keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ime parsaa!

Ja niin on viikko polkastu käyntiin (tänään on ollut ihan maanantaimeno). Siippa suuntasi töihin ja isot takaisin kotiseudulle. Hippasen aamulla ihmettelin Tokalta klo 5.51 tullutta "Hyvää uutta vuotta!"-tekstaria mutta hei, näillä geeneillä...

Kolkki jatkaa yöllisiä (vittumaisen) epämääräisiä öhinöitään. Kivan twistin antoi ihan järkyttävän hajuiset paukuttelut. Söin eilen brunssilla ihan vähän tiramisia (eläköön raaka kananmuna <3 ) ja voi pieru, ei voi vauva haista noin pahalle?!?! Aivan järkyttävä käry minkä tuntuu herraa itseään vain naurattavan. Onko jossain joku auttava puhelin äitien tyhmille kysymyksille? "Anteeksi mutta vauvani pierut haisevat kamalalle eikä yhtään sellasille kuin niiden mielestäni kuuluisi". Siellä mätänee joku. Tai jokin.
Kolkki vietti päivän oikeastaan pitkälti Manducassa koska en  jaksanut taas  monen tunnin turhaa nukutusrumbaa joka päättyy mun häviöön ehtinyt tän kaiken remppahärdellin keskellä sitä oikein muualla pitämään. Koitin hytkytellä niin helvetisti tanssahdella vauvaa uneen ja syödä samalla sillä seurauksella että vauvan pää oli täynnä ruisleivän murusia. Eikai se kovin pahasti traumatisoidu. Lopetan sitten noi samanaikaisuudet kun se alkaa lennosta nappailemaan noita sattumia. Ja olenhan mä sen pään jo kerran sujuvasti sotkenut ketsupilla kun imetin ja söin samalla mutta ei siitä sen enempää...

Nuoriherra on myös kehittänyt virkayskän, joka esiintyy vain nukkuessa. Odottelemme jännittyneinä joka kerta koska se sen puheensa pitää.

Mä ajattelin olla nokkela ja ennakoida että tämä päivä sujuisi jotenkin hirveän jouhevasti. Pomppasin kasilta ylös (tällä hetkellä tämä on mulle aikasin koska Kolkin kanssa tällä hetkellä pääsee yöunille joskus 1-3 välillä) välttääkseni postipoika-syndrooman (tiedättehän, ootte aamutoimilla eli joko vessassa, alasti tai alusvaatteissa kun ovikello soi ja sieltä tulee tai oven takana odottelee postipoika, huoltomies, vesimies, sähkömies, jokumies) ja nolot tilanteet. Puin päälle pimeässä sillä seurauksella että imetysrintsikat meni nurinpäin (ei tietoa miten tämä voi olla mahdollista mutta näköjään on) ja jalkoihin tuli näköjään laitettua reikäiset ja maalissa olevat verkkarit. No en ainakaan ole alasti! Pimeässä vedin tietysti vielä lipat Siipan lattialle tippuneeseen peittoon. Hörppäsin kahvitkin että on joku teoreettinen mahdollisuus kyetä johonkin ymmärrettävään ja selkokieliseen kommunikointiin. Odotettavissa siis miehiä taloon ja porukalla pähkäilyä ja leuan heromista koskien keittiötä.  Pohdin onko kovin epäilyttävää tai epäkohteliasta iskeä nauhuri ukkojen leukoihin kiinni ja pyytää toistamaan kaikki nauhalle. Samaten toivon että se ihminen joka sieltä vakuutusyhtiöstä nyt soitteleekaan (tänään, huomenna, tällä viikolla, tänä vuonna?) olisi äiti-ihminen tai että se asuisi äiti-ihmisen kanssa.
No yhteen mennessä ei vielä ketään ollut näkynyt eikä kukaan ollut soittanut. Paitsi Isot pojat jotka puhelinterrorisoivat vuorotellen että "koska tuut hakemaan?". Jännä miten monella eri tavalla lauseen "en vielä tiedä koska täällä ketään tulee käymään, tulen sitten kun ne miehet on käyneet" voikaan käsittää. Ainakin siitä päätellen että se synnytti välittömän are we there yet-lumipallon (esiintyy yleensä autossa mutta sitten on näitä lieveilmiöitä...).
Viiteen asti jaksoin odottaa ja totesin että vittu sieltä tänään ketään tule.

Ps. Hitto tajusin justiinsa tätä kirjoittaessa että söin eilen myös parsakaalia. Ihmekkään että lapsi haisee. Ja on "vähän levoton"

Pps. Otin yhden oluen ketutuspäissäni. Pistin Tokan hakemaan ja avaamaan sen mulle. Sen tyhjennettyäni Toka kysyi että "ootko kännissä?". Siinä kaljanjuonnin ohella bongasin että mulla on mun liikkakortissa vielä 3 käyttämätöntä tuntia ja buukkasin itseni liikkumaan ja sovin vesijuoksu-treffit huomiselle. Hetkeen en ole tätä tahtia liikkunut niin kai se lapsipolo sitten aatteli että päissäänhän sen täytyy olla.
Mut jeeeee mä pääsen taas "kunnolla" liikkumaan. Musta tulee taas hyvä ihminen! Mä en enää kiukuttele niin paljoa! Jeeeeee!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?