torstai 14. helmikuuta 2013

Tautista

Meillä on oltu viimeajat tosi terveinä eli siinä mielessä en valita. Mutta onhan se ihan helvetin väärin paiskata vauvaperhettä taudilla, missä et voi juoda kahvia.

Niin se vain norovirus meille saapui, odotetusti ja ajallaan kuten on tähänkin mennessä aina jokatoinen vuosi saapunut. Ei siis yllätytty. Onneksi näkyi olevan aika mieto versio tällä kertaa. Aiempina vuosina ja kertoina kun on saatu ambulanssiakin meille soitella vierailujen aikana.

Kuten ennenkin, mä sain kunnian tarttua viestikapulaan ensimmäisenä. Onnea on vain yksi vessa viiden hengen perheessä! Ja sehän on varmaa että jos itsellä on olo että kuolee, niin vauva ei varmastikkaan silloin nuku. Siipalle hatunnosto että ilmoitti jo siinä yöllä kun katseli mun hippaa sängyn ja vessan välillä, että ei mene töihin. En tosiaankaan olisi ollut ihan vauvanhoito-kunnossa.. ja aamullahan se viestikapula vaihtui sitten Siipalle. Oikeesti, sairastetaan limittäin, EI samaan aikaan!
Eilinen meni melkoisena zombi-vetona, valvottu yö ja kesän bikinikunnon saavuttelu vei ison osan jaksuista. Ja kun ei sitä kahviakaan voinut.... nyt alkaa olemaan jo elävien kirjoissa, vaikkakin väsy ja voimattomuus painaa vieläkin. Onneksi Kaksikko on ihan superihania aina silloin kun täällä sairastetaan, myötätuntoa riittää myös kipeille aikuisille.

Norohan on siitä näpsäkkä että joko se tulee tai ei tule, ei oikein voi estellä. Ja jos se perheessä jollain on niin se on muun perhekunnan vastustuskyvystä kiinni puhkeaako vaiko ei. Käsienpesu on kova sana torjumisessa mutta kun se on epidemiana niin meistä kukaan ei pysty käsiään jokaisen kosketuksen jälkeen pesemään.
Raivoimetin vauvaa koko päivän että se saisi mahdollisimman paljon vasta-aineita ja tällä hetkellä näyttää siltä että pienin säästyi onneksi ja poti vain kovia vatsakipuja. Lastenklinikka ei siis (toivottavasti) kutsu tällä kertaa. Muksuista täysin terve on tällä hetkellä vain Toka.

Nyt takaisin Netflixin pariin, meillä on Ekan kanssa Chuck-maraton. Sairastaminen ei ole kivaa mutta tämmöiset perheen löhöpäivät on.

Ainiin. Hyvää Ystävänpäivää!

2 kommenttia:

  1. Paremmalla puolella ilmeisesti sitten jo? Jaksuja sinne, kamala tauti!
    Chuck-maratooni kuulostaa just sopivalta toipumiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tässä onneksi jo paremmalla puolella ollaan ja tosiaan oli aika lievä tauti loppupeleissä. Ainakin aikaisempiin kertoihin verrattuna :D Raskainta ehkä se että oltiin samaan aikaan kipeitä, aiemmin on oltu limittäin. Ja kiitos :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?