torstai 3. tammikuuta 2013

Run Forrest, Run!!

Ah, autuutta! Liikuntaa, YKSIN!! Mulla ei ole hajuakaan onko mun kroppa palautunut niin että uskaltaisi ja voisi alkaa taas liikkaamaan kuten ennen. Mutta uskaltauduin nyt kuitenkin vesijuoksu-altaaseen tänään. Viimeiksi kävin kun raskausviikkoja oli 34. Silloin alkoi supistamaan kesken kaiken ja oli pakko hidastaa tahtia paaaljon. Mummoa pyyhki oikealta ohi sitä tahtia että totesin että nyt saa jäädä, otti liikaa luonteelle. Mutta nyt ei ole enää raskausviikkoja vyötäröllä raahattavana.

Mun ei ole todellakaan helppo jättää tuota vauvaa, ei ole kyse siitä että Siippa ei osaisi tai pärjäisi vaan siitä että _mä en pysty_. Vaikka on välillä ihan kamalia päiviä niin mä en vaan pysty. Psyykkasin itseäni muutaman päivän ja hoidin alkuvalmisteluja aamusta lähtien. Ja tein muistilistan ensi kertaa varten:
  • valitse itsellesi mies joka kestää liikuntaharrastuksesi vain tissistä syövän vauvan ja kahden teinin kanssa
  • edellisiltana suihkussa käydessäsi musta ajella kainalot ja sääret. Kuitenkin funtsit siellä hallilla että "voi hitto, en mä voi tämmösenä gorillana hei sinne altaaseen mennä" ja pahimmassa tapauksessa luovutat ja istut sen 2 tuntia siellä uimahallin kahvilassa pullaa mutustaen. Sekään ei ole väärin mutta vie vähän pohjaa siltä idealta miksi olet ylipäätänsä himasta mihinkään raahautunut.
  • syötä vauvaa koko päivä, anna tissiä ihan jokaiseen inahdukseen koska '"nälkähän sulla VARMASTI on". Se ei sitten näänny niiden parin tunnin aikana kun olet poissa vaikka hetken nälkäänsä huutelisikin
  • tee muulle perheelle ruoka valmiiksi (tässä tapauksessa nakkikastiketta ja muussia) sillä idealla että kun ne muut (eritoten se mies joka päävastuuta koko delegaatiosta poissaolosi ajan vetää) ovat kylläisiä ja hyvin ravittuja niin ne jaksavat viihdyttää vauvaa. Pilko sipulia vauva manducassa ja sambaa samalla että se tyyppi siellä kantorepussa rauhoittuisi. Varo sormia! Puolessa välissä ruoanvalmistusta totea että "missäs ne nakit on?". Soita sille miehelle joka toteaa syöneensä ne ja unohtaneensa kertoa että joltain päivältä tällä viikolla siis puuttuu kokonaan aika oleellinen raaka-aine josta ruokaa tehdä. Muista puhelun aikana korostaa hyvää hyvyyttäsi ajateltua ruoanlaittoa ja sitä kuinka se nyt sitten jää miehen vastuulle. Äläkä unohda korostaa miten kiva olisi ollut itsekin syödä.
  • pakkaa itsellesi tarvittavat välineet uimahalliin (HUOM! Johonkin muuhun kuin vauvan hoitolaukkuun). 
  • herätä se nukkuva vauva vielä kerran syömään. 
  • anna huutava vauva miehelle, nappaa autonavaimet ja lähde vähän helvetin äkkiä ovesta ulos
  • kuuntele ajomatka radiota täysillä. Aivan sama mikä Päivän Peili sieltä tulee.
  • altaassa ota tavoitteeksi ohittaa ainakin yksi mummo
  • muista mulkoilla pahalla silmällä niitä jotka ovat tulleet sinne altaaseen lähinnä juttelemaan just sillon kun SÄ urheilet
  • unohda venytellä
Oli ihanaa eikä kotona kukaan kuollu :)


3 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mun vesijuoksulta. Tosin mä oon sellainen juoruilija, en oo tainnu ku kerran kaks juosta ihan all by myself, raahaan aina vertaistukea altaaseen.

    Laitoin sulle haasteen!
    Toivottavasti sait ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin käyn yleensä seuran kanssa mutta se joutui perumaan ja mä halusin mennä koska olin aamusta pitäen asennoitunu että NYT me urheillaan ja toisekseen nalkutin eilen Siipalle miten raskasta tää arki joskus on ja miten perseestä sitä on jaksaa jos ei ole mitään mikä auttaa jaksamaan :P hyvää teki!
      Jeeeee mun eka haaste, kiitos :) pitää täytellä kun tulee (toivottavasti pian) sellanen rakkauspäivä että kaikki on vaan positiivista hattaraa

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?