. joulukuuta 2012

Valitusvirsi

Valitan itsekin paljon ja turhasta joten en ole tässä suhteessa yhtään sen parempi ihminen. Mutta mitä enempi itse ikääntyy niin sen enempi ärsyttää ihmisten "turhasta valittaminen". Se nyt tietysti on sitten jokaisen omien korvien välissä mitä pitää turhana ja mitä ei... Sosiaalisen median ansiosta turhasta valittaminen on tehty melkoisen helpoksi (ja toiset on tehneet siitä vallan taiteenlajin) eikä sitä oikein voi välttääkään. Mä olen vahvasti sitä mieltä että ihminen voi myös valita osittain mistä ärsyyntyy niin paljon että se menee valittamiseksi asti. Eritoten tämä koskee niitä turhia asioita. Tuntuu että kovin harvoin ihminen on täysin tyytyväinen. Aina on joku huonosti. Jos jatkuvasti ketuttaa niin voisiko asiaan tehdä muutoksen?

Talvihan se nyt saa ihmiset urputtamaan joka vuosi. Niin se vaan on että kaikesta ulinasta huolimatta se sieltä joka vuosi tulee. Eräs ihminen tuossa nillitti siitä kun aura käy niin aikaisin auraamassa että ei saa nukkua. Mutta niinhän se on että jos ei kävisi niin sitten urputtaisi joku muu että pitäisi olla jo aurattu. Ihminen ei ole massana koskaan tyytyväinen, aina löytyy joku joka nillittää. Ja oikeasti onko tolle auraamiselle olemassa oikeaa kellonaikaa? Mä olen valinnut olla kiitollinen siitä että edes käyvät auraamassa. Tutuista kun löytyy niitäkin ketkä valittavat ihan aiheesta kun päivästä toiseen auraa ei näy eikä kuulu ja alkaa liikkuminen olemaan melko ongelmallista kun vastassa on puoli metriä lunta....

Vauvat valvottaa. Sekin se vasta ärsyttävää on ja jaksaa herättää valitusta. Mä valitsen olla kiitollinen siitä että on noita valvottajia ja että ne on näennäisesti terveitä. Lähipiiristä kun löytyy niitäkin joilla ei ole. Ja jotka tekisivät aika isoja juttuja että olisi. Tuo on kuitenkin aika isku vyön alle sanoa noin mutta koska en sitä kenellekkään päin näköä sano niin sanon nyt täällä. Sen sijaan sanon ihan ääneen että tää on aika lyhyt vaihe elämässä kun valvottaa. Ihan ajallisestikin. Ja pitää levätä sitten kun se valvottajakin lepää. Ja pitää yrittää vähän jossain välissä hoitaa itseään, ihan pienillä jutuilla. Ne auttaa jaksamaan. Pieni kävelylenkki, kuuma suihku, kuppi kahvia rauhassa. Pienillä askelilla nyt, kyllä ne siitä sitten taas kasvaa. Nyt pitää vaan valita että nyt mennään näin, ei se aina tätä ole.

Talvella on liian kylmä, kesällä on liian kuuma, loma on liian lyhyt ja siihen on liian pitkä aika, töissä on paskaa, joululaulut soi liian aikasin ja niin on kaupallista kaikki ja ei jaksa ei jaksa ei jaksa. Nojoo överi-kärjistystä myönnän. Mutta itseä ketuttaa se että samat ihmiset valittaa samoista asioista vuodesta toiseen. Muuttakaa hitto soikoon niitä asioita elämässänne jos niin vituttaa :D Ja todennäköisesti tunnin sisään valitan itse jostain ilmanaikasesta kun nyt tässä ensin moralisoin. Mua väsyttää turhasta valitus. Luulisi että valittajatkin väsyvät valittamaan samasta.

Noin, tää nyt oli tämmönen turha postaus. Maailmanloppukin tulossa ja kaikkee. Tietysti jokaiselle ihmiselle ne omat murheet on ne maailman isoimmat mutta joskus on kyllä suhteellisuudentaju hukassa ja isosti. Multakin!

Ps. Jälkitarkastus takana, mun toosa on kunnossa. Kolmosellakin kaikki ok. Ja nyt oon taas ihan zen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?