keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Jauhopeukalointia ja kalenterirakkautta

Vaikka Kolkki imee mut aika kiitettävästi kuiviin niin tää joulusuklaiden lussutus alkaa pikkuhiljaa tuntumaan vyötäröllä. Varsinkin kun niitä raahasi alesta selkä vääränä puoleen hintaan...
no kohta ne on tuhottu ja voisi palata takaisin kuriin ja ruotuun. Mä en ole niitä ihmisiä jotka noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota tai välttelee jotain vaan mä voin parhaiten kun syön kohtuudella kaikkea. No yllättäen vauvan kanssa se syöminen on mitä on, jos edes pääset syömään. Mutta noin yleisesti. Herkkuja syön joka päivä mutta ne on yhdistetty yleensä kahviin ja kohtuus kulkee siinäkin messissä. Mitä enempi mä jotain vältän niin sen varmemmin just sitä tekee ihan varmasti mieli! Ja sen varmemmin  sorrun ja lapan ääntä kohti kaksin käsin.
Tykkään syödä itse tehtyä, niin ruokana kuin herkkunakin joten jahka mä olen uhrautunut ja tuhonnut noi suklaat niin johan alkaa taas jauhot pölyämään tässä tuvassa! Puoloffeeta vai banaani-toffeekakkua vai molempia :P NAM!

Kun tuossa syksyllä jäin äitiysvapaalle niin vähän niinkuin kuvittelin että no nyt rauhottuu vähän tää elo  kaiken menemisen kanssa ja kalenterin kanssa ei tarvitse olla yhtä naimisissa kuin yleensä. Mulla on normaalisti kolmivuorotyö joten juttujen asettelu ja sovittelu on oikeasti välillä aika haasteellista ja ilman kalenteria ei pysty tekemään mitään koska ei yksinkertaisesti vaan muista. No paskanmarjat ja muut sekahedelmät, yhtä menemistä ja kalenterinaimistahan se tämäkin "äitiysvapaa" on. Milloin on vauvakinon kanssa päällekkäin lapsen oikomishoitaja ja milloin omien treenien kanssa päällekkäin Siipan pelit. Milloin pitäisi olla koululla samaan aikaan kuin pitäisi viedä lasta treeneihin.
Kaksikon pystyi aikanaan jättää ominensa toviksi jos ihan päällekkäin Siipan kanssa oli jotain mutta vauvaapa ei voi. Oman lisähaasteen tuo myös oma virkeystila. Pakkomenot tietysti täytyy hoitaa mutta sitten esim omat harrastukset. Jos on jo ihan tuhannen univelkaisena niin uuvuttaako itsensä vaan entisestään jos menee vai kenties voisiko virkistyä? Jumissa oleva selkä sekä mieli huutaisi vetreyttävää liikkumista mutta muu keho vaatisi vaakatasoa. Liian isoa väsymystä on mahdoton etukäteen kalenteriin merkitä. Ja liikaa ei itseään kannata väsyttää sellasella ei-pakollisella koska sitä väsykiukuttelua ei jaksa taas kukaan.. mutta kuitenkin kun niitä omiakin juttuja kaipaa. Vähän oppimisen alla ja hyväksymistä vaatii vielä se että niitä ei nyt taas oteta silloin kun halutaan vaan silloin kun on mahdollisuus. Ja sitä mahdollisuutta en enää sanele minä.

Tänään olisi tarkoitus kaivaa joogahousut naftaliinista ja suunnata piiiiitkästä aikaa bodybalanceen. Totaalisesti jumissa oleva selkä toivottavasti kiittää. Tanssitunteja ja Savatea myös kuolasin mutta josko nyt pikkuhiljaa.. lisäksi lasten harrastukset nielaisi taas aika kivan loven tämän kuun rahoista niin ehkä sitä itse täytyy tyytyä nyt minimalistiseen. Tai oikeastaan otamma sen 10 miljoonaa lauantaina. Josko sillä saisi ostettua vuorokauteen lisätunteja. Tai ainakin lisäapuja :P

2 kommenttia:

  1. mä olen reagoinut heittämällä kaikki harrastukset husvittuun. siis ton keskarin ollessa baabu kävin viäreises kuntokeskukses kaks kertaa omassa ja kerran vauvajumpassa mut jätin ne huvit, kun menin syksyllä 2011 töihin enkä raskinut olla lasten luota poissa iltaisinkin. siis nyt oon vaan tällanen pullasorsa ja ahistaa jo yks kalenterimerkintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään sillonkun Kaksikko oli pieniä ni raatsinu. Nyt on pakko et jaksan teinin vittuilua ja pätkän yökiekumista. En tykkää kans pientä jättää mut en tykkää itestäni ku on pinna ihan kireellä, vähän jeesaa kun käy puhisemassa höyryjä veke. Pärjätköön jos mä sen kerran, kaks viikossa käyn. Ei ahista sit pullansyönti ihan niin paljoa.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?