keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Raskaana

Juu en ole. Luulitte kuitenkin. Mä muistan vielä liian hyvin miten pahalta alkoholiton viini maistuu.

Raskaushommista meinasin kuitenkin nillittää.

Tässä alkaa olemaan kohta kolmisen kuukautta synnytyksestä ja raskauden loppumisesta. Ajattelin silloin ihan viimisillään että noniin kohta vaihtuu hormonit ja ne tietyt ärtymyksen aiheet jää. No, eipä jääneet... kyllä ne vaan ärsyttää vieläkin kun muistelee.

Meinaankin hyödyntää tämän kitinän nyt niin että kokoan listaa mitä raskaana oleville EI kannata mennä sanomaan. Saa täydentää!

  • Älä vähättele raskaana olevan pelkoja. Vaikka ne tuntuisikin mielestäsi ylireagoiduilta. Et voi kuitenkaan täysin varmaksi tietää mitä taustalla on. Keskenmenot nostaa erinäisiä pelkoja ja jos et itse ole moista kokenut niin ole mielummin hiljaa kuin viljelet "melkein kaikki saa joskus keskenmenon ja myöhemmin ihan terveitä lapsia"-fraaseja. Vaikka keskenmeno ei ole sama kuin täysiaikaisen lapsen menetys niin se on silti menetys. Pelkoja voi olla myös muussa vaiheessa kuin alkuraskaudesta.
  • "Voi miten pieni/iso/sitäjatätä maha!" Edelleen, ole hiljaa! Maha on aina hyvä, oli se minkä mallinen tahansa. Neutraalit kommentoinnit, kuten "Ihana maha!" on ainoita sallittuja.
  • Jos vauvan tai äidin terveydessä on kuitenkin jotain mitä tutkitaan niin älä käännä hommaa niin että "onhan vauvalla kaikki kunnossa" ja unohda äitiä täysin. Se äitikin on siinä hommassa aika tärkeä juttu, se kun toimii sen vauvan kasvualustana ja toivonmukaan myöhemmin myös ravinnonlähteenä.
  • "Nyt vasta kerrot??!" Ja jälleen, ole hiljaa! Jokainen päättää itse koska kertoo raskaudesta, sukupuolesta ja vauvan syntymästä. Se ei ole mikään merkki mistään jos valitsee olla kertomatta, älä siis tee siitä ystävyyden mittaria. Jälleen et voi tietää mitkä syyt taustalla on vaikuttaneet tähän ratkaisuun.
  • Älä arvostele. Jokainen raskaus on subjektiivinen ja yksilöllinen. Jopa samalla ihmisellä raskaudet voivat olla hyvinkin erilaisia. Jos sinä hehkut niin hehku mutta älä arvostele
  • Älä vertaile. Ks. edellä oleva. Jos sinä jaksat ja voit hyvin niin kaikilla ei välttämättä ole niin. Nauti omasta jaksamisestasi mutta ole hiljaa silloin jos toinen uikuttaa että ei jaksa. Raskaus ei ole kilpailu.
  • Älä_koskaan_missään_tilanteessa kysele loppuraskaudesta että Joko? 
  • Älä IKINÄ vertaa raskausmahoja keskenään. Se että sulla on isompi kumpu ei välttämättä kerro muusta kuin siitä että oot syöny liikaa.
  • Ole joskus hiljaa! Äläkä ihmettele, hämmästele tai kummastele. Aina ei kiinnosta kuulla.

3 kommenttia:

  1. Monista on pakko olla samaa mieltä, erityisesti "Joko" on niin hemmetin rasittava kysymys. Itse vedin molemmat raskaudet ns. pitkän kaavan mukaan, alkoi jonkun verran ottamaan kaaliin ne kyselyt. Aloin myös tehdä sitä, että en tahallani vastannut esim. äitini puheluihin. Annoin sen pari tuntia mietiskellä, että JOKO olen synnyttämässä. En ollut, hähhähää!

    "Nyt vasta kerrot?" -asia mietitytti viimeksi pari päivää sitten. Hyvä ystävä, jonka kanssa ei tosin nykyään pidetä kovasti yhteyttä, on raskaana, kohta jo viimeisellä kolmanneksella. Uutiset kuulin pikkulintujen kautta sekä "päättele itse" -lomakuvista facebookista. Tuli vähän kurja olo. Juttelin aiheesta yhteisen ystävämme kanssa, jolla oli myös huonot fiilikset. Mä päätin feikata, ja pokkana vaan onnittelin ja kyselin kuulumisia enkä lähtenyt avautumaan raskaana olevalle. Tää kaveri oli lähettänyt vähän erilaisen viestin, tyyliin eikö ollakaan enää kavereita. En tiedä mikä oli vastaus.

    Tavallaan ymmärrän, jos raskaudesta ei haluta toitottaa. Itsekään en missään vaiheessa ennen syntymää kommentoinut raskauttani facebookissa, vaikka muuten toki tiedotin lähipiiriä ja kavereita. Mutta kyllä se vaan vähän pahalta tuntuu, jos kuulee asiasta kuukausi ennen synnytystä. Nykyään yritän niellä harmini, koska kuten sanoit, ei voi tietää mitä siellä taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla myös tuolta kantilta :) mä olen justiinsa niitä jotka ei kamalasti facebookissa ym ole raskauksista toitottanut, en tosin kyllä edes valokuvien muodossa. Mulle on ollut ok että pikkulinnut hoitaa homman. Mun mielestä se ei ole kaveruuden mittari, toki ymmärrän että voi tuntua jostakin ihmisestä kurjalta että hei miksi et noin iloista asiaa ole kertonut. Mulla syy on yksi koettu keskenmeno, oltiin ehditty siitä raskaudesta kertomaan jo paljonkin ja se tuntui tosi inhottavalta sitten kertoa että no ei meille tuukkaan vauvaa. Sitä halusi välttää sitten sen tilanteen uudestaan että joutuisi kertomaan taas niitä ikäviä uutisia.
      Plus mulle sitten tuli muutama ikävämpikin "ai nyt vasta kerrot"-kokemus kun kerroin tosiaan joskus ekan ultran huitamilla ja oikeasti otettiin nokkiinsa kun en ollut aikasemmin kertonut... vaikka perustelin sen justiinsa sillä että kun se keskenmeno painoi siellä pohjilla. Mä en (halua) usko(a) että kukaan ilkeyttään jättäisi kertomatta. Oli raskaus alussa tai jo lopuillaan, vaan aina siinä on joku juttu miksi.

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä hyvin tuon keskenmenoasian. Eräs kaveri kertoi raskaudesta vkolla 8, ja kohta raskaus menikin kesken. :( Onneksi vähän ajan päästä tärppäsi uudestaan, silloin hän odotti tiedotusta vähän pidemmälle - ymmärrettävästi.

      Itse kerrottiin ekan ultran jälkeen molemmilla kerroilla. Paras ystäväni taas halusi kertoa jopa töissä heti testin jälkeen, hän perusteli että onpahan työkavereilla sitten tiedossa syyt, jos tuleekin keskenmeno ja suru puseroon. Meitä on joka junaan! :)

      En minäkään usko, että kertomisen jättäminen varsinaista ilkeyttä on, ehkä epävarmuutta tai muuten vaan sattumien summa.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?