tiistai 15. tammikuuta 2013

Pätkiksiä

Mä olen viime aikoina nähnyt ihan hirveästi painajaisia jossa Kolmas kidnapataan tai mä vaan jotenkin hävitän sen.
Sen ihmeemmin en oo mitään unikirjoja lähtenyt tulkitsemaan mutta vähän ihmetyttää että mitä mun alitajunta nyt pyörittelee. Onko tää nyt jotain riittämättömyyden tunnetta äitina vai pelkoa vai mitä helvettiä? Melkoisen ahdistavia kuvia on tullut yöt katseltua. Herään itku kurkussa ja sydän solmussa. Saatan nukahtaa uudestaan mutta ahdistus on edelleen maisemissa sitten kun lopullisesti herää. Inhottavaa. Eikä oo koskaan aiemmin tullut vanhemmuus tällä tavalla uniin. Buu!

Uusi Iholla oli ihana :) Venla on <3 Tunnistan siitä itseni jostain vuosia vuosia sitten. Claudiaa olin jostain syystä pitänyt vähän mediahuorana mutta sekin paljastui tosi symppikseksi. Mulla on kutina että tästä tulee ihan kollotuskausi. Enivei tykkään formaatista. Isosti!

Vielä viimeisiä oksennuksia keittiörempasta.... en jaksa edes uikuttaa miten isoksi projektiksi osottautui nyt kuitenkin yhden pienen putken pätkän vaihtaminen. Ei ollu kaukana etteivät joutuneet sitä kairaamaan jollain piikkaushärvelillä esille. "Pelkkä" poraaminen nyt onneksi sitten riitti. Lattiaa jouduttiin kuitenkin vähän avaamaan ja se on auki edelleen. Jännä miten hyvin toimii ääneneristäjänä tollainen ohut muovimatto. Meinaa alakerrasta kuuluu äänet meille nyt täysin selvästi. En jaksa marista miten isosti vituttaa kuunnella lastenohjelmia aamuisin kun mä joisin rauhassa kahvia. Ja ylipäätänsä ei ärsytä yhtään kuunnella päivät pitkät niiden kakaroiden kiekumista. Omat lapsenihan leikkivät aina vain hiljaisesti ja sulassa sovussa. Somasti.

Mun tän viikon jumpat uhkaa peruuntua kun koko ajan tulee jotain yläasteelle tutustumista ja muuta shaibaa päällekkäin. No ei siinä, kiukutellaan sitten kun ei muuten saa höyryjä purettua.

Ja tosiaan, pitäisi mennä Ekan yläasteelle tutustumaan tällä viikolla. ÄÄÄääää. Sen opettaja ilmeisesti haistoi tän homman koska Wilmaan oli ilmestynyt pitkä sähköposti missä kehutaan sitä yläastetta maasta taivaisiin.

Mies veti marttyyrit ja kävi vauva sylissä pissalla. tietääpähän miten mä sen hoidan päivisin...

Blogiin on tultu hakusanalla Ime mun parsaa. No miehän imen! Haluttaisi tietää löysikö hakija etsimänsä?

Paistelin tuossa ruoaksi quesadilloja ja onnistuin polttamaan sormeni kolmesti. Samasta kohdasta. Tokalla kerralla vitutti. Kolmannella kerralla lähinnä  nauratti. Hyviä tuli  :)

..ja lopuksi löysin kaapista jääsuklaata. Kaikella on jälleen tarkoitus.





3 kommenttia:

  1. Hei, olen ihan uusi lukija, löysin blogisi kun näin tuon uusioperhesanan (olen itse tuoreehkon uusperheen jäsen).

    Noihin painajaisiin ehdotan sinulle samaa kun eräs ammatti-ihminen ehdotti minulle: koeta olla 'pelkäämättä' sitä mitä unessa tapahtuu. Eli jos havahdut keskellä yötä unesta jossa olet kadottanut lapsesi, ajattele että 'no hemmetti, enhän mä nyt lastani tuolla tavalla kadota!' ja päätä että menet jatkamaan sitä samaa unta ja korjaa asia.

    Kuulostaa varmaan aika huuhaalta, minusta ainakin kuulosti kun tätä asiaa mulle esiteltiin. Se ammattilainen kertoi kärsivänsä itse pahoista painajaisista ja häntä se kuulemma auttoi. Sitten kokeilin itsekin: olin unessa syömässä ravintolassa johon tuli kommandopipoisia ukkoja konepistoolit käsissä ja alkoivat lahtaamaan kansaa. Pääsin pakoon mutta he lähtivät tietysti perääni ja löysivät minut vessasta piilosta. Sitten heräsin ja totesin että täytyyhän nyt fiksumpikin pakoreitti olla, palasin uneen ja karkasin ikkunasta vapauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa ja kiva kun löysit :)

      Eihän toi ole laisinkaan huuhaa-neuvo vaan kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Sitäpaitsi musta ne vaihtoehtoisneuvot on useimmiten niitä kaikista täsmäisimpiä.
      Musta on vaan jotenkin hassua nähdä tollaisia unia NYT kolmannen vauvan kanssa. Koska vaikka ne on persoonia nekin niin tää pienten hoito on mulle se kaikista tutuin ja se minkä kokee osaavansa, ne on noi isot mitkä on ihan vierasta maastoa mut en mä niistä näe painajaisia.

      Poista
    2. Mulle se tyyppi sanoi että painajaisia ei voi estää (esim. nukahtamislääkityksellä jonka toivoin estävän sitä öistä heräilyä), ja että asiassa voi koettaa nähdä sen valopuolen että alitajunta työstää jotain asioita jotka tajunnalla on ehkä vielä vailla ratkaisua. Et ei se lapsenkadotusuni kerrokaan suoraan siitä että konkreettisesti pelkäät unohtavasai vauvan jonnekin, vaan se voi olla jotain ihan muuta jota päässä liikkuu. :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?