torstai 31. tammikuuta 2013

Aivopieruja

Mut heitettiin makkarista ulos kesken vauvan nukutuksen ni tulin sit bloggaamaan.

Kun asuu tämmöisen miespaljouden keskellä niin voin kertoa että vessapaperia kuluu. Ja paljon. Ei nyt mennä sen yksityiskohtaisemmin siihen miksi sitä kuluu mutta kerrompa vaan että sitä kannetaan meille säkeittäin. Ja ei ole kerta eikä viideskään kun minä istun vessassa ja karjun vessapaperin perään.
Mun ex-anoppi kävi sujuvasti vessassa ovi selällään (huolimatta siitä oliko kotona yksin, oman väen kera vaiko vieraiden kanssa. Vilkutuksia vaan sinne) ja huuteli sieltä sitten kaikenlaista. Kuten vaikka sitä loppunutta vessapaperia. Mä vannoin silloin että musta ei ikinä tule tuollaista mutta hei, here I am! En tiedä kumpi on kamalampi skenaario, huomata muistuttavansa omaa äitiään vai entistä anoppia.

Viime sunnuntaina kun mä brunssasin, nappasi Siippa kolmosen kantoreppuun ja painui kirpparille. Se kotiutui sieltä oikein soman käsilaukun kanssa (mulle, ei sille. Senkin mielestä on vissiin aika säälittävää pitää hoitolaukkua käsilaukkuna) jota pääsin tänään ulkoiluttamaan. Ulkoruokailua jo toisen kerran viikon sisään :o mammahan on ihan hunningolla! Nepalilaista ja kaverista mahtavaa syömäseuraa. Paras combo ja aikamoista hunajahellintää, kyllä nyt taas jaksaa. Viiniäkin tekis vielä mieli ottaa mutta ei sitä enää näin myöhään... tuntuu muuteen vielä aamullakin.
Käsilaukku vaikutti oudon tyhjältä kun siellä oli vaan omat kamat mutta maltoin olla tunkematta sinne paria harsoa. Ettei olis niin orpo olo. Mutta nopeasti se aika meni ja ruoka oli lämmintä viimiseen haarukalliseen asti. Kertaakaan en soittanut kotiin että joko sillä on nälkä enkä höristellyt korvia tottumuksesta että joko itketään. Hyvä mä!

Muuten on kotona ihan outoa. Eka on yökoulussa ja kotiutuu sieltä aamulla. Nukkuvat varmaan tooooosi paljon. Ehkä toi vauvakin ikävöi sitä ja siksi ranttaloi noin. Joo niin sen täytyy olla. Eikä siitä että mä olin poissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?