maanantai 18. maaliskuuta 2013

Nyt tarvitaan sokerihumala

Arvoisat remppareiskat. Teidän työ on tosi tärkeää. Asuntoja tarvitaan ja niitä pitää rakentaa. Ja siitä rakentamisesta lähtee ääntä, mä ymmärrän sen täysin. Mutta sitä mä en ymmärrä että heittelette niitä röökinnatsoja meidän pihalle kun oikaisette tosta pihan poikki kauppaan. Jos on pakko nuolla tuhkakuppia niin pliiis, roskikseen ne stögöt. Niitä on tossa matkan varrella ainakin kolme, kyllä olen laskenut.
Samaten se jalkakäytävä siinä ei ole parkkipaikka. Vähän hankala mennä vaunuilla ohi ja ei saa tulla sitten itkemään jos on naarmuja autossa. Me ei päästä menemään muualta.

Hei pihanlapset. Leikki on teidän työtä. Musta on hienoa että te oikeasti leikitte ja pelaatte ulkona ettekä ole vain sisällä. Vaikka siellä ulkona on nytkin mun mielestä ainakin ihan helvetin kylmä. Mutta voisiko sitä huutamista ja kiljumista ihan pikkasen hillitä kun toi mun vauva yrittäisi vähän nukkua. Siitä kasvaa teille vielä kiva kaveri mutta se tarvitsee unta siihen kasvuun. Lisäksi mä olen aika vahvasti sitä mieltä että sitä sählyä voi pelata kiljumattakin. Ääntä saa lähteä mutta olisi kiva jos kuulo säilyisi.

Terve koiranomistajat. Se vaan talvi vielä jatkuu. Vaikka sitä luulisi että siinä hangessa erottaa ne koiranpaskat näppärästi niin se ei aina niin ole. Sieltä rattaiden aisan takaa ei tule sillä lailla urkittua että missä lumikasassa niitä jätöksiä on ja missä ei kun lähtökohtaisesti teidän pitäisi korjata ne pois. Aika vähän hiton ärsyttävää koittaa puhdistaa sitä paskaa renkaista. Älä hanki lemmikkejä jos niiden ylläpito on liian vaivalloista. Älä myöskään vetoa siihen että se pussi nyt unohtui tämän kerran.

Hyvät palosaneeraajat. Teilläkin sitä hommaa riittää. Onneksi ei sattunut henkilövahinkoja. Ehkä tuossa työssä vähän karaistuu mutta voisi kuvitella että sellaisia osoitteita olisi ikävämpi uudelleen rakentaa, jossa joku on kuollut. Jokatapauksessa kun ajatte sen pakunne siihen rapun oven eteen niin kävisikö että kommunikoitte vähän vähemmän häiritsevästi. Tietysti se on näppärä huudella sieltä ikkunasta siihen pakulle mutta ne on tiedättekö keksineet joku aika sitten sellaisen kommunikointivälineen minkä kanssa ei tarvitse huutaa. Sitä sanotaan kännykäksi.

Rakkaat kupeitteni hedelmät. Se joka veti mun kahvimaidot ennen kouluunlähtöä ei tule selviämään pelkällä viattomalla silmienräpsyttelyllä. Joku roti.

terveisin nimimerkki maanantai on viikonpäivien kirosana

5 kommenttia:

  1. Teoriassa on mahdollista, että se pussi nyt on unohtunut tämän kerran. Terveisin nimimerkki "Meinasin vajota maan alle toissaviikolla enkä ole vieläkään toipunut"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki se on teoriassa mahdollista mutta se ei paljon lohduta kun koittaa putsata niitä renkaita. Kuitenkin maanantai ja kaikkee. Ja voisko se koira sitten kakkia johonkin muualle kuin siihen tien vierelle missä niiden kärryjen kanssa tulee mentyä jos ei ole pusseja mukana. Ja miksei niitä pusseja voisi olla jotenkin vaikka niiden koirankakka-roskisten yhteydessä niitä varten ketkä unohti ne kotiin? Onko niitä sellaisia roskiksia edes enää? Nimimerkillä Kissaihminen

      Poista
    2. Minustakin pitäisi olla! Mä oon kerran napannut pökäleen kuittiin ja kiikuttanut sen roskiin (no, nyt tästä tulee sellainen kuva, että ne pussit unohtuu jatkuvalla syötöllä, mutta ei ne unohdu) mutta viimeksi ei ollut MITÄÄN. Oli kaamea tilanne.

      Poista
    3. Mulla unohtu pussi viime viikolla.
      Oiskin ollut yö tai edes pimeetä, mutta puoli Helsinkiä (tai ainakin itä-Helsinkiä) oli kävelemässä samoilla kulmilla merenrannassa joten en voinut edes toivoa että vajoaisin maan alle.
      Niinpä otin KUITIN kauniisti käteen (paitsi se ei muuten ollut edes kuitti, koska ne on aika isoja meillä, vaan Stockan kanta-asiakkaan etuseteli joka sen sijaan on paitsi arvoltaan että fyysiseltä kooltaan erittäin pieni) ja kiltisti keräsin sillä jättikakat. Käsi paskassa ja sinne meni 20 euron rahanarvoinen etu, mutta en saanut paheksuntaa osakseni!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?