sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lohihommia ja uniterapiaa

Kuten nyt ehkä on selväksi tullut niin Siippa yhdisti pääsiäisen yhteyteen myös talvilomansa. Sinänsä ajoitus osui ihan nappiin, mä olen potenut jotain ydin-flunssaa koko viikon ja paukut alkoi olla aika lopussa. Samaan syssyyn Kolmoselle iski joku enkä nuku-vaiheilu. Ai ettien että!!
Tauti on sitkeässä mutta pieniä paranemisen merkkejä alkaa esiintymään. Oon kuitenkin pyhittänyt nyt levolle jokaisen hetken minkä vaan pystyy.

Heti ekana lomapäivänä mut patistettiin korvatulppien kanssa päiväunille, olo oli jo niin yliväsynyt että olin satavarma että uni ei tule mutta sain kuitenkin tikisteltyä puoltoista tuntia koiranunta. Ja herätessä oli ruoka tehty ja pääsi suoraan valmiiseen pöytään. Tykkään!!
Muutenkin nyt iski joku väsymys takavasemmalta ja mä vaan nukkuisin. Kun ei tarvi olla tässä kotona päivisin ainoana aikuisena niin kroppa luovutti ja nyt pitäisi lyhentää sitten tota valvontalainaa.

Tässä kun nyt on saanut vähän tuota univelkaa nukuttua pienemmäksi niin alkaa pää heräilemään juttuihin. Heräsin tajuamaan ihan tosissaan että meillä ei ole kovin ihmeellisiä saumoja päästä vielä aikoihin Siipan kanssa kaksin mihinkään. Sellaiset max kuuden tunnin rypäykset onnistuu, mitkä toki on parempi kuin ei mitään. Mutta esimerkiksi sellaiset etkot - keikalle - jatkobileet jutut mitä joskus harrastettiin ei onnistu. Erikseen joo, yhdessä ei.
En nyt mitään megakipuiluja potenut kun tämän totesin mutta jotain pientä pettymystä kuitenkin. Ja en ollut pettynyt siitä että ei päästä vaan enempi siitä että se ei ole edes mahdollisuus. Toisaalta pää tietää että vauva kasvaa ja siinä vaiheessa kun se kävelee niin meillä on mahdollisuus niihin yön yli-juttuihinkin. Ja loppupeleissä jos tollanen tilaisuus tulisi niin vähän epäilen että pystyisinkö mä vauvaa jättämään. Isälleen joo mutta muita vaihtoehtoja vähän epäilen. Ja ei muuten pystyisi isänsäkään! Tässä vaiheessa ne reissut vaatisi multa vielä pumpun raahaamista mukana ja se ei kyllä houkuttele ajatuksena pätkän vertaa.
Tuli asia ihan puheeksikin kun tuossa oltiin kaverin synttäreitä viettämässä. Vauvan kanssa.
Mulla ei mitään sen isompia juhlaoloja tässä vauvan syntymän jälkeen ole ollut, en muista että mitään isompia kaipuita olisi ollut että nyt pitää päästä sinne ja tänne. Mä en jaksa. Ja kun mä tiedän että ehdin sitten kun se vauva ei ole niin isopainotteisesti mussa kiinni. Lisäksi mä valitsen ne vauvasta erossa olemiset mielummin niin että teen Kaksikon kanssa jotain ilman vauvaa. Ja kun vauva on välillä reagoinut niihinkin poissaoloihin niin en jaksaisi kyllä stressata sitä ja sekoittaa meidän öitä yhtään enempää entisestään millään hippailuilla. Sitten kun tässä olis tarkoitus alkaa pikkuhiljaa tekemään töitäkin niin siitäkin tulee erossaoloja.
Ja Siippa nyt vaan ei näköjään lähde vaikka patistaisi. Enkä mä kyllä edes kauaa jaksa maanitellakaan. Jos ei mene niin ei mene. Kyllä mä ihan puhtaasti olen enempi tyytyväinen siitä että me ollaan perhe jossa kummankin vanhemman elämä on muuttunut eikä niin että isän elämä jatkuu samalla lailla.

Meidän kaverit on isolta osalta aika kivasti ymmärtäneet. Ja ei me ainoa vauvaperhe olla. Tai no tyhmää todeta että on ymmärtäneet, hittojako niillä siinä edes on mitään ymmärtämistä. Elämä muuttuu. Ei tollasia tarvitsekaan musta perustella. Ehkä se on enempi omien korvien välissä oleva juttu. Että pitäisi muka selitellä. Toki on ollut kertoja kun on vähän harmittanut että on pitänyt lähteä kotiin kun vauva ei enää jaksa mutta toisaalta siinä vaiheessa kukaan ei ole vielä ollut liian kännissä. Niitä kännisiä sössöttäjiä ei kyllä jaksa. Itsehän en sössötä. Koskaan.
Elämässä on muitakin kytkimiä kuin on ja off. Mutta toisaalta elämässä on myös muita vaiheita kuin vauvavaihe.

Kaikista ilman lapsia-mietinnöistä huolimatta oli myös hassua huomata että vähän ahdistaa kun Kaksikko ei ole kotona. Mä olen aina aiemmin osannut kyllä relata ja ladata akkuja kun ovat poissa mutta Kolmosen synnyttyä musta vaan tuntuu aina että jotain puuttuu. Todella toivon että aikanaan kun hormonitoiminta palautuu niin palautuu myös se etten mä vaan räydy ikävästä vaan oikeasti osaan nauttiakin siitä erossa olosta. Ja ladata niitä omia akkuja.

Hylättiin muuten ne karitsa-hommat sitten kuitenkin kalkkiviivoilla. Kaupassa oli saman aikaan koko eteläinen Suomi ja haluttiin vaan äkkiä ulos joten täsmäiskussa muutettiin lampaan lapsi sahrami-lohipastaksi. Ja olipahan kuulkaa erinomaista! Mun piti ottaa teille kuvakin siitä mut niinhän se vaan jäi joten pistetään ohje. Itseäkin varten muistiin ensi kertaa varten.
Ennenmuinoin olleessa Spaghetteriassa ollaan vastaavaa joskus syöty ja siitä lähtien koitettu kotikeittiössä aina silloin tällöin varioida samaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta nyt onnistui.


Kahdelle hengelle tarvitset:

valkoviiniä (mä olen aika vähän viiniä käyttänyt itse ruoanlaitossa mutta olen todennut että mun mielestä parasta lopputulosta tulee kun käyttää kuivaa valkkaria. Vaikka normisti tykkään juoda puolikuivaa. Mutta siis jos safkan sekaan niin kuivaa. Tällä kertaa kaapista löytyi etelä-afrikkalainen Thandi joka oli just passeli. Ja toi oli kyllä hyvää suoraan lasistakin, ei ollut liian kuivaa)
kylmäsavulohta 150g
sipulia
voita
valkopippuria
suolaa
sahramia 1/2 pss
persiljaa (tuoretta jos haluaa hifistellä mutta pussiversiokin käy)
ruokakerma
puolikas creme fraiche
pennepastaa tai spaghettia (meillä suositaan yleensä täysjyväisiä mutta lohen kanssa ehdottomasti pitää olla vehnäpohjaista. Oikeesti sopii paremmin yhteen. Eli nyt vaan hiilaria naamaan ja EI täysjyvää)
parmesaania

ja jos oikein haluat viimeistellä niin sit sulla on tarjolla myös rapeakuorista patonkia.


1. Kaada itsellesi mojova lasi viiniä. Sitä tulee oikeesti itse ruokaan ihan sairaan vähän.

2. Pistä levy miedolle lämmölle ja voi pannussa pehmenemään. Eikä mitään pikkunokaretta vaan kunnon köntti. Kun on sulanut niin heitä pilkottu sipuli kuullottumaan.

3. Sillä aikaa kun sipuli pehmenee pannulla niin pieni vähän sitä lohta. Se saa olla aika isoina siivuina mutta jos oot ostanut sellaisen kokonaisen köntin niin kivampi vähän erotella niitä siivuja toisistaan.

4. Nakkaa lohet pannulle sipuleiden kaveriksi.

5. Kääntele lohenpalasia pari minuuttia. Heitä sekaan kerma ja creme fraiche.

6. Lisää muutama rkl viiniä sekaan. Tämä on nyt ihan makuasia minkä verran laittaa. Mä laitoin näppituntumalla sen muutaman. Korkeintaan meni puoli desiä. Kannattaa laittaa mielummin liian vähän kuin liikaa.
Saa sitä sitten lisättyä vielä myöhemmässä vaiheessa.

7. Mausta. Tääkin on makuhommia. Että miten itse tykkäät. Sahramia laittasin kuitenkin vain sen puoli pussia (oletuksena siis että oot ostanut sen sellaisen pikkupussin, heitin jo sen mäkeen niin en osaa sanoa tarkempia määreitä).

8. Vähennä lämpö joko kokonaan pois tai ihan minimiin ja anna soossin hauduskella.

9. Keitä penne tai spaghetti ohjeen mukaan.

10. Maista vielä lohi ja soossi, lisää jos tuntuu että jotain voisi olla enemmän,

11. Sekoita soossi ja pasta keskenään ja raasta päälle parmesaania.

12. Ota lisää viiniä ja syö!

Oikein hyvä treffiruoka! Tai sit jos haluat vaan hemmotella itseäsi. Ja musta loppupeleissä sellaiset maut että uppoaisi lapsillekin. Mutta koska sahrami on loppupeleissä ihan hullunkallista niin en välttämättä muksuille tarjoaisi. Mua ainakin vituttaisi kauhoa biojätteeseen tavaraa jonka kilohinta on euroissa reilu 2000.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?