maanantai 18. helmikuuta 2013

Ikäeroista

Ekalla ja Tokalla on ikäeroa 1v7kk. Tokalla ja Kolmosella ikäeroa on 10v4kk. Ekalla ja Kolmosella ikäeroa on 11v11kk.

Eka on ollut Tokan syntyessä niin pieni, että ei muistakaan aikaa jolloin on ollut yksin. Toka taas ei koskaan ole ollut yksin. En muista että Ekalla olisi ollut mitään isompia mustasukkaisuuksia Tokaa kohtaa. Eka on aina ollut sopeutuva ja sosiaalinen, jo ennen veljiäkin. Toka taas oli pienestä pitäen hyvin mustasukkainen isolle veljelle. Kaikki huomio vain hänelle!

Kaksikko on aina ollut hyvin tiivis pari. Toistensa parhaimmat kaverit ja pahimmat viholliset. Pikkuhiljaa toki kumpikin on saanut omiakin kavereita ja parin vuoden ajan pojat olivat päivät erillään kun toinen oli vielä päiväkodissa ja toinen jo koulussa. Suurimman osan elämästään pojilla on kuitenkin  ollut kontakti toisiinsa myös päivisin. Ensi vuonna alkaa taas parin vuoden tauko päivisin kun Eka siirtyy yläasteelle. Koulut ovat vierekkäin mutta kuitenkin erilliset.

Kun aikanaan kerroimme Kaksikolle että pian he ovat Kolmikko, oli vastaanotto hyvinkin äärilaitainen. Ihanaa! Ompa kivaa! Meille tulee vauva! Pieni vauva! Minä hoidan ja rakastan! Äiti ehditkö sä enää meidän kanssa mitään? Rakastatko sä myös meitä? Mitä jos se vauva ei tykkää musta?
Kuukaudet olivat pitkiä ja odotus oli niin niin vaikeaa. Tulisi jo! Mä en jaksa enää odottaa! Miksei se jo oo?
Ja sitten kun se vauva tuli niin isot veljet oli ihan sulaa vahaa. Meillä on tusinoittain kuvia sairaalasta kun Kaksikko pitelee sitä porukan Kolmatta sylissä sellainen typerä hymy naamalla. Meillä on vauva!

Toka halusi jäädä mukaan perhehuoneeseen. Oltiin etukäteen varmistettu että se onnistuu jos jompi kumpi tai molemmat haluaa jäädä. Eka lähti kotiin mummin lellipalveluja nauttimaan. Hän osaa ottaa iloa irti jo siitä että saa joskus olla yksin ja se ainoa.

Alusta pitäen Toka on ollut se joka osallistuu. Toki Ekakin, mutta omalla tavallaan. Toka vaihtaa vaippaa, etsii tutteja, hakee vaatteita, pyyhkii pukluja. Mutta jos vauva itkee, hän antaa Kolmosen äkkiä pois. Eka taas jaksaa lohduttaa itkevää vauvaa ja hakee asentoja missä vauvan olisi hyvä. Ei hermostu pienestä itkusta vaan yrittää rauhotella. Mutta ei kestä puklaamisia tai muita eritteitä yhtään.

Kaksikko on saanut olla mukana ja auttamassa omaa tahtia, olla omalla tavallaan isoveli. Kumpikin odottaa kovasti että vauva liikkuisi ja puhuisi. Olisi seurallisempi.

Alusta pitäen Eka on hyvin ymmärtänyt että vauva on pieni. Että saa auttaa mutta on juttuja mitkä tekee aikuiset. Tokan kanssa tämä taas on ollut haasteellisempaa. Hän haluaisi olla myös kotona hoitamassa vauvaa kaikki päivät, suihkuttaa ja kylvettää. Toka on sujuvasti kannellut Kolmosta kantoliinassa ja antanut d-vitamiini tippoja. Niitä mitä pystyy niin saa tehdä. Kuitenkin tasaisin väliajoin joudutaan käymään keskusteluja siitä että justiinsa esimerkiksi kylvetyksen hoitaa aikuiset. Varsinainen mustasukkaisuus on siis ilmennyt näin. Kun ei saa tehdä kaikkea. Toka ei ymmärrä sitä että ei voi kun on itsekin vielä lapsi.

Kaksikosta on ihan älyttömän iso apu vauvan hoidossa. Ja ylipäätään kotona. Ihanaa kun on jo noin isoja! Kumpikin myös purkaa hellyyskohtauksia helposti vauvaan, se on kuulemma vaan niin suloinen.

Varsinaista mustasukkaisuutta esiintyy mutta myös sitten sitä sellaista mikä liittyy siihen lapsen omaan kasvuun ja kehitykseen, niihin omiin ikäkausiin. Tietysti varma en voi olla mutta luulen että näitä olisi vaikka vauvaa ei olisikaan. Ekalla on selvä teini-ikään liittyvä epävarmuuskausi päällä ja poika ei vaan saa tarpeekseen ja kaikki on ääripäätä. Mikään hellyyden ja kehujen määrä ei riitä, epävarmuus on tällä hetkellä niin vahva tekijä. On myös hyvin hankala osata päätellä mitä Eka on milloinkin vailla, koska olla lähellä ja koska antaa olla rauhassa. Sä et koskaan sano mulle jee jos mä voitan pelissä. Sä oot halannu  mua tänään vasta kahdesti ja tota ainakin neljästi. Mä haluun olla täällä teidän kaikkien kanssa. Antakaa mun olla rauhassa!!

Toka taas on esiteini, joka surffailee lapsen ja teinin välissä. Häntä on helpompi tulkita. Ja hän myös ilmaisee mitä on vailla. Ei tarvitse niin arvailla. Pari vuotta ja täällä saa tulkittua ketään kun meillä puhutaan vaan teiniä ja uhmaa...

Jos nyt ajatusleikitellään laskelmoidusti, vaikka mun mielestä ei ole olemassakaan mitään oikeaa ikäeroa sisarusten välillä mutta hei leikitellään, niin Ekan ja Tokan ikäero on aina tuntunut hirveän hyvältä. Silloinkin kun ne uhmaili samaan aikaan tai vaan tappeli keskenään tai vaan muutenvaan oli joku perseilyvaihe molemmilla päällä. Uudestaan en kyllä koe hinkua siihen että pieniä olisi peräperään 2, vaikka sen neljännen lapsen toivoisinkin.
Kolmas lapsi näin pitkän ajan jälkeen myös tuntui ihan mahtavalta. Vauvailuista on niin pitkä aika että sitä jo ihan kaipasi. Ja vastavuoroisesti isojen kanssa tulee kaikkea uutta vastaan kun ovat ne isommat. He ovat ne haasteellisemmat koska kaikki on myös mulle uutta! Ja toki haastetta on myös siinä että kaikki lapset tulee huomattua. Jokaisen tarpeisiin vastataan ja ollaan mutsina vähän yli niiden tarpeidenkin. Huomioidaan yksilön luonteet. Osataan olla sitä mitä kukakin nyt kulloinkin tarvitsee. Kääk mikä duuni!

6 kommenttia:

  1. mun ekalla ja tokalla on ikäeroa 8v2kk, ekalla ja kolmannella puoltoista viikkoa vajaa 10v. eli tokalla ja kolmannella ööhh 1v9kk.

    kun odotin toista, monet epäilivät että kauan ainokaisena ollut esikoinen olisi mustis. mä tiesin, ettei olisi, koska ikää oli kuitenkin jo niin paljon - esikoinen oli aivan innoissaan mun raskausajasta ja siitä, että pääsisi isoveljeksi. nykyään leikkii pikkuveljen kanssa, paijaa ja huolehtii (vaikka saa välillä uhmiksen nyrkistä), sekä kantelee pikkusiskoa. vaipanvaihtohommiin en ole hoksannut sitä valjastaa :D

    mut, vaikka ei tietenkään ole sillai raskasta kuin esim. kolmen alle kouluikäisen saati 5-vuotiaan kanssa, on eri tavalla haasteita. esim. se koulusta huolehtiminen, tietokoneella notkumisen vahtiminen (olisi itse väsyneeenä helpompi vain antaa olla), kahdenkeskistä aikaa myös esiteinin kanssa. rytmejä ei voi vetää aina ihan pienten mukaan (eilen niin tein, pikkuveikka nukkuikin päiväunia yli 3h eikä enää ehditty luvatusti merimaailmaan ja pettymyshän siitä tuli... pienen surffailun jälkeen vein esikoisen keilaamaan) ja pitäisi imetyshuuruaivoilla osata auttaa matikanläksyissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän toivoinkin että sä tarttuisit tähän :) toki mäkään en tiedä mitä se olis jos nää kaikki ois just vaikka viiden vuoden sisään mutta haasteensa on tässäkin. Justiinsa siksi kun ne tarpeet on lapsilla tällä hetkellä niin erilaiset ja ääripäiset. Mä koen haasteellisemmaksi noi isojen jutut kuin vauvan. Koska nimenomaan isojen kanssa kun on ite väsynyt ni tietyt jutut ois vaan helpompi antaa olla... kaksinkeskiset hetket on tosi hankala välillä järkätä, ehkä kaupassa käymisiä ei voi laskea sellaisiksi? Ja kun ne teinitkin ihan selvästi niitä tarvii ja haluaa. Onneksi meillä isot bongasi omatoimisesti hiihtolomaksi kaikennäköstä koska mä en yksinkertaisesti osaa niille koko viikoksi kehittää kaikkea.
      En mä olis koskaan uskonut että mä suurinpiirtein samaan aikaan juttelen teinin kanssa yöllisistä siemensyöksyistä ja siitä että pitää aina muistaa kunnioittaa sen kumppanin lisäksi myös itseään samalla kun vaihdan vauvalta vaippaa....

      Poista
    2. mulla on joku blogilaiskuus päällä... pitäs saada siivottua koska tauteilun aikana kämppä on räjähtänyt kuvottavaksi lääväksi. mut joo, mua välillä rassaa, jos joku sanoo että ONHAN TEILLÄ HELPOMPAA KUN YKS ON JO NIIN ISO. joo, jotkut asiat on helpompia ku toiset. ja perushoito: vauvan voi pukea puhtaisiin tuosta vaan, taaperon kanssa tapellaan ja esiteiniä kehotetaan+suostutellaan+käsketään muutaman tunnin ajan :D

      Poista
    3. mulla taas on kämppälaiskuus päällä.... tasan mikään kotityö ei nappaa.

      Poista
  2. Meillä ikäeroa on 5v7kk. Ja minusta sekin on hyvä ikäero. Aikoinaan olisi halunnut lapset pienellä ikäerolla, mutta kun ei tullut, tuli tällä ikäerolla. Meillä haasteena on tällä hetkellä se, että Isompi on vielä niin pieni kuitenkin ja haluaisi samaa huolenpitoa ja muuta kuin Pienempi. Mustasukkaisuutta on ensimmäisiä kertoja oikeastaan nyt. Tottakai koitan parhaani mukaan huomioida molempia tasa-arvoisesti, mutta onhan toki tuo 95cm helpompi napata syliin kuin melkein 140cm... ;)
    Pienempi taas on mustasukkainen Isomman kavereista. Ihanasti ne kyllä pelaa ja värkkää meillä ollessaan myös Pienemmän kanssa, mikä on aiheuttanut mulle yllätyksen, kertaakaan Pienempää ei ole jätetty ulkopuolelle. Mutta sitten kun Isompi lähtee kavereilleen niin Pienempi suree kun ei saa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kaikki ikäerot on hyviä, sitä mä ehkä tällä kirjoituksella hain ;) joskus kirjoittelin johonkin kun mulle on aikalailla ihmetelty tätä vauvautumista tässä vaiheessa kun nuo isot on jo niin isoja. Ja mun on vaan niin vaikea ymmärtää sitä että no miksi nyt ei? Olisiko se pitänyt tosiaan kaikki tykittää sitten perätysten? Jos itse saisin valita niin nimenomaan otan vuosia vähän väliin että saa joskus vähän nukkuakin ;D
      Meillä muuten vauva on tehnyt sen että isotkin tulee tosi herkästi syliin ja halimaan. Toki niitä ei voi samalla tavalla kuin vauvaa mutta sekin johtuu pitkälti siitä että vauvaparka ei pääse karkuun :D vielä :P mutta siis selvästi isoillakin on se että hei toi vauva saa äidiltä hellyyttä noin paljon, mekin halutaan! Aina meillä on paljon halittu mutta nyt vauva on mukamas hyvä lisäsyy moiselle.
      Tuohan se just on kanssa haasteena että isommilla on eri juttuja ja niin kuuluukin. Mä odotan meillä sitä kun tuo pienin lähtee ihan tosissaan liikkeelle. Ollaan isojen kanssa jo juteltu että vauvaa ei ole mikään pakko päästää sitten heidän huoneeseen jos eivät halua. Ihan jo turvallisuudenkin takia, siellä on niin paljon pientä sälää plus vauva todennäköisesti tuhoaa esim. Tokan legorakennelmat. Mutta vaikka siellä ei olisikaan mitään rikottavaa tms. niin isojen ei ole pakko veljeä huoneeseensa päästää jos eivät halua ja vaikka ihan saletisti edessä on melkoiset itkupotkuraivarit niin pienin saa siihen kasvaa. Pitää heillä saada olla niitä isojen juttuja, mitä pienellä sitten ei vielä ole. Ja voihan se olla että noin ei käykkään mutta siis se optio isoilla pitää olla. Tällä hetkellähän mennään sillä että isot haluaisi vauvan nukkumaan heidän huoneeseen :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?