tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kiemura in action!

Seuraa käyttöreportaasia kuparikierukasta! Ei ole vielä montaa viikkoa paikoillaan ollut mutta ei shole niin justiinsa! Jos ihmisen eritteet ja seksihommat saa verkkokalvot vuotamaan verta niin hyppää pois.

Mulle oli jo kauan aikaa sitten selvää että haluan kuparikierukan. Mulla oli jo laittoonkin aika varattuna tuossa 1,5 v sitten mutta tulin sitten siitä kierrosta raskaaksi. Uutta yritystä siis. Kysyi se lääkäri ennenkuin aloitti että onko mahdollisuus että olisin raskaana. Lupasin että ei ole.

Kun olen googlaillut käyttökokemuksia kierukasta niin niitä on löytynyt ihan tosi vähän. Tai sitten ihmiset on häveliäämpiä kuin minä. No tässä nyt tulee, jos jotakuta pohdituttaa...

Asennuksestahan postasin jo erikseen. Olo oli senjälkeen aika normaali. Seuraavaksi yöksi otin varalta vielä yhden Buranan. Pientä tiputteluvuotoa oli myös muutaman päivän ajan, ei mitään yllätyksiä kuitenkaan.
Laitto oli kivutonta. Lääkärin kanssa siinä turistiinkin että ehkä paras aika olikin nyt näin lähellä synnytystä.
Ylipäätänsä lääkäri selitti kaikenaikaa hyvin mitä tekee. Mua askarrutti kovasti ne kierukan langat. Lääkärillä oli vastaanotolla kopeloitavana mallikappaleita joita sitten ihmeteltiin. Mä olin jotenkin kuvitellut että ne langat olisi kovat. Mutta itseasiassa ne onkin yllättävän pehmeät mutta jos sitä päätä sörkit vaikka sormenpäällä niin kyllä se tuntuu. Ei satu mutta tuntuu. Että siinä mielessä jos miesparka puhuu että ne langat tuntuu niin kannattaa uskoa.
Ihan pienestä lankoja ei kuitenkaan lähetä lyhentämään, niiden kun vähän pitäisikin tuntua jotta pystyy itse tarkistamaan että härveli on vielä tallella. Lekuri antoi vinkiksi ensin vaihtaa kulmaa jos langat miehestä tuntuu ja jos se ei auta niin sitten muuttamaan yhdyntäasentoa. Jos ei vieläkään helpota niin sitten vasta mietitään lankojen pätkintää. Meillä mies ei ole huomannut tai tuntenut mitään. Kokeiltaessa  langat kyllä tuntuu eli hilavitkutin lienee edelleen paikoillaan.

Kuparikierukanhan saa laitettua vaikka ei olisi synnyttänytkään. Ennenhän se on ollut nimenomaan vaihtoehto jos olet synnyttänyt. Ja mun kavereista he keillä kuparikierukka on, mutta eivät ole synnyttäneet, käyttökokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Paitsi mun äidillä. Äiskällä oli kierukka joskus ennen mua Kekkosen aikaan mutta ihan kamalasti en nyt äidin kokemuksiin päätöksissäni nojannut koska aikaa on tässä välissä kulunut melkoisesti. Äiskän kanssa on joskus vähän hankala jutella erinäisistä asioista koska siltä tuppaa unohtumaan aina se että just joku 30 vuotta on oikeasti aika pitkä aika ja on mahdollista että jotain kehitystä on saattanut tapahtua.

Nyt kun tässä kiemuran kanssa on elellyt niin en ole kyllä huomannut missään mitään  muutosta. No okei valkovuoto on vähän lisääntynyt. Mutta mä imetän edelleen eli hormonitoiminta ei ole palautunut vielä ennalleen eli en tiedä johtuuko tuo nyt sitten hormoneista vai kiemurasta.

Ihan ilmeisen hyvänä puolena toimii tietysti myös ehkäisyn vaivattomuus. Voisin kertoa tarinan jos toisenkin johon sisältyy minä, Siippa ja kondomi sekä hysteeriset naurukohtaukset mutta säästän nyt kumppaniani kerrankin ja vaikenen.
Mä käytin vuosikausia ehkäisylaastaria (en imettänyt samalla, sitä ei kai suositellakaan käytettäväksi imettäessä) ja tykkäsin tosi paljon. Kuitenkin n. viiden vuoden käytön jälkeen alkoi ilmaantua välivuotoja ja muita ikävämpiä oireiluja. Jostain syystä se ei enää sopinutkaan mulle.
Pillereistä en ole koskaan tykännyt. En muista syödä. Ja vaikka käytinkin ehkäisylaastaria vuosikausia niin on siinä mun mielestä jotain tosi outoa että kroppaa huijataan jatkuvasti niin että se luulee olevansa raskaana. Siihenhän se perustuu.

Ja sekä positiivisena että negatiivisena seikkana tässä kierukassa on se että en pysty itse aloittamaan tai lopettamaan sen käyttöä. Kun se neljäs lapsi jossain haaveissa kuitenkin liitelee niin se olisi niin helppoa vaan lopettaa ehkäisy ja antaa kohtalon ratkaista. No nytpä ei voikkaan vaan ihan tosissaan se pitää miettiä ja harkita ja vallan varata aikakin poistoon. Eipä tule hätiköityä!

Summa summarum! Hyvä ollut toistaiseksi. Jos muutosta niin kerron.

Ps. Mä olen aina pukenut omat vaatteet nurinpäin. Harva se päivä on joku vaatekappale pesulaput vilkkuen solmussa päällä. Nyt on sama aloitettu myös vauvalle, heitin heti kättelyssä sekä housut että hatun tyypille väärinpäin päälle. Sitä se teettää kun herää 1,5 tunnin välein koko yön.

2 kommenttia:

  1. Eiks sen vois ihan langoista vetämällä ottaa pois, sellainen kiireisen ja vauvakuumeisen ihmisen kotipoisto? Eh eh.

    Ihan mielenkiintoista lukea (eikä silmistäkään vuoda verta!), koska yleensä kuulee vaan kauhukertomuksia tosta kuparikierukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No langoista vetämällähän se poistetaan ja kyllä meiltä pihdit löytyy että jos tässä nyt sellaista harrastelija-gynekologointia sitten... :P
      Mäkin olen kuullut vaan kauhukertomuksia kuparisesta. Aattelin nyt olla positiivisuuden sanansaattelijana. Koska kyllä mun mielestä tälleen alle kuukauden käytön jälkeen voi jo huudella sen toimivuudesta.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?