perjantai 11. tammikuuta 2013

Nukkumatti

Tuossa iltana eräänä mä kypsyin täysin. Ei voi olla normaalia että menee 2-3 tuntia nukahtamiseen, oli minkäikäinen ihminen tahansa. Mulla alkoi myös olla olo että pelkäsin iltoja ja koin ne ahdistavina. Kauanko taas menee ja kuinka paljon se huutaa? Koen mä ne vieläkin vähän pelottavina mutta nyt ne ei enää aiheuta sillä lailla kauhua.

Kolmosella on aika hyvin tunnistettavat itkut. Kipuitku on niin selkeä että ei epäilystäkään jos vatsa vaivaa. Nyt viime aikoina iltaisin on kossilla ollut pelkkää väsymysitkua. Sellaista monotonista kätinää. Mikään ei ole hätänä, on vain niin väsynyt. Lisäksi jannulla on hassu tapa ottaa viimiset päikkärit vielä tuossa iltaysin aikaan, heräilee joskus iltakympin jälkeen.

Nyt ei pidä kuvitella että mä unikouluttaisin kaksikuista. Ei, en todellakaan. Mutta jossainhan vika piilee kun yöunille meno on noin vaikeaa. Kuitenkin muistettava että täällä asuu myös kaksi koululaista ketkä yrittää nukkua ja ketkä tarvitsee myös riittävän levon. Eriasia on jos vauvaa oikeasti koskee tai on joku hätänä. Kaksikko kyllä ymmärtää. Ja itseasiassa niistä kumpikaan ei ole koskaan valittanut siitä että vauva valvottaa. Mutta mua säälittää ja huolettaa se niiden jaksaminen. Vähän haasteelliseksi kuviolle aiheutuu noi vikat iltapäikkärit mutta näillä nyt mennään.

En myöskään kuvittele että kaikki lapset osaisi nukahtaa itsekseen, sellaisesta tässä nyt ei ole kyse. Enkä myöskään luule että tämän ikäisellä mitään senihmeempiä rytmejä vielä olisi.
Aloinkin googlaamaan jotain neuvoja koska jokuhan noissa meidän nukutusmetodeissa kusee. Päädyin MLL:n sivuille mistä löytyikin kaikkea mielenkiintoista lapsiperheille. Olen mä aina tiennyt että lapsi kannattaisi yrittää saada nukahtamaan sinne missä sitten myös herää. Mutta kyllä mulle tuli vähän uutena se että näinkään pientä ei kannattaisi nukuttaa syliin. Musta se on ollut jotenkin luontevinta. Vähän niinkuin että sodassa ja vauvan nukuttamisessa on kaikki sallittua. Mutta nytkun hommaa mietin niin en kyllä saa argumentoitua yhtäkään oikeasti hyvää syytä sille että miksi pitäisi nukuttaa syliin. Rauhoittaa kyllä, mutta nukuttamiselle en keksi.
Mitään isompaa missiota tai ristiretkeä ei tästä nyt otettu, kunhan saataisiin vähän toi nukutusaika lyhenemään plus isoveljiä valvottava turha itku vähenemään. Nyt olenkin muutaman päivän käyttänyt seuraavia metodeja: lapsi rauhoitetaan syliin. Kun on rauhallinen niin viedään sänkyyn (meidän parisänkyyn, vielä en haaveile että nukahtaisi omaan). Valaistus on hämärä, läppäriä tms ei ole mulla mukana, kirjaa voi lukea. Telkkari olkkarista hiljasemmalle, täysin hiljaista ei kuitenkaan tarvitse olla. Vauvaa silitetään ja samalla hyräillään (ei perustu mihinkään jo olemassa olevaan tuttuun melodiaan, kunhan korisen yhtä ja samaa aina noissa tilanteissa että vauva yhdistäisi sen siihen rauhoittumiseen). Tissiä tarjotaan herkästi jos tuntuu että voisi olla sitä vailla. Pyritään itse lähtemään siinä vaiheessa kun vauva on lähes unessa. Jos hermostuttaa niin nukuttajaa vaihdetaan. Vauvaa ei nukuttele ihminen jolla verenpaine liehuu valmiiksi jo pilvissä, vauvalle annetaan täten vaan rauhallisia viestejä.

Menestys on ollut vaihteleva. Nukahtamisaika on selvästi lyhentynyt mutta ei todellakaan kyllä nukahda aina mitenkään nopeasti vaikka ihan umpiväsynyt onkin. Väsykätinä on vähentynyt huomattavasti mikä on ihan mahtava juttu!! Tähän asti on vauvaa yritetty nukuttaa syliin, kävelty ja nykytelty. Mä olen aina luullut että noinhan ne nukahtaa.
Mä koen siltäkin osalta vauvan nukuttelun haasteellisena että mä vaan tuijottelisin sitä typerä virne naamalla. Aamusta iltaan. Minkä vauva kokee sitten seurusteluna.

Mä en missään vaiheessa kuvittele että nukkuminen ja nukahtaminen sujuisi pienen lapsen kanssa ongelmitta. Tai ei tulisi vaiheita jolloin valvotaan enempi. Tai että pitäisi olla joku tarkka rytmi. Mutta ei siinäkään ole mitään järkeä jos jokailta nukuttamiseen menee tuntikausia. Mun mielestä se on ennenkaikkea myös vauvan hyvinvointia huomioivaa ja turvallisuuden tunnetta antavaa että yritetään löytää ne keinot ja jutut mitkä helpottaa sitä nukahtamista, yksilökohtaisesti. Koska väsynyt tyyppi selvästi on ja nyt tuntuu että ollaan vähän löydetty sitä jujua mikä tuon persoonan unia auttaisi.

Hassua muuten, tuolla MLL:n sivuilla on maininta että "lapsi ottaa illalla ja yöllä takaisin sen, mitä vaille päivällä jää". Mä huomasin tämän jo kakkosen aikana kun sen kanssa kantoliinailtiin ihan todella paljon. Jos oli päiviä että se oli vähemmän liinassa niin öisin oli isompi hulina. Kolmosen kanssahan ei sinänsä öissä ole ongelmia vaan ongelmat on nukahtamisen kanssa. Samaisilla sivuilla myös maininta että liian väsynyt lapsi ei vaivu helposti uneen. Siksi mä luotankin vaistooni tässä asiassa nyt isosti.

Käytiin myös keskustelua Siipan kanssa. Mua harmittaa vähän että meillä ei ole yhtään yhteisiä hetkiä. Kun Kaksikko menee nukkumaan niin vauva vielä jää ja kun se vihdoin nukahtaa niin kello on niin paljon että Siippa jo joko on nukkumassa tai on mentävä nukkumaan. Mulla on ikävä sitä. Mutta juteltiin että tää on nyt tämmönen vaihe. Ei pysyvä. Ja oli senkin ikävä mua :)

Ps. Mun Siippa on maailman isoin reklamoija, ette uskokkaan millasista jutuista se jaksaa pistää palautetta :D jokatapauksessa tehtiin viime viikonloppuna tortilloja ja osa niistä lätyistä oli homeessa. Valmistajalle postia ja voilá, tänään saatiin lähetys joka sisälsi vähän kaikkea :D rahallisesti arvoa reippaat parikymppiä enempi kuin sillä tuotteella mitä ostetiin..

Pps. Tätä kirjoittaessa Kolmonen otti samalla ilmakylpyä. Ja pissasi kaaressa suoraan meidän sänkyyn. Eikä ollut siis sängyssä vaan sängyn vieressä. Noin komeasta kaaresta olisi moni keihäänheittäjä kade.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?