keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vauva on...

...jo 2 kuukautta! 8 viikkoa tuli täyteen jo viime perjantaina mutta 2 kk virallisesti tänään ;) Vauva on-osio jäi siis joulukuulta kokonaan väliin tämän vuoksi.

Kuluneen kuukauden aikana vauva on mm
  • alkanut kujertelemaan ihan toden teolla. Isoimmat livertelyt saa neuvolasta saadut hymykuvat.
  • ruvennut vastaamaan hymyyn sekä nauramaan kunnolla. Nukuttaminen on varsinainen haaste koska vauvan hymyihin on mahdotonta olla vastaamatta ja niitä tulee aina jos on katsekontaktissa
  • vielä täysimetyksellä.
  • nukkunut öisin yhden tai kaksi pidempää pätkää ja yölliset Kolkkishöyt kun seurusteltiin tunti, pari ovat jääneet lähes kokonaan pois. Yöunille nukahtaminen kyllä näyttäisi tällä hetkellä paikottuneen jonnekkin klo 1-3 välille. Tässä on kyllä välillä isoa heittoakin.
  • alkanut kannattelemaan päätään joitakin hetkiä myös vatsallaan ollessa
Vauvalle on kaivettu lelut sekä leikkimatot esiin. Vielä ei niistä isommin ymmärrä mutta värit ja kuviot kiinnostavat.

Vauva nukkuu edelleen unipussissa tai kapalossa mutta homma selvästi alkaa sälliä ketuttamaan. Omia käsiä ei ole vielä löydetty mutta harmitus on iso kun ei pysty sätkimään. Hyvin usein meillä vedetäänkin aikamoiset kiukut ennen nukahtamista kun liikkumista on blokattu. Unipussi ja kapalo käytössä tosin enää öisin (paitsi nyt muutamana päivänä ollut käytössä myös päivällä ja hereillä ollessa, vauva rauhoittuu näköjään parhaiten pakkopaidassa. Kehen lienee tullut...)

Vauvan piirteet muistuttavat enempi ja enempi isää. Siippa itse on sitä mieltä että vauva ei ole hänen näköisensä. Mutta ne on kyllä ihan kaksi marjaa :) piirteitä kummastakin isosta veljestä löytyy ja multa vauva on perinyt suun.
Vauva vielä reagoi tietyissä tilanteissa ihan samalla lailla kuin isänsä. Esim. kun kamera kaivetaan esille niin hymyjä ei irtoa vaan naama menee ruttuun. Samaten uusissa paikoissa, uusissa tilanteissa ym. bebellä on isänsä HYVIN skeptinen ilme naamalla.

Vauva nukkuu edelleen paljon mutta suhteellisen lyhkäsiä pätkiä. Hyvin harvoin nukkuu päivisin esim. kolmea tuntia putkeen. Vauvan yöuni-putki kestää sitten kuitenkin 12-14h (jos ei olla menossa mihinkään) jonka aikana tietysti syödään x-kertaa. Eikai sitä unta pitkiksi pätkiksi päiviin riitäkkään jos yöllä menee noin pitkä pätkä. Nukahtamiseen ei ole muotoutunut sen kummempia rutiineja. Joskus nukahtaa helpoiten syliin, joskus sänkyyn viereen, hyvin harvoin omaan sänkyyn jne jne.
Nukkuminen on myös aika rauhatonta, vauva taitaa nähdä paljon unia. Ääntelee paljon unissaan, tuhisee, kuorsaa (voi paska) ja hyörii ja pyörii. Vauva viekin alle 60senttisellä vartalonmitallaan eniten tilaa meidän sängystä! Äiti liiskataan seinää vasten ja isä sängyn reunalle.

Kolkki ei edelleenkään ole rataspoikia, viihtyy ulkoilun ajan mutta kun koppa nostetaan pois niin joko herää tai alkaa huutamaan. Sitterissä viihtyy ja kaukalossa nukkuu joskus jopa silloin kun on siirrytty jo autolta kotiin. Syli on edelleen pop.

Parhaiten nukutaan joko meidän sängyssä (aivan sama onko siellä muita) tai sohvan divaaniin tehdyssä pesässä. Vuokrasänky siis jäänyt nyt muutaman viikon aikana aika vähälle käytölle. Sitten kun nukutaan niin hälinä ja äänet ei tunnu häiritsevän mutta itse nukahtaminen tuntuu olevan aika haaste ja kysyy välillä hermoja.

Tutti tuntui aiemmin olevan käytössä vain nukahteluvaiheessa mutta nyt sen kanssa ollaan melko naimisissa. Tämä melkoinen helpotus että helvetti. Voisiko sen virittää kuminauhalla pään ympärille? Yöt menevät tosin ilman. Sitten kun nukutaan niin pelkkä syöminen riittää.

Nimiäiset oli jo suunnitteilla mutta rempan takia nyt siirtyi kuitenkin hamaan tulevaisuuteen. Toivottavasti ei jää kokonaan väliin mutta toisaalta tuntuisi ehkä vähän hassulta pitää puolivuotiaalle nimiäisiä. Jos edes jotkut kekkerit saisi jätkälle vietettyä.

Kolkki on edelleen superihana ja koko perheen lussunmussukka. Nyt tosin kun viime viikkoina nukkumisen kanssa on ollut ongelmia ja itse ollut väsyneempi plus muu kiire, hässäkkä ja stressi imenyt oman osansa niin huomaa että vaikka kuinka tietää että tämä on ohimenevää ja plaaplaaplaaaa niin korvien välissä pyörii lähinnä "vittuperkelesaatana, nukujo!" yön pimeinä tunteina tapahtuvina nukutusmaratoneina kuin ekojen viikkojen "sitkun se nukkuu niin sit mäkin pääsen nukkumaan"-mantran sijaan. Onneksi niitä hyviäkin hetkiä ja hormoni-ihanuutta mahtuu jokaiseen päivään koska muuten olisi mielenterveys ja muun perheen hyvinvointi aika koetuksella.
Harkinnassa myös muistilistan tekeminen seinälle koska kun on itse tarpeeksi väsynyt niin ei vaan aina älyä millä se vauva nukahtaa.

Seuraavien viikkojen aikana suunnitelmissa yrittää saada vauva nukahtamaan yöunille niin että nukahtaisi makkarissa. Vuokrasänky lähtee palautukseen helmikuun lopussa jolloin käyttöön astuu pinnasänky. Ideana että vauva hokaisi että makkari on nukkumista varten. Jos hankalaksi menee niin sitten saa olla ja katsotaan mikä tilanne on sitten kun pinnikseen siirtyminen on edessä. Jokatapauksessa yöt menee suurimmaksi osaksi meidän sängyssä mutta jos se yöunille nukahtaminen osuisi sinne omaan punkkaan.....
Muutenkin mä inhoan sanaa rytmi enkä ymmärrä sitä miksi näin pientä pitäisi puskea mihinkään rytmiin (muutakuin vanhempien oman mukavuudenhalun takia, joo provosoi varmaan puolet intterin netistä mutta aivan sama) koska ei näin pieniä niin vaan rytmitellä ilman että se suurella todennäköisyydellä vaatii erinäisiä turhia huudatuksia. Enivei oma hermo ei riitä siihen että tunteja yrittää saada väsynyttä vauvaa nukahtamaan ilman että siinä on itselle joku virike hollilla (tv, läppäri) mutta riskinä tietty aina se että vauvakin reagoi ääneen, valoon jne. Kantoliinaan kuukahtaa aina suht välittömästi mutta sieltä pois siirtyminen heräämättä näkyy olevan aika mahdoton tehtävä tällä hetkellä.

Neuvolassa ei ole justhetkeen käyty mutta viimeisimmät mitat joulukuun 6vko-neuvolasta oli 5310kg ja 57cm. Vauva tuntuu muka jo tosi isolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?