torstai 24. tammikuuta 2013

Torjantaita!

Yhden kaljan krapula täällä hei!!

Minkähän ihmeen takia sitä on ylipäätään joskus hirveät väännöt käynyt lasten nimistä kun ne käytetyimmät on kuitenkin "Sinä siellä", "Hei poika" ja "mikäsänytolit". Lasten lanseeraama Toi olisi myös käynyt kaikkien kolmen nimeksi. "Toi ärsyttää", "se oli Toi" ja "Toi ei usko".

Tuossa eilen kun taas taistelin tuulimyllyjä (ja villakoiria) vastaan ja patistin Kaksikkoa siivoamaan huonettaan, tuli mietiskeltyä noita vastuukysymyksiä. Meillä on isoilla pojilla kummallakin (mun mielestä) aika iso kuukausiraha. Kumpikin tosin rahoittaa siitä sitten jotain fiksujakin eikä vaan nameja, pelejä jne. Eka esimerkiksi maksaa itse Diabolo-välineensä ja kunnon vehkeet ei ihan parilla eurolla irtoa. Vähän aikuiset katsoo perään mihin sitä rahaa käytetään mutta suht vapaat kädet on koska homma on vielä toistaiseksi toiminut. Kumpikin on nyt alkaneet kärttämään omaa korttia että saisi nostettua rahaa. Vielä en ole liputtanut hommalle mutta mietiskelen... kai niissäkin joku ikäraja on?
Jokatapauksessa mä en ole koskaan viikko- tai kuukausirahoja antanut lapsille siitä palkkioksi että tekevät kotona kotitöitä. Enkä myöskään ole antanut rahaa palkkioksi esim hyvästä todistuksesta. Mä olen senverran natsi että mun ajatusmaailman mukaan kodin töihin osallistuu jokainen perheen jäsen. Eikä siitä tarvitse kenellekkään mitään maksaa. Se ei ole palkkatyö vaan velvollisuus. Lisäksi meillä yhtenä rangaistuskeinona on ottaa viikkoraha osittain tai kokonaan pois ja musta toi ei toimi silloin jos se on ollut palkkana vaikka kotitöistä. Joskus tää homma pelaa oma-aloitteisemmin ja joskus taas ei. Tasaisesti vähän kaikkea on koitettu harjoitella ja kokeilla, mäen kestä jos jonain päivänä mun lasten kumppanit katsoo mua sellasella "et sitten oo voinu pojalles opettaa miten perunoita kuoritaan"-ilmeellä.. en tiedä onko se joku sukupuoleen liittyvä juttu vai äiteihin vai onko mun kohdalle vaan sattunu ne äidin lellikit mutta omista entisistä poikaystävistä löytyy esimerkiksi yksi joka iski multaiset perunat sellaisenaan kiehuvaan veteen (okei kai se kiehuvan kuuma vesi kaiken tappaa mut hei se vesi oli oikeasti sellaista kuravettä kun sieltä niitä perunoita pois metsästi), yksi joka poltti keitetyn kananmunan kattilan pohjaan (MITEN tämä on edes mahdollista??) ja yksi joka ei ollut ajatellut että pölynimuriin pitäisi vaihtaa joskus se pölypussikin (...). Jokatapauksessa, mä vedän jonkun paperipussin päähäni siinä vaiheessa jos mun aikuisikäiset lapset vetää samanlaisia stuntteja jonain päivänä. Mokailkoon noita tässä himassa ja lapsena mut ei enää siinä vaiheessa kun lennetään pesästä. Ei ainakaan sellasissa perushommissa.
Samaten kouluhommat tehdään oman tulevaisuuden vuoksi (mikä on lapselle vaikea ymmärtää, tiedän!!) eikä siksi että siitä saisi palkan. Raha on musta huono motivaatio sellasissa oikeasti tärkeissä jutuissa. Onneksi noi kouluhommat on aikalailla muuttuneet sitten omien kouluaikojen ja se opiskelu on tehty paljon kivemmaksi ja motivaatio jo koulun puolesta on ihan eri luokkaa kuin silloin kun itse siellä tarpoi.

Samaten mietiskelin siinä imuria kesyttäessäni että silloin 10v sitten (oikeesti AINA kun mä kirjotan jotain ajasta kun Kaksikko oli vauvoja ni mulle tulee sellanen "sillon kun minä olin nuori"-olo :D) ei ollut blogeja. Vauvalehden av, Verkkoklinikka ja muut muistaakseni löytyi mutta silloin oltiin yahoogroupsissa. Useamman vuoden ajan taisi olla jokaiselle kuulle omat ryhmänsä. Aika alkeelliset verraten nykypäivän juttuihin mutta hyvin toimivat. Ja ne löytyy edelleen intterin netistä :D Vanhoja kuvia ja tekstejä. Ekan aikaisesta porukasta hyvin moni on yhä edelleen mukana, ei nyt arjessa mutta jossain kokonaisuudessa. Epäsäännöllisen säännöllisesti bongaillaan noiden 12-vuotiaiden kuulumisia ja se on ihan mahtavaa. En mä Ekan luokkakavereiden vanhemmista saa sellaista vertaistukea kuin noista vanhemmista joiden kanssa on raskausajasta lähtien oltu ja eletty samassa elämäntilanteessa. Osalla on perheet vuosien varrella kasvaneet lisää, on tullut eroja, muodostunut uusioperheitä, osa muuttanut ulkomaille jne jne. Kaikkea löytyy. Tokan aikaisesta ryhmästä ei niin vahvasti mukana ole ihmisiä mutta se porukka ei koskaan niin tiiviiksi kasvanutkaan kuin Ekan aikainen. Joista siis edelleen semmoinen parikymmentä on matkassa.
Vaikka mä olen valinnut tämän blogipuolen pitää omalta osaltani kasvottomana (lähinnä nyt noiden isojen lasten takia) niin kyllä sitä toisaalta kaipaa että saa uikuttaa omalla naamalla asioista. Se vertaistuki tuntuu oikeasti silloin vähän toisenlaiselta kun se tulee kasvolta kasvolle. Mutta ymmärrän kyllä sen että ehkä mun lapset ei halua netissä surffatessaan törmätä siihen että niiden äiti kertoo siellä siitä miten ne on hieronu kakkaa lattiaan. Tästä olisi ihan kuvamateriaaliakin! Mutta mä säästän ne niille tuleville kumppaneille sitten.

2 kommenttia:

  1. Mullakin on yahoogroups n.10v ajalta (eli raskaus+Isomman ikä) vielä toiminnassa ja mukana on kohtuu aktiivisestikin vielä myös noin 20 äitiä. Pienemmän pojan kohdalla ei edes ollut vastaavaa ryhmää, mutta hänen kohdallaan enemmän vertaistukea onkin tullut allergiaryhmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan siirretty ryhmä facebookin puolelle :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?