perjantai 1. helmikuuta 2013

Ihoilua ja uutta kuuta

Seuraa kaakatusta ja kookotusta Ihoilusta!

Mä en vaan pääse yli ja ympäri tosta että se Marketta ärsyttää ihan suunnattomasti. Mä en haluais sortua nyt tämmöseen mut sorrumpa kuitenkin; sen nirisevä nenänasaali koskee muhun fyysisesti. Musta jos haluaa ulos puristaa jotain valtionsalaisuuksia niin Marketta kuulustelemaan, paljastan ihan mitä tahansa Graalin maljoja kunhan mun vaan ei tarvi kuunnella sitä. Enkä mä kestä sitä muutenkaan. En vaan pysty ajattelemaan niin että no se on nuori ja sen tarvii päteä ja hakea paikkaansa. Eikä tarvii! Hae paikkasi niinkuin muutkin, pidät vessassa kaverin tukasta kiinni kun se oksentaa, matkusta, tee virheitä elämässä ja opi niistä. Okei voi olla että en oo päässy yli siitä että provosoiduin melko pahasti siitä sen "vihreiden pitäisi yksityisautoilla"-tyyppisestä heitosta silloin joskus pari viikkoa sitten. Ylenkatsominen kenen tahansa ikäisiltä saa mut sylkemään raivoa.

Mua harmitti hirveesti kun oli lehdessä että Venla katuu että oli tossa mukana. Että se on nyt vaan joku koko valtakunnan kännäävä ikiteini. Nounounou! Ihan normaali lapseton sinkkunainen. Just hyvä! Eikä se musta vielä edes mitenkään hirveen kamalan kännissä oo ollu. Tai mitenkään supersäälittävä. Ei se sen elämäntilanne tuossa edelleen osu kohdalle mutta se vaan on musta hirmuisan kivanoloinen. Ihanan sarkastinen. En suostu tuomitsemaan ja rakentelemaan ajatuksia siitä että onko sillä miehellä perhettä jne. Koko kuvio ei varmasti todellakaan aukea pelkän sarjan välityksellä. Ja hei, Venlallakin on blogi

Eikö oo muuten ihanaa kun tälleen kotona ollessa sitä jaksaa meuhkaantua jostain tämmösistä telkkarihommista melko lailla. Olin mä ekaankin kauteen koukussa mut nyt mä _elän_ koko sarjaa ihan eri tavalla. Varautukaa jo monen viikon eroahdistukseen sitten kun toi aikanaan loppuu. Mä oon kyllä niin sosiaaliporno kun vaan voi. SoPo jeeeeeeee :)

Mä en ole jaksanut kovin isosti itkeä vuodenajan perään mutta parahdan nyt mäkin että tammikuu on ihan perseestä. Hyvä kun meni jo! Helmikuukin on vielä mutta se on lyhkäisempi niin se menee nopeammin. Vaikkakin vaan 3 päivää mut hei, kuitenkin lyhkäsempi. Nyt toki väsyttää vauvankin takia mutta ihan joka vuosi on tammikuu sieltä ja syvältä. Joulun jälkeinen masennus. Kylmää. Ainaista tuulilasin putsaamista ja lumessa kahlaamista. Mun suht hyvin alkanut liikunta jälkeen synnytyksen tyssäsi yhteen sanaan: tammikuu. Ei vaan nyt jaksa. Vaikka pitäisi ennenkuin selkä sekoaa ja sanoo poks. Sen sijaan olen hellinyt itseäni hyvällä ruoalla (normi pullasorsailun lisäksi). Ei tätä muuten kestä. Eilen kun oltiin siellä nepalilaisessa niin katseltiin ikkunasta kun vuorotellen satoi vettä ja tiskirättejä. Sain ruoskintaa siitä että mun pitää nyt jaksaa muistaa huolehtia myös itsestäni. Joojoo, mä syön tän pullan eka... ja tarviin valoa ennenkuin tästä horteesta herää.
Irlannissa ihmiset aina kadehtii suomalaisia kun meillä on 4 vuoden aikaa. Eikä ne suostu uskomaan että ei tässä oikeasti ole mitään kivaa. Vaikka siellä sataa vartin välein niin on kuitenkin aina vihreää. Eikä tämmöstä harmaata kuin täällä. Mua edelleen ärsyttää vuodenaikailut jo ihan pelkästään vaatevarustelun takia. Ei ole mikään ihan pikkuhomma koittaa tältä tivolilta varastoida vaatteita pilkkihaalareista sipulipusseihin. Kesätulejo.

Nyt mä menen kuuntelemaan yökoulusta kotiutuneen Ekan seikkailuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?