sunnuntai 10. helmikuuta 2013

K-?

Mä olen aina ollut aika tarkka ikärajoissa. Leffojen, pelien ym. Mitä isommaksi lapset kasvaa, sen haasteellisempaa se alkaa olemaan.

Leffojen suhteen ollaan päästy aika helpolla. Eka omaa supervilkkaan mielikuvituksen ja tiedostaa itsekkin että jutut tulee helposti uniin. Ei tykkää itse olotilasta jossa pelottaa.
Toka taas katsoisi kyllä vaikka mitä mutta varsinkin hänen kohdallaan ollaan tarkkoja. Jos tulee liikaa tulvaa aivoille, alkaa poika tic-oireilemaan. Moni muukin juttu vaikuttaa tohon tietysti, kuten stressi, mutta tietotulva näkyy olevan myös yksi iso homma. Aivot vain yksinkertaisesti iskee luukut kiinni kun on liikaa käsiteltävää ja se näkyy sitten kropassa.

Tuossa Siipan kanssa todettiin että me on oltu molemmat ehkä jotain 10 kun on nähty ensimmäisen kerran Tappajahai. Nykyinen ikäsuositus on 16. Sama homma monen muun leffan suhteen. Eihän ne vanhat elokuvat itsessään mihinkään ole muuttuneet, mutta moni muu asia on. Silloin kun me oltiin muksuja niin kanavia näkyi 3. Katseltavaa ei tullut vuorokauden ympäri ja sitä hommaa oli vähän helpompi valvoa että mitä se jälkikasvu puuhaa. Samaten pelit oli grafiikaltaan, toimivuudeltaan ym niin paljon alkeellisemmalla tasolla että aivot käsitteli niitä eri tavoin. Ja silloin ei ollut kännyköitä ym.
Ei siinä, yhtälaillahan painajaisia mekin nähtiin mutta aivoilla ja alitajunnalla oli toisella tapaa välineitä käsitellä niitä pelkoja kuin nykyään, kun sitä käsiteltävää puskee joka laarista aika paljon isompia määriä. Ja jo lähtökohtaisesti ihan eri volyymillä. Tekniikka ja muu on kehittynyt ihan jättiharppauksia, aivojen käsittelykyky taas ei.

Jonkun verran me ollaan hölläilty noissa ikähommissa. K-13 leffoja ollaan katsottu yhdessä, jos ne on olleet sellaisia että aikuiset on sen ensin nähneet ja tietää mitä tulee. Ikäsuositukset on musta ihan ehdottoman hyvä juttu mutta sitä isompana roolina musta on se että vanhempi tuntee lapsensa ja tietää mitä se kestää. Esim. Dark Shadows meillä ihan ehdasti pelotti Ekaa, vaikka ikä riitti leffan katsomiseen aikuisen kanssa. Aina näitä yllätyksiä tulee!
Ja nimenomaanhan ne on _suosituksia_ ne numerot siinä. Meillä osaa kekarat jo itsekin tutkia ne ikärajat ja tietävät miten homma meillä menee; Eka saa katsoa leffoja K-12 asti, Tokakin saa katsoa K-12 jos mukana on aikuinen ja K-13 leffat pitää ensin aikuisen nähdä ja sen perusteella sitten päätetään voidaanko yhdessä katsoa. Eka on meillä se joka pelkää helpommin.

Samaten kumpikaan meidän isoista ei löydy Facebookista. Ja ovat tietysti "ne ainoat ja kaikki muut on siellä". Ja kun olen kysellyt että mitä ne kaverit siellä sitten muka tekee, niin pelaa. Voi morjens...
Ekalle on nyt annettu myönnytystä senverran että loppukeväästä tehdään pojalle tili jotta ehtii verkostoitumaan kavereidensa kanssa ennen kesälomia, vaikka täyttää 13 vasta loppuvuonna. Siirto yläasteelle hajoittaa luokan ja sen ymmärrän kyllä minäkin että tuskimpa sitä puolen vuoden erossaolon jälkeen teini-ikäisenä enää "kehtaa" kaveripyyntöjä esim ala-asteaikojen tytöille laittaa. Nää on teini-iässä niin kummia hommia mitä "kehtaa" ja mikä on "niin noloo" mutta muistan ne vielä itsekkin joten en vähättele. Haalikoon siis vanhat kaverit edes johonkin yhteydenpitomuotoon. Ehdotin muuten yhdeksi keinoksi puhelinnumeroiden vaihtamista, oisittepa nähneet jannun ilmeen! Tosin on siltä tytöt numeroa pyytäneet että kai tää nyt sitten on joku kynnyshomma vaan...
Keskustelut sosiaalisen median käytöstä ja käyttämisestä on kuitenkin siis jo aloitettu. Ja todella toivon että se nyt ei sitten ole vain pelaamista siellä. Tarvii varmaan alkaa siivoilemaan sitä omaa tiliä vähäsen... ihan kaikki festarikuvat esim ei ole sellaisia mitä tohtisin lasteni näkevän :D Tosin mulla on vielä työnalla sen miettiminen että haluanko edes lapsia facebookissa kavereikseni. Tiedän, voi kuulostaa oudolta lähtökohdalta. Mutta mä marisen siellä niin paljon juttuja ja ylipäätänsä pidän sitä sellaisena lapsivapaana aikuisten leikkipaikkana, että en ole varma haluanko sitä muuttaa. Tosin tiedän myös sen että toi mun teini ei tule ikinä ymmärtämään asiaa mun kannalta. Toisaalta tarviiko sen aina kaikkea tajutakkaan?

Ihan kaikista tiukin mä olen ollut pelien suhteen. Ensinnäkin meillä on lasten koneella oloaika aika rajoitettua, joka päivä eivät koneella saa pelata. Ja syyt on ihan siinä että niillä on esim kännykät täynnä pelejä. Ja mä en todellakaan yksinkertaisesti pysty niitä kokoajan vahtimaan että jos niillä on luuri kädessä niin mitä ne sillä tekee. Ymmärrän sen että pojille se pelaaminen on iso juttu, oli se jo mun lapsuudessa. Mutta siitä huolimatta mä sitä rajoitan. Ja kun pelejä löytyy nykyään suurinpiirtein kameroista ja ipodeistakin niin pikkasen on hankala koko ajan kytätä. Ja jos pelataan niin voidaan välillä pelata ihan lautapelejäkin. Nekin on tosi kivoja, onneksi Kaksikonkin mielestä!
Pelien ikärajojen kanssa mä en ole antanut mitään myönnytyksiä. Uskon ihan varauksetta että jos siinä sanotaan K-15 niin sisältö ei sovi 10-vuotiaalle plus jo pelkät grafiikat on todnäk niin vauhdikkaita että aivot ei pysy kyydissä.
Musta on ollut sillälailla vähän kurja että poikien kaverit tuntuu saavan pelata K-16 ja K-18 pelejä aika vapaasti. En todellakaan usko kaikkea mitä mun lapset suustaan päästää näissä "kaikki muut saa"-jutuissa mutta kun näen noita poikien kavereita itsekin aika tiheästi niin kyllä se vaan lasten käytöksestä paistaa ketkä saa ja ketkä ei... ja pojat on sen itsekin huomanneet. Että se vaikuttaa siihen käyttäytymiseen jos päivittäin tuntitolkulla pelaat sotapelejä. Ja se on ollut kyllä tosi kiva kuulla omien lasten suusta että toteavat että ei ole kivaa olla sen-ja-sen kaverin kanssa kun se aina vaan pelaa. Meidän pojat kun tykkää vielä ihan ehdasti leikkiäkin! Ja olla ulkona. Kuulemma nämä jatkuvasti pelaavat tappelevat herkemmin, enkä epäile yhtään. Ja vaikka mulla meneekin hermot noiden kanssa sen miljoona kertaa päivässä niin ne on kumpikin perus-rauhallisia. Sillä lailla että erottuvat oikeasti joukosta sillä rauhallisuudellaan.
En todellakaan kuvittele että pelkkä pelaaminen saa lapset käymään ylikierroksilla ja riehumaan, on se luonnehommistakin kiinni. Sekä vanhemmista, millaista käytöstä hyväksyt ja millaista et. Mutta kyllä se pelaaminen vaan niitä kasvavia ja kehittyviä aivoja provosoi. Ja toki sekin vaikuttaa että mitä pelaat. Ei kaikki lämpene niistä räiskyttelyistä, meilläkin onneksi ne on enempi strategia-pelejä mitkä kiinnostaa.

Joku aika sitten jossainpäin oli yläasteen kaikille oppilaille ollut yhtenäinen kotiintuloaika. Arkisin että viikonloppuisin. Musta ihan nerokkain homma ikinä! Kun kerran vanhemmille tuntuu olevan niin iso rasti pitää kiinni jo noista suositusikärajoista (vaikka ne nyt on vaan suosituksia, niin silti!) niin tollainen ryhmäpaine on ihan mahtavaa! Eipä voi siinä jälkikasvukaan liikoja nillitellä kun kaikille on sama homma. Ja kaikki on siihen sitoutuneet. Mä yritän välttää ihan oikeasti sitä että arvostelisin muiden juttuja ja metodeja mutta niin se vaan on että noita teinejä pitää oikeasti rajottaa ihan sikana. Liikaa kun annat nuoraa niin vituiksi menee, ei ne ole vielä niin isoja että kykenevät sen kaiken vastuun kanssa olemaan, vaikka muka kuin ovat isoja. Mokat kuuluu nuoruuteen mutta niitä mokausmahdollisuuksia pitää tarjota siihen malliin että nuori kykenee siinä tilanteessa funtsimaan ja miettimään sen oikein vai väärin-ajatuksen. Jos mokaavat niin se on ollut valinta ja siinä on edes ollut se mahdollisuus tajuta että nyt mennään perse edellä puuhun. Liian isojen juttujen edessä se houkutus on niin suuri ja ei ne vaan osaa ajatella esim. kauaskatsoisesti ja niin että miten vaikuttaa tulevaisuuteen.

Meillä edelleen aika tarkasti arkisin pojat menee yhdeksältä nukkumaan. Joskus menee pidempi hetki että se uni tulee mutta ei nuo jaksa jos eivät lepää riittävästi. Ne posottaa helposti viikonloppuisin, kun ei tarvitse herätä, kymmenenkin tuntia yössä. Ihan siltäpohjalta en todellakaan usko että viitenä yönä riittäisi vain 8 tuntia. On me välillä mietitty että höllennettäisiin ja saisivat valvoa vaikka tunnin pidempään arkisin, mutta sitten taas tuleekin eteen yö kun sammuvat heti ysin jälkeen. Lomilla toki ollaan aika löysäranteisia.
On ollut muuten myös päiviä kun päivisin koulun jälkeen jompikumpi mönkii mun ja vauvan viereen ja nukahtaa päiväunille. Useimmiten se on ollut Toka mutta Ekakin joskus.

Nyt me painutaan koko väki pulkkamäkeen. Vielä kun isotkin suostuu lähtemään eikä se ole ihan sika nolooo laskea mamman kanssa samassa pulkassa.

4 kommenttia:

  1. Samoissa mennään, tarkka olen minäkin ikärajoissa. Isommalle olen näyttänyt joitain pätkiä joistakin elokuvista, jos on ollut tilanne, että "kaikki muut" puhuvat siitä tai tästä tai tuosta ja poika on ollut ihan ulalla et mistä on kyse. Esim Amazing Spidermanissa oli näin, tottakai poika tietää Spidermanin, mutta ei tiennyt uusimman elokuvan hahmoja, eikä juonta. Elokuva on K12 ja näytin sit valikoidusti sitä sieltä täältä, olin ensin katsonut sen itse. Meilläkin poika on jopa hieman herkkis joten todella tarkkana saa olla. Mielenkiintoa olisi jo isompien juttuihin (täyttää siis 10v keväämmällä), mutta tosiasiassa katsoo Karhuherra Paddingtonia pikkuveljen kanssa ihan innoissaan ;D
    Pelien kanssa olen tosi tarkka ikärajoissa ja vaikka meillä on perjantaisin pelipäivä, niin tosiasiassa pelataan harkinna mukaan. Vaikeaahan se on kieltää kun olen itse pelannut pienestä pitäen ja pelaan edelleen ;) Olen kuitenkin hankkinut tanssipelejä kuten Just danceja joita pojat pelaa äidin kanssa innoissaan :) enkä pidä noita ollenkaan niin "pelaamisena"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta musta noi liikunnallispainotteiset pelit on vähän eri juttu. Vaikka siinä ei nyt itseään hikiseksi asti viuhtoisikaan niin kuitenkaan et istu vaan sen ruudun edessä.
      Me haetaan nyt hiihtolomaksi Wii lainaan justiinsa sillä idealla että jos on ihan paskoja ulkoilukelejä niin jumppaillaan ja huidotaan täällä sisällä. Vaikka mä jo kyllä näen kuinka ohjaimet täällä lentelee kun mulla menee hermo sen golfin kanssa.... typerä ja lapsellinen peli!

      Poista
  2. Ikärajojen noudattaminen on hyvä juttu. Ja ylipäätänsä pelottavien juttujen katsominen yhdessä. Sitä kun ei ikinä etukäteen voi tietää, että mikä pelottaa ketäkin. Meidän 3 vee katselee aika itsenäisesti Pikkukakkosta ja TV2:n lastenohjelmia. Välillä siellä on esim. uhkaavan näköisiä eläimiä jossain Viidakkokirja-jutussa. Lapsi ei yleensä koskaan itse sano, että pelottaa, sen vaan näkee naamasta. Joskus hän napsauttaa telkkarin päältä, mutta useimmiten vaan toljottaa ja pelkää. Eli ei pitäs sitäkään jättää yksin katsomaan...

    Voi, nuo pelit on kyllä ihan oma maailmansa! Kun en itse niitä juurikaan pelaa, niin aikamoinen show tulee aikanaan, kun yrittää selvittää että mikä sopii kenellekin ja missä iässä.

    Peukut yläasteen yhteiselle kotiintuloajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän noissa justiinsa on että kun aina et ole (tai mä en ainakaan ole, myönnän, en jaksa ei huvita eikä aina kiinnosta) siinä mukana katsomassa ja sitten sieltä puskeekin jotain.... hyvänä esimerkkinä muuten kun käytiin tuossa Tokan kanssa leffassa niin trailereissa tuli mainos siitä Rakkauden rasvaprosentista. Ja sehän on käytännössä pelkkää panemista ja siitä puhumista, ainakin trailerin perusteella. Ei siinä, on meillä seksistä keskusteltu mutta en ehkä ihan kaivannut sitä tolla lailla esille vielä 10-vuotiaalle :D Mutta siis eniveis, aina ei voi silloinkaan kun on vieressä niin ennakoida että mitä sieltä tulee ja sitten taas joskus kun et ole siinä niin ne "varmatkin" jutut saattaakin pelottaa. On hetkiä jolloin mä ymmärrän erittäin hyvin perheitä joista telkkaria ei löydy

      Pelit on musta hyvä juttu mutta ne ei tosiaan saa hallita ja se on musta se isoin haaste melkeimpä. Niitä pelejä kun nykyään on _kaikkialla_...

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?