tiistai 29. tammikuuta 2013

Lapsuuden loppu

Täällä mietiskeltiin teinin vanhempana oloa. Mitä teinin päässä tapahtuu ja miksi. Ja miten sitä pitäisi kohdata.

Nytkun mä olen vähän ajan kanssa sisäistänyt ja käytännössä kokeillut noita juttuja niin mulla kävi mielessä että periaatteessa toi homma menee myös päinvastoin. Myös aikuisen on irrottauduttava siitä kasvavasta nuoresta. Nyt mä tajuan ne puheet siitä napanuoran venyttämisestä myös tältä kantilta. Myös aikuinen tarvitsee niitä ärtymisen tunteita sitä nuorta kohtaan jotta se erilleen kasvu onnistuu.

Samassa mittakaavassa se erilleen kasvu nuoresta ei kuitenkaan vanhemmalla tapahdu, kuin sitten toisinpäin. Kuminauha on hyvä vertauskuva. Kun panta oikein kiristää kummallakin ja vähän kalistellaan niitä peitsiä yhteen niin se kuminauha venyy ja otetaan sitä välimatkaa ja taas pikkuriikkisen kasvetaan erilleen. Ja sitten kun pöly laskeutuu niin se kuminauhakin taas löystyy.
Nuori taas tuntuu enempi riuhtovan itseään kauemmas sykäyksittäin, kuin pikkuhiljaa venytellen.

Mä koen oikeasti aika haasteelliseksi sen että se erilleen kasvu tapahtuu niin että se itsenäistää sitä nuorta, eikä niin että erkaannutaan toisistamme. Kyllä mä haluan että pysyttäisiin läheisinä ja mä olisin nuorelle sellaisena tuulensuojana ja turvasatamana. Toki se ei ole vaan musta kiinni mutta sen mä justiinsa koenkin haasteelliseksi että saan itse hoidettua sen oman tonttini niin, että jos hommat kusee niin se ei ainakaan ollut sitten mun moka.
Nuoret on ihan hemmetin herkkiä, se niiden mieli on kuin vastajäätynyt lätäkkö. Räsähtää rikki tosi helposti. Ei meillä kenenkään tarvitse kotona varoa, saa täällä jokainen olla ja mahtuukin olemaan. Mutta kyllä täällä välillä nykyään saa kävellä tosi heikoilla jäillä sen suhteen että mitä ja ennenkaikkea miten sanoo. Kyllä kuulkaa tuntuu vauva helpolta näiden ikävaiheiden keskellä.
Ylipäätänsä mä koen poikien murrosiän hirveän vaikeaksi mulle itelleni. Mulla ei ole veljiä joten en ole nähnyt tai elänyt murrosikäisten poikien kanssa. Musta on tosi hämmentävää kun oma lapsi yhtäkkiä haisee hielle ja sillä on tukka rasvassa ja sen kroppa muuttuu. On se vieläkin sellanen kainaloon mahtuva mutta siinä tapahtuu sellaisia muutoksia jotka mäkin koen vaikeaksi, vaikka ne on ihan luonnollisia asioita. Ja koska sille lapselle ne vasta onkin jotenkin kiusallisia ja vaikeita niin mun pitäisi pystyä olla siinä niin että ne ei oikeasti ole niin iso juttu. Ollaan me juteltu jo aikoja sitten esim siitä kun se hiki alkaa haisemaan niin hygieniaan pitää kiinnittää huomiota ihan eri tavalla, ihan itsensä että muiden ihmisten vuoksi. Mutta nytkun se tilanne on sitten päällä niin.... mä en haluais koko ajan olla muistuttamassa niistä dödöistä ja pesuista ja muista mutta en myöskään halua antaa siimaa että kukaan kiusaisi mun lasta siitä että se haisee.
Ja on jotenkin tosi hankalaa vetää rajaa koskien sitä lapsen yksityisyyttä noissa pesutilanteissa. Vielä on käsketty mukaan kerta viikossa saunaan että vähän katsotaan niiden pesujen perään (ja tämä on ihan vaan lapsen luonteesta johtuvaa, se vaan on tollanen hajamielinen) mutta kai se pitää kohta alkaa antamaan periksi sen suhteen että ei tarvitse tulla. Voisi kuvitella että saunominen äidin kanssa ei ole siellä teinin lauantain high-lighteissa kovin korkealla...

Meille on nyt myös rantautunut fraasi mitä mä olen jo parisen vuotta odottanut.... "kaikki muut saa, mutku kaikki, miks mä en saa jne jne". Ensinnäkin kaikki ei varmasti saa. Muistan ton omasta teinistä vielä hyvin ja mä olin mestari tuossa!
Mulla on omassa kaveripiirissäni Ekan luokalta yhden lapsen vanhempi ja hänen kanssaan on aina hauskaa käydä näitä meidän nuorten yritelmiä läpi.
Omaksi tavoitteeksi olen ottanut että kaikkea ei tyrmätä sillä "ihan sama mutta sinä et saa, meidän perheessä on meidän perheen säännöt"-fraasilla, millä itse tuppaisin hoitamaan kaiken. Vaan että oikeasti perustellaan että miksi meillä nyt näin.
Meidän muksuilla on aika paljon kavereita jotka on ainoita lapsia. Itse ainoana lapsena pidän nyt oikeuteni yleistää tämän homman kanssa. Ainoat lapset eivät saa kaikkea mitä haluavat MUTTA ainoat lapset eivät joudu niihin tilanteisiin kun oikeasti priorisoidaan niitä juttuja kaikkien sisarusten kesken. Senkin takia toi "kaikki muut saa" on huono vertaus nuorelta mutta eiväthän ne ressukat muutakaan osaa kun koittavat tahtoaan saada läpi :)

Mutta nyt minä saan kupin kahvia. Ja pullaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?