sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

PiiPaa ja rokettirollia

Jo toinen viikonloppu peräkkäin kun sai kipsutella koroissa ja tupsutella naaman meikillä. Joskin flunssa taikoi siihen päälle pienen "kokkelia nokkaan"-efektin allekirjoittaneelle...

Meillä oli nimittäin Siipan kanssa ensimmäinen varsinainen treffi-ilta sitten Kolmosen syntymän, kun mukana ei ollut yhtäkään kuokkavierasta! Tämä ilta oli lyöty lukkoon ja liput hankittu We will rock you-musikaaliin kun Kolmonen asutti vielä mahanpohjaa ja voi olla että väliin olisi jäänyt jos vauva olisi ollut syntynyt siinä vaiheessa kun tämä sovittiin. Ei meistä kumpikaan ollut vielä ihan valmis tähän... Eikä kokenut että pitäisi päästä tuulettumaan.
Mutta ihan tosi hauskaa meillä oli ja musikaali oli loistava ja vauva oli ollut tosi reipas. Ja me vanhemmat vasta reippaita oltiinkin! Ei kuulkaa soitettu kotiin kertaakaan!
Muutama kuukausi lisää niin ehkä me jo osataan nauttiakin. Ja tokihan kotiin oli ihana tulla kun oli hetken ollut sieltä poissa.

Musikaalista vielä muutama sananen. Hommahan on rakennettu Queenin biisien ympärille, mutta tarina ei kerro Queenista. En juonipaljastele sen enempiä jos joku on sitä menossa katsomaan. Tykättiin, kunhan pääsi yli siitä että osa biiseistä oli sanoitukseltaan sovitettu tukemaan tarinaa eikä siis olleet alkuperäisessä muodossaan.
Queen on ehkä ainoa bändi kenen tuotannosta tuollainen onnistuu. Että saadaan rakennettua biisien ympärille erillinen tarina, joka ei liity itse yhtyeeseen.
Mua lämmitti suuresti se että kukaan ei yrittänyt olla Freddie vaan tulkitsi omalla tavallaan. Lähes kaikki Queenin ikivihreät kuultiin ja muutamaa jäin jopa kaipaamaan... Queen kun on yksi niistä minkä kautta olen aikanaan rockmusiikkiin tutustunut ja sitä alkanut kuuntelemaan. Se on myös yksi mun ja Siipan yhteis-suosikeista.
Pikkasen mietiskeltiin että olikohan tuo Hartwall-areena ihan optimaalinen ympäristönä, vaikka niitä yläkatsomoita ei luonnollisesti oltu myyty vaan olivat tyhjinä. Suomessahan ei tietystikään ole mitään Lontoon West Endin tai New Yorkin Broadwayn tapaista keskittymää koska meidän musikaalikulttuuri on niin pientä. Kuitenkin kotimaiset tuotannot, kuten Next to normal ja Avenue Q, on pelittäneet Aleksanterin teatterissa ja Studio Pasilassa kivasti. Ainakaan katsojan näkökulmasta ei näyttänyt ettäkö tuotannon puolesta vaadittaisiin isoa lavaa mutta tokihan Hartwall vetää väkeä enemmän kuin teatteri. Eikä se nyt kärsinyt missään nimessä mutta kunhan mietittiin :) Käykää katsomassa jos tilaisuus tulee! Tämän lähemmäksi Lontoon West Endiä ette tämän maan rajojen sisäpuolella pääse.

Senverran oli pakko omaa jaksamista flunssan kourissa mitoitella että peruin brunssille menon. Harmi mutta onneksi kyseessä on jokakuinen tapahtuma niin ei nyt ihan niin paljon harmita kun ei menetetty mitään once in a lifetime-tyyppisesti. Pyhitinkin aamun sitten levolle... kunnes ovikello soi ja yläkerran naapuri tuli kertomaan että heillä on tulipalo. Sillälailla, ei kuulkaa ole elo tylsää täällä meidän talossa. Onneksi kyseessä ei nyt kuitenkaan ollut mikään suurpalo, pesukone oli syttynyt palamaan. Palokunta saapui isolla kalustolla, luonnollisesti, mutta mitään evakuointeja tai muita ei tarvinnut. On tuokin kuulkaa kun se tilanne on päällä niin kyllä siinä vähän on sormi suussa. Mun tuli ihan hätä sen perheen puolesta että eikai ne tuonne pakkaseen joutuneet t-paitasillaan ja kun ne lapset oli niin hädissään siinä kun ovella kävivät mutta eipä siinä sillä hetkellä käynyt mielessä tarjota takkia tai muuta. Vasta jälkikäteen tuli olo että pitääkö mennä perään pyytämään ne meille. Ja ylipäätään sekin että pitääkö jäädä kotiin vai lähteä. Kun ei tosiaan savua näy missään. Nimimerkillä, olin joskus töissä palovastaava.. Ja kerrankin tilanne ettei Siippakaan kuitannut mulle mitään palomiehistä. Yksi niistä veti muuten komeasti kupat tuossa pihalla.
Onneksi Kaksikko ei ollut kotona. Eka olisi ollut iha paniikissa ja Toka taas todennäköisesti todennut että siistii, mennääks kattoo? Ja sitten sen olisi saanut laittaa johonkin valjaisiin tai jotain.

Jäätiin kuitenkin joksikin aikaa kotiin vielä ettei vaan olla palomiesten tiellä ja kun nähtiin että ylimääräistä palokalustoa poistuu niin uskaltauduttiin sitten ulos, eikai siinä vaiheessa enää tiellä olisi. Meidän läheisella nuorisotalolla oli talvirieha ja suunnattiin sitten sinne. Alunperinkin oltiin ajateltu pyörähtää siinä kirpparilla mutta vähän myöhemmin. Siellä näkyikin olevan koko muu talon väki myös :D tulipaloa karussa kaikki....
Astun nyt julkisesti kivitettäväksi mutta menkoon. Enkä valita, sanon vaan. Mua ottaa ihan sairaasti päähän se että ihmiset myy äitiyspakkauksen kamoja kirppareilla. Ei niistä kukaan isoja summia koskaan pyydä ja ymmärrän että ne haluaa pois nurkista pyörimästä mutta mun mielestä se on jollain tasolla moraalitonta rahastaa niillä. Ihan jo periaatteesta. Tokihan sitä saatat muutakin tavaraa vaikka lähipiiriltä ilmaiseksi saada ja sitten myydä eteenpäin mutta kyllä mua vituttaa se että pakkauksen tavaroilla kasvattaa omaa kukkaroa, se on ihan eri asia. Koko äitiyspakkaus jo ideologiana on niin ainutlaatuinen.
Jos niistä eroon haluaa niin mielummin sitten vaatekeräyksiin. Suuntaavat sitten (ainakin toivottavasti) osoitteeseen jossa tarvetta on.

Tässähän kerkee vielä sattumaan vaikka mitä ennenkuin päivä on ohi. Kaupassa pitäisi käydä. Jokohan mä hankkisin sitä meikinpuhdistusainetta?

7 kommenttia:

  1. Menoa ja meininkiä! ;) Viimeinen meininki ois tietty voinut jäädä välistä, se tulipalo siis. Onneksi ei sen ihmeempää tapahtunut.

    Mulla ei ärsytä pakkausten osien/pakkauksen myyminen, itsekin pistin myyntiin muistaakseni osan, otin vaan Isommalle sillon 10v sitten :) mutta ne hinnat. Onhan se toppapuku tosi nätti nykysellään.
    Vuonna 2003 se oli Hir-ve-ä, vaikka niinkin sanotaan, ettei ilmaisesta saa valittaa, mut jos tehdään niin tehtäis niin et sitä voi käyttää, kuten nykyisin. Jäi vaaleankeltainen-vaaleanvioletti-hörsylä kokoa 80 käyttämättä kyllä, myönnän.

    Niin mut siis sehän mun piti sanoa, että ei se myyminen vaan ne hinnat. 10e pakkauksen puvusta on esim. minusta kirppareilla ihan karseaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me löydettiin eilen kirpparilta Ruskovillaa tosi edullisesti (Kolmas näkyy olevan ihan yhtä herkkäihoinen kuin minä ja veljensä) ja ne niiden silkkivilla-kypärät hoitaa noita ihottumaläiskiä ihan mahtavasti. Samalla myyjällä oli myynnissä sitten mekkoja hintaan 15-20e. Ne oli kyllä kaikki tosi kivoja ja siistejä mutta tosiaan, aika tyyriin hintaisia. Ei sillä, ei mulla mekon käyttäjiä ole mutta noin yleisesti mitä silmäilin.
      Joo silloin 2000-luvun alkupuolella niissä pakkauksen puvuissa taisi aina olla se ihme röyhelö siinä vyötäröllä. Monesti ne saattoi värityksellä olla kauheen kivoja mutta sitä röyhelöä mä en ymmärtänyt.

      Poista
    2. Ja juu, onneksi tosiaan se tulipalo ei ollut tuon kurjempi homma. Ei henkilövahinkoja ja ne perheen lapsetkin näkyi jo pihalla temuavan, mua jäi niin ne mietityttämään :) Hyvä muistutus kyllä taas siitä että ei jätä pyykkikonetta tai astianpesukonetta päälle jos kämppä on tyhjänä! Tuossakin kuitenkin oli ainekset aika paljon pahempaankin jos ketään ei olisi ollut kotona..

      Poista
  2. Haa, mä oon kyllä ajatellut myydä äitiyspakkauksen osia kirpparilla. Toppapukua lukuunottamatta en nimittäin ollenkaan muista, mikä kledju mistäkin lähteestä on tullut.

    Olin kyllä ajatellut laittaa kaikki hinnat kirpparilla jokseenkin nimellisiksi, tyyliin KAIKKI 50 snt - myös se toppis. En mä niistä sinänsä rahaa halua, haluan ne pois nurkista.

    Toi vaatekeräys on hyvä idea, ja jos (kun) en saakaan aikaiseksi sitä kirpparireissua, kippaan luultavasti kaiken sinne. Myös ei-äitiyspakkauskamat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistamattomuus on eri asia :D Mulla on sama probleema kun tuossa lajittelee että mikä vaate on mistäkin osoitteesta tullut. Onneksi ne vaatteet mitä on kavereilta kierrätyksenä saatu, on suurinosa sellaisia mitä ei tarvitse palauttaa vaan saa laittaa eteenpäin kiertoon. Muutaman vaatteen kohdalla toive että palautuisi muistoksi takaisin ja ne oon pistäny mieleen.
      Lastenvaatteet vie aivan jär-kyt-tä-väs-ti tilaa! Meille on ihmetelty kun ei tuolle nuorimmalle olla säästetty noita isojen rytkyjä mutta ensinnäkin meillä nuo isommat saa rikki järjestään kaiken ja toisekseen en kyllä ala säilömään vaatteita ja juttuja mitkä olisi käytössä n. 10 vuoden päästä.
      Mä olen melkein aina kipannut ne mitä jää yli niin vaatekeräykseen. Aika paljon meillä kierrätetään kaveripiirissä ja osa on ihan roskiskamaa ja ne mitä jää on sellaisia että ei paljon maksa vaivaa lähteä kirpparille asti myymään. Kun ei niistä kovin kummia summia pyytelisi niin hyvä jos saat pöytävuokran niillä maksettua. Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen :)

      Poista
    2. Mulla on juuri tuo laiskuus itselläkin haasteena.

      Nyt on ehkä kirppisvisiitti vireillä, ja jos sinne asti pääsen, haluan lähes kaikesta eroon, jonka mukanani roudaan. Loput menee suorilta keräykseen.

      Mä sain kaverilta hirveän kassillisen lainavaatteita vauvalle taannoin. Hän halusi ne sitten takaisin. Täällä ehkä kehtaan tunnustaa, etten käyttänyt niitä kertaakaan, koska pelkäsin, etten muista kaikkia palauttaa :D

      Poista
    3. :D mä luulen että olisin ehkä uskaltanut sanoa että kiitti mut ei kiitti, en ota lainaan koska en halua ottaa vastuuta siitä että en muistakaan palauttaa. Mä ymmärrän kyllä sen sellaisen että muistoksi haluaa jättää, tai ehkä mahdollisille lastenlapsille joitain kappaleita käyttöön mutta loppupeleissä, ne on kuitenkin vain vaatteita :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?