sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Babyafro

Ilmoitin meidät yhdelle Babyafro tunnille, tanssikärpänen kun pääsi puraisemaan. Ja josko siitä saisi syksyksi kivan toiminnan beben kanssa.

Samaisena aamuna kun tanssitunti oli niin olo oli lähinnä vittueimennä. Pakkasta oli miljoona ja Kolmonen oli edellisyön ahdistanut mut seinään kiinni ja viettänyt aikansa valtaosin tissi suussa. Ranka oli siis melkosta jumissa. Ja pää vasta jumissa olikin!

Mentiin nyt sitten kuitenkin. Etukäteen oli ohjeistettu että osan tunnista tenava voi olla kantorepussa tai -liinassa ja minä siinä ennen lähtöä sitten miettimään että kumpi mukaan. Päädyin sitten kuitenkin kantoreppuun koska ajattelin että siinä hikoiluttaisi vähemmän. Kuitenkin kun siellä se pikkupatterikin möllöttää mukana. No turhaan funtsin, ei tuolla ollut afroa kuin musiikki. Ei tullut hiki. Eikä me mun mittapuulla tanssittu. Aika perusjumppaa, ei tanssia. Selässä kyllä lähti veri virtaamaan mutta muuten vedin puolihaukotuksella koko tunnin. Ei ollut mun juttu, sinänsä hyvä että käytiin kertaluontoisesti kokeilemassa eikä niin että olisin ehtinyt meidät ilmoittaa moneksi viikoksi. Vähän harmi koska olin tosiaan kaavaillut että syksyllä toi olisi meidän osoite. Mutta veikkaan että tässä nyt oli kyse enempi siitä että mihin on tottunut. Mulla on pitkä historia afrojen kanssa joten odotukset oli ehkä turhan korkealla. Sinänsä mun mielestä kyllä afro jos jokin on se mikä on helppo vääntää lapsen kanssa yhdessä tanssittavaksi.
Mutta siis vinkkejä kivoista liikuntajutuista ensi syksynä viittä vaille taaperon kanssa pk-seudulla otetaan vastaan! Ei muskaria!!!!

En tiedä olenko sitten vaan niin vitun niuho ja en ymmärrä liikkumista yhdessä lapsen kanssa. Mutta mua kyllä vähän oikeasti risoo että ei katsota niiden liikkuvien lasten perään yhtään. 2 eri muksua meinasi kaatua Kolmosen päälle ja mammat on toisella puolella salia. Vittumäsanon! Yksi lussutti suvereenisti meidän leluja ja yksi mun juomapulloa. Mulle ei ole ongelma sanoa (ja ihan nätisti vielä, ilman voimasanoja) että hei sori kenen tämä lapsi on mutta mä en ymmärrä sitä että pitää joutua ylipäätänsä sanomaan. Että voisko tän perään vähän katsoa. Musta se nyt on vähän niinku itsestäänselvyys?? Yhtälailla se oon minäkin siellä kanssajumppaajana enkä lastenvahtina. Ei siinä, kyllä mä peräänkuulutan yhteisöllisyyttä aina. Mutta tuo nyt ei ehkä miljöönä ole se missä ne hoksottimet riittää havannoimaan kaikkien lapsia kun yrität siinä tehdäkin jotain. Että jos ensisijaisesti vastattaisiin niistä omista.
Tiedän kyllä tasan että ne liikkumaanoppivat on vähän hankalia eikä niiden kanssa pidäkkään kotiin linnottautua siksi aikaa että oppivat mutta ihan hirveästi multa ei sympatioita heru jos se minigodzilla meinaa kaatua mun vauvan päälle. Ja tasan yhtään ei katsota että missä se lapsi menee. Sitten ei ehkä olla oikeassa osoitteessa jos sitä huomiota ei riitä muuhun kuin sille liikkumiselle. Tai ainakaan se osoite ei ole oikea sen puolesta kun siellä on mukana oikeasti vielä tosi pieniäkin vauvoja.

Tämäkin tunti mentiin lasten ehdoilla ja täällä oli enempi mukana juttuja mitkä tehdään yhdessä vauvan kanssa, kuin esimerkiksi Babypilateksessa. Meidän hurjapää, suuperheen karski kuopus pelkäsi kaikkia keinutteluliikkeitä ja vetkutuksia. Ihan heti ei olla vissiin possujunaan menossa....

Niin että kumpi sinne nyt sitten kannatti, liina vai reppu? Kumpiakin näkyi ja mä sanoisin että pienemmälle reppu ja vähän isommalle liina. Mutta makuasia. Niin hiki tuolla ei todellakaan tule että liinan kangasmäärä haittaisi.

Ps. Kuinka väsynyt on ihminen joka antaa kysyttäessä 10 vuotta vanhat osoitetiedot ja josta on poismuutettu jo aikapäiviä sitten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?