sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Natsi-Pirkko(ko)

Nyt saattaapi olla että pissaan muurahaispesään tai muuten vaan sorrun yleistämään mutta menköön.

Kolmas on Siipan esikoinen, ensimmäinen oma lapsi. Isänsä silmäterä. Siippaa harmittaa monesti ja kovin kun arkisin yhdessäolo jää väkisinkin töiden takia lyhkäiseksi. Kolkki on aamupäivisin virkeimmillään ja silloin höpöttää paljon ja sen kanssa on kiva höpsötellä ja puuhailla kaikkea kun se on niin mainiolla päällä. Isä jää näistä paitsi viitenä päivänä viikossa.
Onko siis kovin ihme että sitten kun on vapaata niin isä haluaa viettää sen lapsensa kanssa? Ja mikähän noilla miespuolisilla tuntuu olevan siinä niin vaikea ymmärtää?

Siipan elo ja vapaa-ajan vietto on melkoisesti muuttunut kun perheelliseksi alkoi. Vapaa-aika ja rahat ei menekkään enää konsertteihin, festareihin ym ym. Musta aika loogista jos ei enää ole yksin ja jos suurinosa perheestä on alaikäisiä.
Huolimatta siitä että minä oon pahapäinen ja ilmeisen huumorintajutonkin niin Siippa omaa kyllä ihan oman tahdon ja kykenee tekemään omat ratkaisunsa. Miksihän se on noilla miespuolisilla niin hankala ymmärtää että sensijaan että Siippa örmyäisi vanhaan malliin, se haluaakin viettää aikaa perheensä kanssa. Mitenhän se on _aina_ lähtökohtaisesti niin että "ai sä et taas pääse?" Siis mitenkä niin ei muka pääse? Kyllä yli 30-vuotias ihan itse kykenee määrittämään menonsa ja tekemisensä ihan ilman että se siihen lupia tarvitsee. Miksei se nyt oikeasti vaan voi olla vaihtoehto että toinen ei halua mennä vaan on mielummin kotona? Ja se että se pitää sitten vittuilla toiselle ja heittää jotain ihan supertyperää "oot niin tossun alla". AAEERGGHH!!!!!

Ei mua kiinnosta miten muut priorisoi elämänsä, musta on vaan hienoa jos toinen ymmärtää ihan itse laittaa vauvan sen edelle että voi jättää juttuja menemättäkin. Että aika harva juttu on tässä vauvan ekoina kuukausina sen arvoinen että siihen kannattaa tuhlata sitä yhteistä aikaa. Ja ymmärtää ihan itse senkin että pitää yrittää levätä sen puitteissa mitä saa ja että sitä riittävää lepoakin on nyt osattava arvostaa ja kun noi imeväisikäiset ei paljon perusta että onko arki vai viikonloppu, yhtälailla ne antaa tai ei anna nukkua. Ei siinä, en mä perhettä sellaisen ihmisen kanssa olisi halunnutkaan joka ei näitä ymmärrä mutta en mä silti täällä sanele toiselle että mitä saa ja mitä ei. Mutta en tajua että miten se nyt on sitten mukamas iseiltä niin erikoinen valinta? Jos toinen itse valitsee olla menemättä niin miten se on sitten toisen vika? Toki on vauva ensimmäisenä vuonna enempi sidoksissa äitiin mutta mitä sitten? Paljon pystyy isäkin halutessaan tekemään ja auttamaan. Ja minkä ihmeen takia näitä tämmösiä pitäisi edes selitellä tai perustella kenellekkään? Miksi se on ihan luonnollista ja loogista että äiti ei mene mutta jos isä tekee saman valinnan niin sen täytyy olla tossun alla?
Kyllä on taas tyhmiä ihmisiä tässäkin maassa..

9 kommenttia:

  1. Ei mulla muuta kuin että komp.

    Ja hyvin toimittu miehesi puolelta: on hienoa, että hän priorisoi asiat pystypäisesti niin kuin haluaa.

    Meilläkin miehen osalta menot ovat jossain määrin vähentyneet; omalta osaltani paljonkin. Kun ei vaan oikeasti kauheasti huvita olla pois. Mies miettii menemisissään nyt selvästi paljon myös sitä, miten mä pärjään lapsen ja koiran kanssa kun hän on poissa, jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta kanssa tuntuu että ei vaan huvita nyt olla poissa. Mua tarvitaan nyt kotona enempi, ei vain vauvan vaan kaikkien lasten osalta.
      Musta tollanen ihme tölviminen on kurjaa ennenkaikkea miehen puolesta. Hyvin tuo pärjää, ei siinä mut onko se nyt oikeasti niin vaikea tukea kaveria ja sanoa että no hei ok, hieno homma. Eikö sitä voi yrittää nähdä jossain muissa merkeissä? On toki löytynyt niitäkin miespuolisia kavereita, muutama itseasiassa oikein yllättänyt, jotka on olleet sitä mieltä että toi on oikeasti hienoa. Mutta jotenkin tuntuu että se sellainen ryhmän asenne on aina se "no oot tossun alla". Justiinsa sitä joukossa tyhmyys tiivistyy-touhua.

      Poista
  2. Mä pyysin kans mun miestä vastaamaan näihin 'eikö hallitus myönnä ulkonaliikkumislupaa?' kysymyksiin että hänen ei tarvitse kysellä minulta lupaa vaan hän nimenomaan itse haluaa olla kotona. Mua inhottais, jos se multa salaa antaisi ymmärtää että mä kiellän sitä menemästä, kun kyse tosiaan on siitä ettei häntä huvita aina mennä. En halua tulla tunnetuksi kireäpipoisuudestani ja hänen elämänsä rajoittamisesta kun heppu kerran itse jää välillä mieluummin kotiin meidän/mun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa luulen että mun miestä ei noi edes niin isosti vaivaa kuin mua. Mua vaan ärsyttää tollanen ihan suunnattomasti että jos nyt kokee tärkeämmäksi olla perheen kanssa niin se on automaattisesti yhtäkuin ai akka ei anna lupaa. Mä en usko että meillä Siippa antaisi edes ymmärtää moista mutta sitä itseään ei noi paina koska se on niin sinut ton homman kanssa. Ehkä tossa onkin taustalla se että mä poden huonoa omaatuntoa (miksi??) että se jättää niin paljon juttuja väliin meidän takia :D

      Poista
  3. Me naiset vaan taidetaan ajatella asioista liian monimutkaisesti (tai niin minä teen, vaikka mieheni ystävällisesti koettaa muistutellakin että voisin vähän yksinkertaistaa). Ihanaa että miehesi tekee just mitä tykkää eli on kotosalla teidän kanssa!

    VastaaPoista
  4. Käy nappaamassa blogitunnustus :)

    VastaaPoista
  5. Jep. Tuttu ilmiö.
    Me ollaan vielä suht nuoria (hah) ja melko lailla ainoat lapsettomat kaveripiirissä, jossa sitten ihmetellään että ihan oikeasti a.) normaali viikko voi olla niin rankka että perjantaina vapaaehtoisesti mieluummin makaa sohvalla ja menee ajoissa nukkumaan ku lähtee ryyppää ja b.) omat lapset voi olla niin hauskoja että mieluummin näkee niitäkin joskus hereillä kuin valvoo yötä myöten kavereiden kanssa ollakseen seuraavan päivän toimintakyvytön.
    Meillä Käyttis kyllä kysyy menolupaa ihan kohteliaisuudesta ja usein joutuu jäämään kotiin mun takia, mutta tosi usein miehen kaverit vinkuu mulle että "anna sen nyt tulla meidän kaa" ihan kuin se noin yleisesti olisin minä, joka ketään estelisi. Argh. EN OLE NIPO!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokun meillä tuntuu että ihan sama onko siellä vastassa lapseton vai lapsellinen, sama on reaktio... ja mäkään en ole nipo, aaeerrgghh!! I feel you

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?