perjantai 22. helmikuuta 2013

Äitiyden musta aukko

Törmäsimpäs tämmöiseen uutiseen tuolla Facebookin syövereissä.

Nyt en oikein osaa sanoa että provosoiduinko vai en. Ja jos provosoiduin niin miten.

Ensimmäinen tunne ainakin oli että nyt on vedetty taas ehkä turhan ääripäähän. "BabyBjörnin kantoreppu on saatanasta seuraava ja vauvan lonkat menee siinä vähintään sijoiltaan" esimerkkinä. Tai "Isä voi olla äidin pikku apuri". Kuka on, ja ennenkaikkea miksi, pissannut Anu Silfverbergin muroihin?

No ensinnäkin jos nyt noiden perusteilla katsotaan niin mä olen ihan heittämällä sekä kiintymys- että ekovanhempi. Olin jo silloin 12 vuotta sitten. En huomannut silloin enkä nytkään että se nyt olisi mitenkään sen trendikkäämpää kuin mikään muukaan. Mutta se on meidän perheessä se helpoin keino olla vanhempi. Ja samaa mallia näyttäisi vanhemmuudessa noudattavan tuo toinenkin perheen aikuinen.
Mä en jaksa öisin imettää muutoin kun niin että vauvat on nukkuneet perhepedissä. Mä en jaksa kantaa lasta yhdellä kädellä vaan isken sen mielummin johonkin kantohärveliin jotta saan kädet vapaaksi ja selän optimaalisempaan asentoon. Ilman kantoliinaa en todennäköisesti olisi voinut pitää vastasyntynyttä Tokaa ollenkaan sylissä koska selässä oli välilevyn pullistuma.
En jaksa kantaa kaupasta vaippoja alvariinsa koska ihan jo peruselintarvikkeet on sellaiset 4 kangaskassia, vähintään.
Näin meillä koska se on meille vanhemmille helpointa. Aivan sama onko kuin epätrendikästä tai trendikästä. Vielä en ole tästä mallista kyllä löytänyt sitä, Anua lainatakseni, 50-lukulaista perhekuvaa ja kotirouvakulttia. Isukki kun näkyy tekevän kaikkea muuta paitsi imettämistä.

Mulle ei nyt mistään selvinnyt se että mitä pahaa siinä kiintymysvanhemmuudessa tai ekovanhemmuudessa nyt sitten on? Jos ne on sille perheelle ne parhaimmat keinot? Vauvavuosi on kuitenkin tosi lyhyt aika vaikka se ei todellakaan siltä aina tunnu. En ole vielä kenenkään vanhemman kuullut harmittelevan että "no voi vitsi kun pyrin vastaamaan vauvani tarpeisiin välittömästi".

Musta on aina superankeaa kun hyvät pointit tuodaan esille provosoiden ja yleistäen. Varmasti löytyy heitäkin joilla joku trendivanhemmuus on mennyt jo ahdistavuuteen asti ja pitää päästä pätemään joka välissä mutta eiköhän siinä kuitenkin ole kyse marginaalista henkilöitä. Kun yleistetään noin niin siitä jää vähän ylenkatsova jälkimaku. Vähän jäi olo että olisiko toimittajakin törmännyt vähän ahdasmielisyyteen BabyBjörninsä kanssa ja se sitten aiheuttanut pahaa mieltä. Voisiko kirjailijallakin hormonit tehdä tehtävänsä ja olisi päässyt tapahtumaan vanha kunnon äiti-syyllistyminen? Ja hyökkäyshän on paras puolustus...

Ne täysin järkevät naiset, jotka lisääntyessään Anun mukaan mukamas katoavat mustaan aukkoon, osaavat kyllä minun nähdäkseni erottaa sieltä marginaalista ne ääripäät ja jättää omiin liemiinsä marinoitumaan heidät, jotka netissä toisia äitejä haukkuvat. Ne täysin järkevät naiset kyllä mun käsittääkseni kykenevät tajuamaan että ne äitifoorumit on niitä saatanasta seuraavia.
Syvä, kylmä, pimeä paikka? Anu hei, oikeesti..

Toki varmaan jokainen perhe odotusaikana ja vauvan synnyttyäkin perehtyy netin, kirjojen tms. kautta eri tapoihin ja keinoihin toimia ja poimii ne omaan pirtaan sopivat. Ja ne mitkä tepsii siihen omaan vauvaan, pieneen persoonaan parhaiten. Jos se on kiintymysvanhemmuus niin sitten se on. Kaiken saa varmasti ymmärrettyä ja nähtyä mustavalkoisesti, niin halutessaan. Kuitenkin aika karrikoitua väittää vanhemmuutta ja toisten elämäntapoja harrastukseksi. Se on vähän paska tulla sieltä perheen ulkopuolelta huutelemaan että mikä on oikein ja mikä väärin.
Ehkä Anulla vanhemmuus ei vaadi resursseja ja aikaa. Mulla se ainakin vaatii mutta en mä kyllä muuta ole kuvitellutkaan.

Siitä olen mäkin kyllä samaa mieltä että on aika maton jalkojen alta vetävä argumentti sanoa lapsettomille että "sitten kun sinulla on lapsia, ajattelet toisin". Se ei vie keskustelua yhtään eteenpäin. Mutta ei siinä kyllä ole kyse mistään äitikortista. Vastaavaan "et tiedä mistä puhut joten ole hiljaa"-ajatteluun törmää monessa muussakin asiayhteydessä.
Ja sitä mä en vaan ymmärrä että miksi näistä vanhemmuusjutuista ei voi keskustella muuten kuin vetäen ääripäähän? Ja useimmiten sinne provosoituun ääripäähän.

Jos on väärin tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja mikä on perheelle paras vaihtoehto niin olen ihan mielelläni sitten siellä mustassa aukossa.

14 kommenttia:

  1. Ditto.

    Vaikka mäkin haastan välillä aiheesta riitaa, niin noh... Virpi Salmi tästä enää puuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se Virpikin takavasemmalta taas aktivoidu jahka tarpeeksi odotetaan ;)

      Poista
  2. Aika rohkea puheenvuoro Silfverbergiltä! Tavallaan ihan arvostan. Mun mielestä mitkä tahansa valinnat on todennäköisesti juuri niitä oikeita, jos ne sopii parhaiten sille perheelle. Mikä tahansa vouhkaaminen ja muiden valintojen tuomitseminen taas on minullekin semmoista äitiyden mustaa aukkoa. Tuntuu, että joillekin tosiaan äitiys ottaa liian suuren roolin ja heillä on myös liikaa luppoaikaa käytettäväksi erilaisilla nettipalstoilla riehumiseen.

    Tämä herättää taatusti keskustelua! Hyvä kun vinkkasit, oli mulle uusi juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan mäkin arvostan MUTTA se on toi tyyli mikä tökkii. Kun se oli musta vouhkaamista. Mä myönnän ihan auliisti että mulla on tällä hetkellä ihan hirveästi luppoaikaa hillua netissä mutta valkkaan kyllä aika tarkkaan että missä palstoilla hyörin ja vielä tarkemmin valkkaan missä edes kommentoin. Musta nuo Anun vihjaamat palstat on justiinsa niitä missä ei paljon maksa vaivaa kommentoida kun ne on justiinsa sitä ääripää-porukan leikkikenttää. Ja tää oli uusi juttu mullekin.

      Poista
  3. Tää Baby Björn -tapaus ei ole edes mitään liioittelua. Project Maman puolella kirjoittaja sai kuulla suurinpiirtein olevansa kiduttaja kun perheessä käytetään kantoreppua; se on ilmeisesti sama asia kuin jos aikuisen sitoisi rekan tuulilasiin ja lähtisi painelemaan motarille.

    Se äitiyden musta aukko tuntuu ainakin minusta ihan todelliselta.

    Luulen muuten, että tuo Ylen juttu on ehkä hieman kärjistäen kirjoitettu. Itse ajattelin lukea Äitikortti-kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä: mun käsittääkseni Silfverberg kritisoi enimmäkseen sitä, että yhden tai kahden muksun kokemuksella pätevöidytään kasvattamaan muidenkin muksuja. Jos teillä on tasa-arvoinen suhde, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lapsia tasapuolisesti, sehän on ihan mahtavaa. Ei kai siinä ole mitään aihetta provosoitua, jos lausunto menee ohi?

      Itsehän olen saanut mm. duunikamuilta sellaisia kommentteja, että "muista prioriteetit" kun ilmoitin, etten aio olla kolmea vuotta hoitovapaalla. Ilmeisesti olisi pitänyt muistaa HEIDÄN prioriteettinsa, jotka sellaisesta 50-luvun perhemallista katsoen olivat kovin erinäköiset kuin omani. Ja tämä 50-luvun perhemalli oli työtoverini omasta perheestään vuonna 2011 käyttämä termi.

      Poista
    2. Hmm no joo, kuten uumoilinkin niin ehkä tosiaan Anu on saanut asiatonta lokaa niskaan BB:stä ja se onkin ihan paskaa mutta kannattaako siitä oikeasti välittää? Jos itsellä on olo että toimii oikein. Mä tiedän monta perhettä jossa BB on ollut oikein käypä peli. Miksi se nyt Anua vaivaa niin paljon että sitten teilataan liinailijat ja isketään johonkin 50-luvun perhemuottiin. Jos muutama mätämuna perseilee niin ei voi ehkä koko ryhmää iskeä samaan muottiin.

      Mä koen sen äitiyden mustan aukon siinä mielessä todellisena että silloin kun perheessä on pieni vauva niin se elämänpiiri on aika pieni. Kun lapsi kasvaa niin pikkuhiljaa se piiri suurenee. Mutta siitä helposti välittyy sellainen kuva että elämässä ei muuta olisi, kun se piiri on aluksi pieni. Hitto, jo se pelkkä univelka on aikamoinen äitiyden musta aukko.

      Mäkin luulen että pitäisi tuo kirja lukea jotta pystyisi muodostamaan lopullisen mielipiteen, tämä nyt oli nimenomaan tuon Ylen jutun herättämä olo.
      Niin kauan kun on lapsia ja vanhempia niin on neuvojia. Suuntaan ja toiseen, valitettavasti. Ennen lapset kasvoivat yhteisöissä missä oli ihan luontevaa että kasvatettiin porukalla. Nykyään on se ydinperhe-malli mutta ihmisillä on edelleen verissä se että otetaampa osaa ja neuvotaan. Sen ihmeemmin ajattelematta että mahtaako se vaikkapa loukata tai hypitkö toisen varpaille kuinka pahasti. Näin taisi käydä Anullekin mutta Anu jatkoi sujuvasti samalla mallilla.

      Ja kuten tuossa kirjoitin niin en tiedä provosoituisiko. Ei tuo siinä tuntunut missään, millainen minä olen vanhempana mutta senverran provosoiduin kuitenkin että jaksoin nähdä vaivaa kirjoittaakseni tästä. Mulle ei tuosta Ylen jutusta niinkään herännyt että Anu kritisoisi sitä että pätevöidytään kasvattamaan muiden muksuja vaan mulle jäi olo että tässä tehdään taas sukupuolikysymystä ihan vääristä jutuista ja lähdetään tuomitsemaan valintoja, joita ei oikein voi perheen ulkopuolelta tuomita. Mutta tosiaan en ole tuota kirjaa lukenut niin en osaa sanoa tarkasta sisällöstä.

      Poista
  4. Äääk, eikö nämä ikinä lopeta! Vähän mainostemppukärjistykseltä haiskahtaa tämä; vaahdota nyt siitä miten äidit haukkuvat toisiaan ja läväyttelevät äitikorttia pöytään, ja haukkua itse kaikki ekomammat samaan trendipellekastiin ja alistetun naisen rooliin yrittämättäkään ymmärtää. :D Kai tuon nyt on pakko tajuta tekevänsä prikulleen samaa?

    Ei minustakaan tuon jutun perusteella kritisoida muiden neuvomista vaan juuri eko- ja kiintymysvanhemmuutta; kirjasta en tietty osaa mitään sanoa. (Muiden neuvomisesta en tykkää itsekään, siis tuputtavalla ja omaa egoa pönkittävällä tavalla. Muuten toki on hyvä, että autetaan.)

    Minulla on ihan sama juttu kuin Kukkiksella: valinnat ovat ennen kaikkea oman elämän helpottamista eivätkä mitään trendien perässä juoksemista. Liina toimii rattaita paremmin huonolla tiellä koiran kanssa (eikä lapsi tykännyt vaunuista), perhepeti koska en jaksa nousta miljoona kertaa yössä... No, itse tehty ruoka, kestovaipat ja vvv eivät taas ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta nämä eivät ole mitään äitiyden suorittamista vaan osa omaa itseä, omia arvoja, omaa luonnollista elämää. Samalla ihmettelen vähän tuota ekovanhemmuuden kilpavarustelun oksymoronia; kyllä minä vältän kaiken ostamista, myös vauvan kohdalla.

    Äh, en jaksa edes selitellä. :P Ei minunkaan äitiyttäni / meidän vanhemmuutta tehdä sen mukaan, mitä joku muu ajattelee. Näin sopii meille ja meidän lapselle; Anu tekee miten heillä on hyvä. (Mutta näköjään nyt johonkin hermoon osui, kun piti vastata. Ärsytti kai tuo kaikkitietävä asenne ja oma erinomaisuus.)

    Hyvin sanottu tuo että musta aukko kutistaa elämänpiiriä! Minustakin pieni vauva itsessään vain nyt vaatii paljon aikaa ja hoivaa, hoitaapa sitä sitten sitterissä tai liinassa ja kaivaapa sen kakkapyllyn pestäväksi kesto- tai kertakäyttövaipasta. Ehkä jotkut reagoivat siihen sitten hyökkäämällä muiden valintoja vastaan, kun johonkin on väsymys purettava. Helposti kai siitä sitten ajautuu olemaan "pelkkä" äiti, ts. unohtaa lopun minuutensa; ehkä Anu yritti hakea tuossa sitä. Minusta edelleenkin kukin tehköön miten omalle perheelle on paras (tähän sopii hienosti se Liinan lanseeraama perhetahtisuus-termi!), niin kauan kuin lapsella on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että nainen on naiselle susi. Hyökkäykseen vastataan hyökkäyksellä. Ankeaa jos homma on lähtenyt siitä että Anu on saanut asiattomia kommentteja BabyBjörnistään mutta ehkä nyt tällä kertaa olisi voinut kuitenkin lähteä vastaamaan jollain muulla kuin sillä tyypillisellä...

      Muuten ei lisättävää, sen verran tyhjentävästi naputit ja veit sukat suustani :)

      Poista
  5. Ainakin tämä ko. juttu nyt oli aikalailla paskaa :) Tosiasia nyt on, että nuo nyt on yleisimmät tavat olla äiti, tällähetkellä. Siis tarkoitan ekoilua, se nyt vaan on yleisesti lisääntynyttä ja moni äiti mielellään valitsee mielestään parasta lapselleen ja usein se on sitten jotain mitä tässä taidettiin nimittään "ekotrendeilyksi" tjn. Rintamaito ja kantoliina nyt vaan ovat tutkitusti ja tunnetusti hyväksi lapselle, tekeekö se minusta mustaanaukkoon vajonneen äidin jos käytän niitä lapselleni ja nukun perhepedissä jotta saan edes vähän unta...?
    Ja tosiasiahan se on, että vauvavuosi menee usein keskustelematta ydinfysiikasta tai suunnilleen juurikin sitä kantoliinaa älyllisemmistä asioista.
    Itse ajattelen, että äiti-ihminen on suunnilleen ohjelmoitu siihen sumuun vauvan saatuaan, jotta saadaan se pieni rääpäle sieltä kasvamisen alkuun. Se vain usein vaatii 100%:sti jonkun huolehtivan aikuisen.

    En oikeasti tiedä mitä pahaa siinä äitiyden mustassa aukossa on. Tietysti jos on se hiekkalaatikon reunan ainoa äiti joka on välttynyt siltä niin voihan se harmittaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään, että yleisimmät tavat olla äiti ovat siis kiintymysvanhemmuus ja se ekoilu, jos mennään "trendeinä". Kiintymyysvanhemmuus nyt ei minusta kyllä edes ole trendi vaan eikö se ole ihan se normaalein tapa olla vanhempi....? Jos sillä taas viitataan johonkin erityiseen toimintaan joka tekee vanhemmasta sellaisen vanhemman niin siitä en tiedä mitään, siis niistä yhdistyksistä jne. Itse otan sen niin, että kiintymysvanhemmuus on kuten wikipediasta nappasin: läheisyyttä ja lapsen tarpeiden kunnioittamista korostava vanhemmuuden tyyli.
      Tyyli? ;D Milloin lähesyydestä ja lapsen tarpeiden huomioonottamisestakin tuli tyyli.... Kaipa sekin tietysti voi liiallisuuksiin mennä...

      Poista
    2. Mä olen kanssa sitä mieltä että kiintymysvanhemmuus on se yleisin tapa ja on ollut sitä niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Se nyt on tämmöinen länkkäreiden tapa että kaikelle pitää olla nimi mutta valtaosa maailman lapsista nukkuu samassa tilassa vanhempien kanssa, kulkee kannettuna, elää jopa ilman vaippoja (tämä nyt viittauksena siihen vauvan signaaleihin ja niihin vastaamiseen) ja elää hyvinkin symbioottisesti.
      Ja musta on sääli että tämmöset linjaukset, kuten nyt tämä Anun esittämä, saa aikaiseksi sen että vanhemmat alkavat miettimään että voiko mennä liiallisuuksiin siinä että kuuntelen lapseni viestejä ja vastaan niihin jne. Ne vanhemman vaistot on muutenkin arat ja paikoin epävarmatkin ja tämmöisillä niitä ei tarvisi ruokkia kyllä yhtään vaan buustata ihan toisella tavalla ja toiseen suuntaan.

      Poista
  6. Vastaan, vaikken jaksa tutustua ko kirjailijaan tai tuotoksiin sen kummemmin. (elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin mitkä ei kiinnosta :D). En jaksaisi provosoitua kirjailijan mielipiteestä. Kaikilla meillä on mielipiteitä ja koko ajan saisi olla loukkaantunut jos kaikki ottaisi huomioon liian vakavasti. Eri asia olisi jos kyseessä olisi vaikka opettaja, joka esiintyisi Opettajana, eli esiintyisi myös ammattikuntansa edustajana mielipiteineen. Sitten Saattaisin jopa kiinnostua.

    Mutta se tuli juuri eilen mieleeni, että hassusti sitä näin varsinkin vauvavuonna ajattelee monta asiaa vanhemmuuden näkökulmasta, ja juuri omasta. Eiköhän se näkökanta taas laajene, kun tarvetta muuhun tulee. Tällä hetkellä niin mukavaa ja luonnollista olla tässä. Jos joku on kokenut äitiyttä mustana ja kylmänä paikkana, se on kyllä kovin surullista. Oma kokemus kun on pääosin aurinkoinen ja lämmin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan :) Ja vaikkei se arki lasten kanssa aina olekkaan hattaraa ja serpentiiniä niin siellä kaiken väsymyksen ja synkkyyden välistä pitäisi kuitenkin niitä auringon säteitäkin näkyä. Tuo musta, kylmä, syvä kuilu vai miten Anu sen nyt muotoilikaan oli myös mulla se joka jotenkin kalskahti tosi pahasti että mitä hittoa?!?!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?