torstai 31. tammikuuta 2013

Plop plop ja muuta pientä

Lähipiirissä popsahtelee vauvoja kuin plussapisteitä. Joka kuu paukkuu laskettuja aikoja ja parhaimmillaan vauvauutisia saa bongata useamman viikossa. ja mukana on ollut aika monta ihan ylläri-vauvaakin koska onneksi kaikki ei koe tarpeelliseksi vatvoa jokaista raskausvaivaa facebookissa.

Tätä myöten aika monen kanssa onkin käyty jutteluita lasten nimistä. Ja on saanut avata tarinaa noiden omienkin nappuloiden nimien takaa. Ja on jännä millaisia assosisaatioita nimistä kellekkin muotoutuu..

Eräs kaverini antoi tytölleen nimeksi saman kuin mun parhaalla kaverilla oli kun olin 4-vuotias. Mä muistan edelleen miltä se tyttö näytti vaikka aikaa tästä on lähemmäs 30 vuotta. Eikä olla oltu missään tekemisissä koska yhteys katkesi kun muuttivat pihaympäristöstä muualle. 80-luvulla ja 4-vuotiaalla elämä kun rajoittui pitkälti siihen omaan pihapiiriin eikä se juurikaan jatkunut sen ulkopuolelle.
Yhä edelleen, ihan missä asiayhteydessä vaan kun kuulen tuon nimen, niin sama henkilö tulee mieleen.

Eräs kaveri antoi vauvalleen nimen, jonka kaikki ovat lyhentäneet lyhkäisemmäksi lempinimeksi ja jota kaverini ei voi sietää. Saa nähdä kumpi käy ensin, kaverin jatkuva hermojen menetys nimen korjaamisesta vai se että ihmiset oppivat käyttämään sitä alkuperäistä nimeä.

Ja eräs ystävä ei missään tapauksessa voinut edes harkita lapselle isän sukunimeä koska siitä juontaa vaikka mitä. Nimi itsessään ei ole mikään kovin erikoinen mutta sanotaanko näin että aika potentiaalista kiusaamis-matskua. Kaverini ei missään nimessä itsekään tule ikinä miehensä sukunimeä ottamaan. Tästä asiasta on kuulemma aikanaan käyty melkoisia keskusteluja... Musta ihan ymmärrettävää, onneksi nykypäivänä voi valita.
Toki potentiaaliset kiusaajat keksivät aiheen ihan mistä vaan mutta tarvitseeko niitä syitä heittää eteen valmiina poimittavaksi? Toisaalta, eihän nimi miestä pahenna vai kuinka?

Nimihommat on loppupeleissä aika vaikeita juttuja. Tietysti jokainen antaa lapselle sen omasta mielestä parhaimman, mutta välillä kyllä törmää mitä ihmeellisimpiin. Enkä nyt tarkoita edes niitä mitä bongaa kerran pari vuodessa keltaisesta lehdistöstä koottuna. Joskus törmää sellaisiin mitkä ihan tosissaan herättää mietityttämään että mitä helvettiä on vanhempien päässä liikkunut?? Vaikkakin kenelläkään ei ole asiaa muiden valintoja arvostella niin silti. Liika erikoisuuden tavoittelu ja omalaatuisuus ei aina välttämättä välity nimensaajalle asti, jonka voi olla vaikeakin ymmärtää vanhempien valintojen taustoja. Ja eläähän nimimuotikin. Eikä siitä nimen valinnasta tarvitse raketti-tiedettä tehdä.

Omien lasten kohdalla nimipohdinnat on kanssa olleet hauskoja. Jokaisen mukelon kanssa on tainnut käydä niin että se oma, ihan maailman-ensteks-paras-nimi-ja-sen-on-hei-pakko-olla-tää vaihtoehto kun on ollut toisella ihan ehdoton nounou ja herättänyt mitä ihmeellisimpiä mielikuvia. Kolmosen kohdalla Siippa taisi tyrmätä puolentusinaa nimivaihtoehtoa fraasilla "tulee mieleen silmälasipäinen ja ylipainoinen lyhyenläntä poika" (ei sillä että mitään näitä vastaan olisi, ompahan vain osa meidän keskinäistä huumoria ja hänentapansa sanoa EI). Frendeistä tuttua Vetoa käytettiin myös...
Ja vastavuoroisesti toisen ehdotukset on tuoneet mieleen entisen opettajan, vanhan poikaystävän kamalan äidin, luokan ärsyttävimmän tai entisen kiusaajan. On aika hankala koittaa miettiä sitä omaa ihanaa suloista rakasta lasta varustettuna nimellä, joka tuo mieleen kaikkea muuta kuin sen oman lapsen.
Jokaisen kohdalla on kuitenkin päädytty oikein hyviin, mä luulen että jokainen lapsi käy jossain vaiheessa jollain tasolla inhoa omaa nimeään kohtaan. Osa sitä identiteetin muodostumista sekin.

Mun Macista hajosi yhtäkkiä äänet. Ensin raivottuani koko perheen läpi, että kuka on mennyt sörkkimään jotain asetuksia joita mä en nyt löydä, aloin googlaamaan ratkasua ongelmaan mutta väsyneenä ja itkupotkuraivareissa ei toi aivojen ja ymmärtämisen yhteistyö ihan pelaa. Tulin sitten siihen tulokseen että mä tarvitsisin useamman miehen. Siippa sopii edelleen isän ja puolison rooliin parhaiten mutta vähän väliä tulee sitten eteen tilanteita joihin sen rooli ei veny. Kuten nyt justiinsa esimerkiksi tämä tietokoneen omalääkäri. Tai sähkömies (mä hoidan meillä kaikki sähköhommat koska mulla on joku perversio kaikenmaailman sokeripalojen vaihtamiseen ym. mut kaikkea mäkään en osaa). Tai autoihin liittyvien asioiden mies.
Siippa taisi tästä suivaantua koska sillä aikaa kun mä heitin Kaksikkoa harkkoihin, oli se saanut ronklittua mun läppäriin äänet takaisin. Hammastikulla kun sörkkii jotain äänenulostulo-hässäkkää niin johan toimii! Mä olen kyllä sitä mieltä että näin helvetin kalliissa koneessa se hammastikku pitäisi tulla oheisena mukana.

2 kommenttia:

  1. Samaa nimihommaa on käynnissä täälläkin :) Ja kust oliko se eilen kun kerrattiin kaverin kans mun ja miehen erilaisia nimimakuja, Isomman nimestä käytiin kauhee vääntö ja se oli sitten semmonen kompromissinimi. Thehtiin iltakausia kymmenen nimen listoja joista sai valita toisen listasta 2 parasta jne.
    Pienemmän kohdalla mulla oli nimi niin valmiina kuin ikinä voi olla ja miehen oli vain taivuttava mun järkähtämättömyyden edessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ois tytölle aivan valmis niiiiin hyvä nimi, ollut jo kahdessa edellisessä raskaudessa. Eli poikia tulee vaan :P

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?