maanantai 11. helmikuuta 2013

Ikäraja-jatkoa

Muutama juttu jäi mieleen vielä peleistä eilisen ikäraja-mietinnän jälkeen.

Meillä meni aika kauan ennenkuin Kaksikko keksi nettipelit. Ja että ylipäätään voi pelata muutenkin kuin konsolilla.
Konsoleille itseasiassa on tosi kivojakin lastenpelejä, kuten Buzzin eri versiot ja Eye-hommat.

Nettipeleissä tuntuu olevan aika monessa järjestään se että voit pelata sitä vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän jälkeen et pelissä pääse eteenpäin ennenkuin maksat siitä pelistä. Monet näistä peleistä on jo ihan pienillekkin lapsille, alle kouluikäisille. Ei ne summat monesti isoja ole mutta musta nyt ei olekaan kysymys siitä mitä se maksaa, vaan siitä että pitää maksaa.
Toki nykypäivänä kaikesta rahastetaan mistä vain keksitään mutta mä omaan tässä suhteessa kyllä niin naiivin maailmankuvan että vituttaa moinen. Se on oikeasti ihan perseestä todeta lapselle että no sori, sun pitää nyt keksiä joku toinen peli mitä pelata jos et siinä enää pidemmälle pääse koska me ei noista makseta. Siinä saa ihan tosissaan mietiskellä ja puntaroida omien periaatteiden ja sen välillä että onko tämä nyt niitä missä lapsi saa opetella pettymystä vai annanko sille siimaa.

No meillä tämä nyt sitten on kuitenkin toiminut pettymyksen harjoitteluna koska mä ajattelen sitä vähän pidempikantoisesti. Ja nuorisoon pätee ihanaisen Aki Sirkesalonkin lallattama "annoin pikkusormen, se vei koko käden". Mä tiedän että jos nyt annan periksi ja rahoitan yhtä peliä niin vähän ajan päästä onkin jo joku toinen mihin myös tarvisi sen visan vinguttamisen. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja jne.

Peleissäkin kiinnostuksen sanelee isoksi osaksi kaverit. Mikä peli on se mitä kaikki pelaa. Ja ne kohteet vaihtuu yhtä nopeasti kuin Tauskilla vaimo. Ei paljon auta todeta että no vastahan mä sulle sen yhden maksoin. Kun se on out niin se on out. Vaikka kuinka kannustat itsenäiseen ajatteluun niin kyllä se vaan kaverit painaa vaakakupissa. Ja paljon painaakin. Teineille on ihan supertärkeää saada sitä ryhmän hyväksyntää, tietyissä kehitysvaiheissa näköjään jopa tärkeämpää kuin se yksilönä erottuminen. Koita tässä nyt sitten sitten olla tukeva (hehe) äiti mutta samalla opettaa myös elämää faktoina.

Mä en ole sillekkään lämmennyt että lapset kustantaisi nämä pelit itse. Konsolipelejä ovat saaneet ostaa, ne on kuitenkin eri asia kuin joku kuukausittain menevä summa. Musta se, että itse kustantaisivat noi on liian iso riski ja portti sille että ne on äkkiä peliriippuvaisia ja vähän isompana ihan veloissa. Tiedän että ajattelen hommaa nyt ehkä pikkasen isolla mittakaavalla mutta silti. Ei kaikista kasva varoittavia esimerkkejä mutta mä koen velvollisuudekseni sen että välitän senverran että puutun asiaan.
Nuoret, pojat varsinkin, ei tajua kyllä noita pelien rajoja pätkän vertaa. Ne ihan tarkoituksella sokaistuu hyvinkin helposti. Yksi on äkkiä kaksikymmentä. Tunti muuttuukin kahdeksi. Kohta on kolmen tunnin päästä. Ja en oikeasti liioittele nyt yhtään! Ja yleistänkin ihan tarkoituksella.
Kantapään kautta menee moni oppi parhaiten perille mutta ihan kaikkeen mä en kyllä tarjoa niitä välineitä ja mahdollisuuksia niille mokille. Nuorellekin kun tuntuu se raha olevan aika hankala käsite. Ja aikuisen velvollisuutena on tarjota ne mahdollisuudet mokiin ja pettymyksiin sen mukaan mihin se lapsi tai nuori on valmis. Alaikäiset ei varmasti ole valmiita siihen että olet pelaamisesta veloissa. Ei täysi-ikäisetkään ole, mutta silloin se vastuu on ihmisellä itsellään. Vaikka siihen ei valmis olisikaan.
Kamalan vähän vuosia jäljellä valmistaa lasta kohtamaan elämää.

3 kommenttia:

  1. mun esikoisella on nyt kipeysviikkona pelaaminen ja koneella notkuminen lähtenyt ihan lapasesta. mut aika paska homma, kun liikkua (ulkoilla tai wiillä) ei saa (kuume oli niin korkea, että lääkärisetä kielsi fyysisen rasituksen ettei tuu jälkitauteja - ei tarttenu ku pe mennä kouluun niin johan korva tulehtui), mä en näiltä pikkuisilta pysty pelaamaan lautapelejä (taapero kirjaimellisesti räjäyttää pakan, yritettiin scrabblesia...), kirjansa se on jo tylsyyteen lukenut eikä niistäkään kiinnosta ku simpson-sarjikset ja goosepumpsit. mut se on jo vuoden pelannut minecraftia, jonka silloin ostin ja luulin, ettei se kauaa kestä. pelaa siis noita rakentelupelejä, mitkään sota- tai muut sellaiset ei kiinnosta.

    me ollaan sovittu noista pelien rahoittamisesta silleen, että ekstrajutuista, joita pyydetään tekemään ja liikunnasta, saa "krediittejä" joita vastaan voi ostaa multa pelejä :D nyt ei oo vaan oikein saanu kerrytettyä, kun on ollut kipeenä.

    mut kyllä täs saa alkaa olla tarkkana, ettei mee ihan älyttömyyksiin. välillä jo menee, mut oon niin väsynyt etten jaksa aina paimentaa. my mistake! esikoisen isä oli/on nettiriippuvainen, joten tiedän, mikä on riski :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sairaanaoleminen on poikkeustila! Kyllä silloin meilläkin saa pelata ja ajat paukkuu ym. Lapset on kummia sairastajia kun ei niitä oikein mikään ebola kaada kunnolla petiin niin että ne ei oikeasti jaksa _mitään_. Se on pelkkää haastetta saada ne lepäämään ja kipeänä mä olen kyllä ihan kylmästi kylväny niin videota, pelaamista, läppäriä kuin ipadiakin viihdykkeeksi, kunhan ne vaan lepää.

      Minecraft muuten meilläkin kova sana. Ja se onkin kivantuntunen, en oo ite pelannu mut oon yrittäny vähän pysyä kärryillä että mikä noita kiinnostaa ja mitä ne pelaa.
      Toi krediittihomma muuten kuulostaa toteuttamiskelpoiselta, pistän korvan taakse. Noi kun jatkuvalla syötöllä koittaa neuvotella lisää ja lisää peliaikaa ja -mahdollisuuksia.

      Ei joka kerta jaksakkaan olla paimentamassa ja mulla noita pieniä on tossa vain yksi. Mutta musta se on tärkeää että muksulla on tiedossa se perheen aikuisten kanta hommiin ja että joskus paimennetaankin. Ei noita isoja edes pysty olemaan koko ajan paimentamassa vaikka jaksaisikin. Kunhan tietävät miksi rajoitetaan.

      Poista
    2. minecraft on kunnon nörttikamaa, esikoinenkin perusti just oman servun... sellainen diili on kans hyvä, että ulkoilutunnilla saa tunnin peliaikaa lisää. jos teillä on sovittu, että perusolemiseen kuuluu tietyt kotityöt, niin sit sä voit jakaa sakkokrediittejä eli miinusta jos niitä ei tehä. eli ulkoilemalla voi ostaa peliaikaa ja krediiteillä pelejä :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?