lauantai 19. tammikuuta 2013

Kodin sydän

Vaikka kodin sydän onkin perinteisesti keittiö, ja vaikka sielläkin viihdyn niin mulle kodin keskiö on meidän makuuhuone. Se vaan on niin superkiva. Natsismia harjoittamalla oon saanut pidettyä siitä kiinni että telkkaria sinne ei tule. Voi kyllä olla että tuon taiston häviän mutta nyt ainakin toistaiseksi nautin kun sitä helvetin toosaa sieltä ei löydy.
Meidän makkari on se kämpän pienempi makkari mutta ahtaudestaan huolimatta se on mun suosikkipaikka. Sinne pystyy tarvittaessa vetäytymään piiloon tai vastavuoroisesti voi haalia koko perheen pötköttämään. Niinä viikonloppuina kun ollaan kaikki kotona niin aamut monesti alkaakin niin.  Kun vauva heräilee niin pian paikalle ja peiton alle mönkivät mukaan myös isot veljet heräilemään. Niitä juttuja mitkä toivon mukaan muistaa aina.

Mulle on aina ollut ihan supertärkeää että sänky on kiva paikka. Ei hyvä vain nukkumiselle vaan niin että siellä on kiva pötkötellä muutenkin. Sängyn pitää olla sellainen että se on maailman paras paikka lukea kirjaa. Meillä ei ole toivoakaan että jossain sohvan nurkassa tai nojatuolissa voisi rauhassa lukea mutta sängyssä se onnistuu, ainakin joskus.
Sängyssä voi ja pitää lukea, mutta telkkaria siellä ei mun mielestä vahdata. Sänky on pyhä johon ei kuulu moinen melusaaste.

Nyt kun meidän makuuhuoneeseen muutti yksi henkilö lisää niin onkin hassua huomata miten valtavasti makkarin dynamiikka on muuttunut. Se ei näytä enää yhtään samalta kuin ennen, tuntuu samalta kuitenkin vielä, onneksi. Henkilöiden pumputtimien lisäksi, tämä uusi ihminen on vallannut myös kodin sydämen. Makkari piti myllätä kokonaan uusiksi jotta HVK (Hänen Vaipallinen Korkeutensa) tavaroinensa mahtui muuttamaan meille.
Suuri rakkauteni, kodin kruunu eli parisänky joutui luopumaan vallastaan ja nöyrtymään HVK:n valtakauden alkaessa. HVK:n tarttuessa vallan kahvaan sänky käännettiin kokonaan nurinkurin. Edelleen sieltä löytyy 2 peittoa ja 4 tyynyä. Mutta nykyään rakas lavettimme on saanut myös läjän tavaraa säilytykseensä, joita siellä ei ennen ollut. Sen vauvan mukana kun sängyntäytteeksi tuli myös vauvanpeitto, 27637823 harsoa ja 71678363287678 tuttia. Ja ennen niin siistit lakanat ovat nykyään HVK:n merkitsemiä. Iltaisin ennenkuin sänkyyn voi kömpiä sieltä korjataan usein pois myös vaippoja, ulkovaatteita, wet wipes-paketteja ja kirjoja, näin muutaman mainitakseni. Empä muista koska sänky olisi viimeiksi ollut pedattuna, vaikka se on mulla se ainoa millä huijaan itseäni että olisi muka siistiä. Ja joka osoitti myös muille miten tärkeä paikka se mulle on.
Sänky käännettiin lähinnä siksi jotta saimme lisää lipastoja ja kaappeja mahtumaan. Ja jotta voisimme täyttää ne  HVK:n moninaisilla tavaroilla. Koska vanhoihin ei mahtunut. Miten entisaikojen vauvat on ikinä selvinneet ilman tota kaikkea tavaraa? Ja me ollaan oikeasti mietitty _todella_ tarkkaan mitä edes hankitaan.
HVK valtasi itseoikeutetusti paikan sängyn keskeltä ja näinollen muodostaakin H-kirjaimen keskiosan. Aina silloin tällöin mukaan muljahtaa jompi kumpi isoveljes, tämä kuitenkin hyvin hyvin harvinaista. Teinit tuppaa viihtymään muualla kuin mamman vieressä yönsä. Kummeli hommeli.

Makuuhuoneesta löytyy vauvalle toki myös omakin sänky. Pitäähän sitä nyt joku paikka olla mihin saadaan nostettua sieltä parisängystä ne kaikki tavarat että mahdutaan nukkumaan. Itse HVK ei ole tainnut nukkua siellä yksiäkään unia tämän vuoden puolella. No ensi kuussahan se tuonkin vuokra-aika päättyy niin saadaan lisää tilaa...

HVK toi mukanaan nukkuma-kammariimme myös kannettavan kopan, joka siis liitetään ratasosaan. Koska vauva ei kuitenkaan fanita ratastelua niin koppaa käytetään ehkä kerran kahdessa viikossa. Muuna aikana myös tämä toimii oivana säilytystilana, mihin voi latoa sängyltä tavarat iltaisin. Jos se vauvan oma sänky on jo täynnä.

Lemmikkejäkin HVK toi tullessaan. Sängyn alla pyörii villakoira poikineen koska kukaan ei koskaan ehdi imuroimaan. Lemmikkien lisäksi HVK on ottanut osaa myös makkarin sisustukseen. Villavaippahousuilla somistaa kivasti tuolin selkänojia ja peppupyyhkeet tuo kivasti väriä kun niitä ripustaa kuivumaan vaikka lipaston reunalle. Moni pikkuseikka selvästi pistää HVK:n silmään ja vaatii innomaista kosketusta tulevaisuudessa, jahka vain pääsee liikkeelle... vapise yövalo, buddha-patsas ja verhot! Sisustajan kädet jo syyhyää ja tutisee, pois alta vanha ja uudelle tilaa!

HVK toi mukanaan makuuhuoneeseen myös oman hajumaailmansa mutta ei avata sitä tämän enempää... eikä kerrota sitäkään että HVK on myös levittäytynyt isoveljien vaatekaapin puolelle koska kaikista uusistä lipastoista huolimatta kaikki ei vain mahtunut. Pientä fyysistä kokoa on kompensoitava suurella egolla. Äitinsä poika.

Ps. Meidän roskiksessa haisee tuore basilika ja vauvan kakka. Melkonen kombinaatio.

Pps. En saatana lähde ulos tollasilla pakkaslukemilla. Jumppa vaihtui donitsiin. Pystyn elämään tämän kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?