keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Syödäkö vai eikö syödä

En muista naputtelinko tänne omaan blogiin vai jonkun toisen blogin kommenttiosioon omista syömishommista.

Mulla oli pitkä kasvisruoka-historia ennen Kolmosta. Syyt löytyy ihan eettiseltä puolelta mutta myös isoksi osaksi siksi että mä en niin erityisesti pitänyt lihasta.
Hyvän pihvin mä olen saanut vain ravintolassa, mä en itse osaa tehdä sellaisia ruokia. Pataruoista oon ehkä kaksi kertaa saanut tuurilla hyviä. Niin että se liha on siellä sellaista mureaa ja suussa sulavaa. En edes muista kuinka monta kertaa kanaa syödessä olen haukannut sellaista oikein pontevaa jännettä. Joo, mä olen oikeasti tosi nirso ja yökensyö. En kestä yhtään sellaista purkkalihaa mitä pitää pureskella ja pureskella ja pureskella ja silti en saa sitä nieltyä.
Ylipäätänsä, syön mä sekaravintoa tai sitten vähän rajoittuneemmin, mä haluan että ruoka on laadukasta. Koska silloin se myös on hyvää kun raaka-aineet on kohillaan.

Kolmosen raskausaikana mulla oli itsellä ties mitä terveysvaivaa. Olin pitkällä saikulla pahoista rytmihäiriöistä mitä loppupeleissä sitten tutki jo sisätauti-lääkärikin. Mitään vakavaa ei onneksi löytynyt. Kolmosen rakenneultrassa kuitenkin todettiin että vauva ei kasva normaalisti. Ja lapsivettä on vähän. Vauva oli pienempi kuin pitäisi ja oli täysi mahdottomuus että raskaus olisikin alkanut myöhemmin ja viikkoja olisi vähemmän kasassa.
Juostiin ylimääräisissä seurannoissa ja ultrissa. Mitään syytä ei löytynyt mutta vauva vain oli vajaamittainen. Onneksi mä olin jo valmiiksi saikulla, yöt meni pitkälti valvoessa ja miettiessä että onko meidän pieni kunnossa. Siinä ei paljon työjutut mielessä käynyt. Viimeisessä seurannassa lääkäri totesi että kyllä minä saan nämä mitat juuri ja juuri vastaamaan viikkoja ja lapsivettä on juuri ja juuri hyväksyttävä määrä. Mitään valtaisaa helpotuksen huokausta ei koettu mutta tähän nyt piti tyytyä ja luottaa tulevaan. Mitään rakenteellista syytä kun ei hommaan löytynyt.

Mä en asialle oikein voinut tehdä mitään. Ainoat ohjeistukset oli levätä riittävästi ja syödä monipuolisesti. Oman eettisen omantunnon ohi ajoi aika rytinällä lapsen hyvinvointi joten palautin lihan ruokavalioon. Lisäksi mulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni aivan järkyttävä lihanhimo. Näin unia pihveistä ja tuntui että kaikki kaipaisi kaverikseen nyt lihaa. Omassa voinnissa moni seikka helpottui ajan kanssa, sitä on mahdoton sanoa että auttoiko ruokavalion monipuolistaminen vai oliko se sattumaa. Vauvakin oli loppupeleissä syntyessään meidän katraan suurin.

Kolmosen synnyttyä mietiskelin jonkun tovin omaa ruokavaliota. Mitenkäs nyt tästä eteenpäin? Tein päätöksen että jos imetys onnistuu ja täysimetyksellä mennään niin sitten syön lihaa vielä. Jos muksulle puskisikin vaikka maitoallergia niin siinähän sitä sitten taas ihmeteltäisiin että mitä mä syön. Maitoproteiini kun on mulla ollut se isoin proteiinin lähde. Samaten ääripäästä toiseen seilaaminen ruokavalion kanssa tuntui stressaavalta ajatukselta. Ehkä niitä omia ruokajuttuja ehtisi puljaamaan sittenkin kun en enää täysimetä.

Mä olen nyt pikkuhiljaa lisännyt taas tämän tivolimme ruokavalioon kasvisruokia. Jos nyt karkeasti arvioin niin puolet viikon safkoista on kasvisruokaa. Kun ollaan Siipan kanssa kaksin niin syödään aina pelkkiä kasvisruokia koska ne nyt vaan on paremman makuisia.

Vaan nyt aletaan olla sen äärellä että kiinteiden alotus tapahtuu varmaan tässä parin kuukauden sisällä. Ja niiden myötä mahdollisesti pikkuhiljaa se imetystenkin määrä vähenee. Ehkä.
Musta on alkanut tuntumaan että mä en enää olisikaan ihan ehdoton sen kasvissyöntini kanssa. Kana ei maistu mutta esimerkiksi luomujauhelihahan on oikeasti hyvää. Kasvisruoat maistuu edelleen paremmalta mutta nyt mukaan on löytynyt myös hyvänmakuisia liharuokia. Mitäpä jos jatkettaisiinkin näin miten nyt on alkuvuosi menty. About puolet ja puolet. Kun on hyvä olla näin.

Ps. Hyviä pyhiä kaikille jo nyt. Meillä jää Siippa lomalle ja projektina olisi katsoa leffa päivässä, vaikka sitten useammassa osassa. Muuten toiveissa on lepo ja möllöttely. Loppukiri SYÖ-viikkoihin. Lukutreffejä pitkästä pitkästä aikaa. Suunnitelmissa myös yhdet synttärit, sukulointia ja kavereiden kestittelyä meillä. Siippa aikoo kokata jotakin mihin tulee sekä karitsaa että minttua. Pitääkin muistaa selvittää mitkä pizzeriat on auki...

Tästä tuli nyt tämmönen lipaläpä-postaus koska mä välttelen kaikinkeinoin sitä että postaisin kilometrin verran siitä kuinka mua vituttaa että mulla on taas flunssa ja en jaksa mitään ja mua ärsyttää koko perhe ja ne vois nyt vaan antaa mun olla ja kun mä en maistakkaan mitään niin aivan saatanan sama puhua sitten ruoasta. Oon eläny lakuilla ja suklaalla 2 päivää. Stnan kakarat kun kantavat kaikki taudit himaan. Sattuu yskiä ja nenä on yhtä döddöddööödä. Ja ei, en mene lääkäriin ja kyllä olen ottanut lääkkeitä.
Ja tokihan kaikki taivaankappaleet on siltäkin osin nyt kohdillaan että kun mä olen kipeänä niin vauva herättää öisin kerran tunnissa. Jos nyt en ihan sekasin mennyt laskuissa niin kippasin sen viime yönä kymmenisen kertaa takaisin  mahalta selälleen.
Heitin muuten vauvan kakat vahingossa herätyskellon päälle. Että paskaako tässä!

5 kommenttia:

  1. Mulla on vähän toisinpäin, entisenä lihansyöjänä olen vaihtanut noin suunnilleen puolet kasvisruokiin viikossa :) Aiemmin ei olisi kelvannut millään ja kranttu olen minäkin :)

    Tuo loppu,kakat herätyskellon päällä... mulla on nyt ollut useempi aamu et oisin voinutkin tehdä noin jos ois sitä kakkapaskaa ollut siinä käden ulottuvilla.
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tässä nyt joutais enää sairastamaan kun mun flunssateekin jo loppui

      Poista
  2. Tsemppiä paranteluun ja uniin! Minua uteluttaa mikä on lukutreffi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Siipan kanssa aina välillä lukutreffejä, yleensä kyllä sellaisena vuodenaikana kun tarkenee olla pihalla. Viltti ja puistoon tai rannalle tms ja kirjat mukana. Kuulostaa tylsältä mutta hankala toteuttaa kun aina joku lapsi keskeyttää niin siksi noita buukataan välillä etukäteen :D

      Poista
    2. Ei todellakaan tylsältä! Minusta romanttiselta :)!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?