tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tehdään puhdasta jälkeä! ...not

En mä ole koskaan ollut mikään niuho siisteydestä tai tykännyt että kaikki on paikoillaan tai halunnut mitään kodin hengettären roolia. Mut voi jumalauta, siinä vaiheessa kun huomasin että keittiönpöydällä on pölypalloja niin kieltämättä tuli vähän olo että onko meillä oikeasti näin likaista...
Epäjärjestys saa mun mielestä olla ja sellainen hallittu kaaos on musta jopa kotoisaa mutta likaa mä en kestä.

Muutamassa blogissa on Naked Truth postauksen jälkeen kiertänyt nyt myös kämpästä kuvia, siivoamattomana ja sellaisenaan. Mä en valitettavasti nyt räpsi meiltä kuvia mutta kirjuutan aiheesta.

Vauvan leikkimattoa ja lattiatäkkiä koitan pestä kerran kuussa. Ne on niin kuolassa ja puklussa että on pakkokin, en makoilis niissä itekkään. Mutta koskahan meillä on viimeiksi pesty esimerkiksi tyynyt? Tai täkit ja päiväpeitot. Tosin pelkkä arkipyykki laulaa meillä niin usein että pitäis oikeasti tehdä joku kalenteri mihin kellotat tollaiset ylimääräiset. Meillä pelkkä lakanoiden vaihto pistää pyykinpesun aivan sekaisin. Monta päivää myllätään vaan niitä.
Meillä on tosi hieno ja iso pesutupa. Joka on aina varattu. Tuurilla neljän päivän päähän saa ajan, sen käyttö pitää ennakoida tosi hyvin. Ja mähän en tunnetusti ole todellakaan mikään kovin suunnitelmallinen tyyppi, meillä ei mietitä etukäteen ajankohtia siivoukselle vaan ne on enempi sellaisia spontaaneja nyt ukot hihat heilumaan-hetkiä. Skarppasin viime viikonloppuna senverran että myllytin aika läjän pehmoleluja.

Pölyjen pyyhkiminen! En tiedä viitsinkö edes sanoa mitään. Mikä pyyhkiminen? Syytä kyllä olisi... Kyllä sitä välillä noita tasoja pyyhkii mutta se on sellaisesta tässä ohimennen pyyhkäisen-tyylistä.. Beben hoitopöytää jynssään välillä wetwipeseilla kun niitä on siinä käden ulottuvilla.

Tälle keväälle olen ottanut projektiksi pestä ikkunat. Mä en ole koskaan pessyt ikkunoita. En koskaan. Ja ikää oli 32. Mä olen aina sen saanut jotenkin delegoitua jollekkin toiselle. Vanhassa kämpässä jo harkitsin mutta sitten sinne vaihdettiin kokonaan uudet ikkunat kaikkiin asuntoihin. Oli musta kuulkaa hirveen näppärä keino saada puhtaat ikkunat! Noi on tällä hetkellä niin kissojen räässäkin että pakko tehdä niille jotain. Koska se Siipan loma alkoikaan...

Senverran olen valveutunut ton pölyn kanssa että olen aikanaan hankkinut ovellisen kirjahyllyn. Kirjat kerää ihan kamalasti pölyä... sähkölaitteet on toinen ja niille ei oikein mitään voi mutta mahdollisimman moni härpäke on meillä pyritty hankkimaan johdottomana. Mikään ei ole perseempää kuin koittaa imuroida sieltä johtojen yli ja ali ja päältä ja sivulta.

Meillä imuroidaan kahdesti viikossa. Koska kissat. Pakko. Haaveilen robotti-imurista mutta hinta. Eipä loju ylimääräisiä saturoita tilillä justiinsa.... Joskus kuulin jostain (tähän luotettava lähdevinkki) että luuttuaminen olisi melkein tehokkaampaa. Että joku joka kolmas kerta olisi hyvä korvata imurointi luuttuamisella. En muista mikä tässä oli se idea kaiken takana (pölynimuri nostaa pölyn ilmaan? Melusaaste? Sähkönsäästö? Jokumuumikä?) mutta pitäisi kuulemma useammin luututa. Lattiat meillä pestään sitten kun oikeasti lattiat on raidalliset eli n. kerran kuussa. Kyllä ne raidottuu jo aiemminkin mutta se kuukausi tuntuu olevan se kunnes kipupiste löytyy.
Joskus näin jollain Terveys-messuilla sellaisen laitteen mikä puski ilmaan vesimolekyylejä (tjtn) jotka sitten sitoutui pölyyn ja se laite imi ne. Muistaakseni homma toimi muutenkin kuin vain lattialla olevaan pölyyn, se hoiti myös tasoilla ym. olevan pölyn pois. Hinta oli nelinumeroinen joten kun siellä arvottiin yksi tuollainen niin täytin lipukkeita kaikkien sukulaisten ja naapurinmiestenkin nimillä. Voitin lämmitettävän kauratyynyn.

Kaikki tasot pitäisi meiltä olla kielletty koska ne on vain potentiaalinen osoite laskea käsistä tavarat. Jotka ei koskaan löydy tai päädy paikoilleen. Keittiönpöytää ja olkkarin pöytää tulee raivattua ja niissä lojuu kyllä mitä ihmeellisimpia tavaroita. Miesväki on miinoittanut keittiönpöydän Aku Ankoilla (tämän taistelun mä olen luovuttanut jo aikoja sitten) mutta ompahan sieltä korjattu pois mm. imurin pölypussi (käyttämätön) ja kissojen harja.

Mä luin joskus jostain että seinätkin pitäisi pestä kerta vuoteen. Tarvinneekohan tuota sanoa että ei ole pesty... Noi seinälakanat olisi kyllä vamaan hyvä pestä. Mattoja meillä ei ole koska kissat yrjöää niihin aina joten yritetään seinävaatteilla vähän hiljentää tästä tivolista lähtevää äänisaastetta. Lisäksi mä en kestä valkoisia seiniä.

Ylipäätään mä olen yrittänyt sijoittaa likaa ja karvoja ja muuta mähmää hylkiviin materiaaleihin. Kissojen ansiosta täällä pyörii keilapallojen kokoisia karvatulloja ja lapset taas raahaa rannan verran hiekkaa mukanaan sisälle. Mutta eihän millään pysty välttelemään sitä seikkaa että siivotakin pitäisi. Paitsi ulkoistamalla koko touhu. Mä olen siihen nyt panostanut vaan kun tämä jälkikasvu ei ihan pienestä sotkuilusta säiky niin kokonaan ulkoistaminen ei ole onnistunut. Vielä. Ja työnjäljestäkään me ei ihan vielä olla samaa mieltä. Että mikä riittää. Kaksikon mielestä kun kaikki kissaa pienemmät lattialla pyörimässä on ihan ok.

Lavuaaria ja vessanpönttöä meillä kuurataan vähän väliä. Mutta koskahan se kylppärin lattia on pesty viimeiksi. Gangesissa kylpeminenkin on varmaan steriilimpää hommaa... äh, mä en enää kehtaa edes kertoa näitä.

Mikä siinäkin on että sitten kun olis tilaisuus puunata, isot on koulussa tai muualla ja nuorin nukkuu, niin ei täällä sitten näytä yhtään sellaiselta että jotain tarttis tehrä. Mutta jos koko sirkus on kotona ni jo on kuraa ja pölyä ja sotkusta ja kaaosta ja muuta mähmää.

Kirjoitin joskus aiemminkin että mun keinot, millä kodissa näyttää siistiltä, on pedattu sänky ja suht siisti keittiö. No arvatkaa onko enää kumpaakaan? Jos joku meillä petaa niin se on Siippa (ja se laittaa sen päiväpeiton AINA väärinpäin, aina!!!). Keittiön pahin sotkija on tätä nykyä minä. Mä en nyt tiedä että mistä tämä oikein juontaa. Enkö mä välitä enää vai onko tämä nyt jotain alitajuista priorisointia? Kroppa elättelee toiveita että sitä vaan kaivautuisi peittojen sekaan päivällä ja siksi ei kannata pedata? Astiat on näppärämpi napata puhtaana pesukoneesta kuin käyttää niitä ensin kaapissa?

Ei ole kyse niinkään siitä että mä en osaisi tai jaksaisi. Mä vaan teen mielummin jotain muuta kuin siivoan. Kuten leivon tai sähellän jotain muuta syötävää keittiössä. Mutta joku tasapaino näihin juttuihin olis kiva löytää.
Toisaalta mä haluan ainakin uskotella itselleni että lapset muistaa lapsuudesta mielummin sen että meillä leivottiin paljon, yhdessä ja erikseen, kuin sen että meillä siivottiin paljon... Tai ainakin musta on kivampi kuulla Kaksikon huutavan koulun jälkeen että "ui vitsi onks pullaa" kuin "ui vitsi onks siivottu".

Ps. Girlsin kakkoskausi päättyi eilen. Olo on kai vähän hämmentynyt.

10 kommenttia:

  1. kiitos rehellisyydestä. mun keittiön tiskipöydässä on kiinni joku kuivunut tomaatin roikale ja vessassa kun vähän suihkuttelee, niin sellanen musta pölylautta lähtee uimaan kohti viemäriä. taitaa siellä olla patterin alla myös tyhjä aqualan l-putkilo, jota en vaan ole saanut aikaiseksi nostaa.

    meillä ei ole tiskikonetta, mutta astioita on vitusti ja molemmat vihaa tiskaamista. mies on sitä mieltä, että hän on mielummin syömättä kuin tiskaa, eli meillä ei ole läheskään aina myöskään ruokaa, koska mä en suostu olemaan se, joka tekee aina kaiken.

    me imuroidaan kerran kuussa. tähän tulee kai muutos, kun vauva alkaa ryömiä. pakko.

    yritän jotenkin puhua että viimeistään sit kun toi vauva kasvaa, pakko vähän tsempata. nyt mä sit välillä siivoilen päivällä, koska mun raja tulee nopeemmin vastaan. mut kun vauva nukkuu päivässä 3 x 20 min päikkäreitä, ei siinä hirveesti ehdi.

    tilanne ei ollut yhtään niin paha, kun asuin yksin, mun valoisa pikkuyksiö oli ihan siisti. pesin jopa sen ikkunat kerran! mut nyt tää meidän kämppä on jotenkin sellainen musta aukko, joka imee likaa puoleensa. tää ei ole kauheen toimiva, ja siksi kaikesta syntyy valtava kaaos. yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vähän nolotti postata tää mutta ahdisti ni annoin mennä :D mahtavaa että löytyy joku toinenkin rehellinen! Meiltä löytyy toi sama pölylautta kylppäristä...

      Mä tiskasin vuosikausia silloin kun asuin vaan Kaksikon kanssa. Ja vähintään kerran kuussa oli pari päivää kun syötiin kertiksiltä kun ei ollut yhtäkään puhdasta astiaa. Mä pidän tietyllä tavalla tiskaamista jopa rentouttavana mutta tietyn mielentilan se vaatii että tulee tehtyä. Onhan se ihan tosi vittumaista hommaa oikeesti. Mutsi mittaisi vähän väliä meidän koppikeittiötä vanhassa kämpässä että mahtuisko tänne tiskari. No ei mahtunut, kun muutettiin tähän uuteen se ilmoitti kysymättä että hankkii tuparilahjaksi tiskarin. Mun kiitollisuudella ei ole mittasuhteita tämän suhteen.

      Ruokaa mä kyllä tykkään tehdä, useimmiten. Mutta vituttaa se kakaroiden nirinä. Kriittinen saa ja pitää olla eikä kaikesta tarvi tykätä mutta ottaa aika vähän hitosti sekä henkeen että hermoon kun harva se päivä on sellanen "mitä tossa on, onks meillä ollut tota ennen, tykkäsinks mä siitä"-kuoro vastassa. Nyt ne on taas edelliskerran ydinräjähdyksen jälkeen ollut hiljaa ja kiitollisia (plus saattaa olla että pistin ne katsomaan jonkun Unicefin jutun oikeasti nälkäisistä lapsista) ruoasta mutta voi olla että lanseeraan ensi kerralla vikinän ilmaantuessa ilmoille sen että jokainen narisija poistuu pöydästä. Ei se niiden nälkä mussa tunnu. Nirso oon minäkin mut joku roti. Hyvänä aseena nykyään myös se että ne tekee ruoan.

      Mä kanssa mietin että kun vauva kasvaa niin pakko ryhdistäytyä. Oon jo nyt pari kertaa kaivanut sen kaulapoimuista kissan karvoja veke. Sen linjan mä oon ottanu ettäkun vauva nukkuu niin lataan korkeintaan pyykkikoneen. Teen ne kotihommat mitä teen ni yhdessä vauvan kanssa. Kun vauva nukkuu niin mä teen mitä huvittaa.

      Poista
    2. joo no ihan oikeesti mä olen ottanut sellaisen linjan, että tiskaan tuttipullot, kun vauva nukkuu. ehdin just ja just yleensä! noi kotihommat, joita teen päikkäriaikaan, on siis ihan teoreettisia: "jos se nukkuisi, kaikki olisi paremmin, koska ehtisin siivota, tehdä gradun ja kirjoittaa kirjan" ja silleen.

      täytyy vielä sanoa, että jotenkin olin kuvitellut, että olet paljon mua vanhempi. ei tainnut muistua mieleen, että jotkut oikeesti saa lapsia myös alle kolmekymppisinä. elän kuplassa.

      Poista
    3. Kolmesta viikosta kiinni että voisi sanoa alle kaksikymppisenä :D

      Poista
  2. Hei sinä 32v ikkunoita pesemätön t. toinen samanlainen ;D Oikeasti, en meinaan uskonut heti et joku muukin löytyy. Kyllähän mua rehellisyyden nimissä vähän hävettää, meil on pessyt mun äiti, mies ja kerran jopa kaverin äiti, mutta se halus välttämättä käydä pitämässä jonkun ikkunanpesukone-esittelyn. Tuli muuten puhtaat ikkunat!! Ja en todellakaan ostanut sitä konetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee!!! Pitäiskö perustaa joku tukiryhmä? :D

      Poista
  3. Ei saakeli, mulle ei ole edes juolahtanut mieleen, että ne pehmolelutkin pitäisi joskus pestä... Minäkin välttelen siivoamista aina niin pitkään, kuin suinkin kykenen ja sitten apinan raivolla puunaan kämppää katosta lattiaan (no en oikeasti ole ikinä pessyt kattoa enkä seiniä) ja siinä samalla komennan miehenkin hommiin ja latelen tekemättömiä tehtäviä ihan sujuvasti. Olen iloinen, että mukulalla alkaa pysyä pölyrätti kourassa, kohta siitä saa mainiota lapsityövoimaa. Siivous sucks!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullakin sytty lamppu vasta siinä vaiheessa kun kattelin kun vauva tunki pehmo-Barbapapan puoliksi suuhun. Mukulat hommiin vaan, sen puolesta mäkin liputan!

      Poista
  4. Mulla seilaa ääripäästä toiseen; joko raivosiivoan about koko päivän, kun nyppii niin ankarasti ainainen sotku, tai sit olen vain ihan apaattinen kaiken suhteen, että mitäpä minä siivoamaan, "kun ei kukaan muukaan kerran" ja "kun kohta on kuitenkin taas sotkua". Olen ollut huomaavinani selkeää syy-seuraussuhdetta tässä toiminnassa - unen(puutteen) lisäksi - valon ja suonissa kuohuvan kofeiinin määrään liittyen.

    Minä oon niitä ihmisiä, jotka ajautuu raivon partaalle, jos ei oo asiat paikoillaan. Kyrsii ihan tosissaan metsästää tämänkin kokoisesta talosta jotain pikkuesinettä, joita mies kuljettelee minne sattuu. Miksei. Voi. Panna. Paikalleen?

    Ja ihan tasan en tee päikkäriaikaan YHTÄÄN MITÄÄN. Nimim. 2,5 tuntia nukutuskaaosta, vartin tirsat. Ottasinko kupposen kahvia vai pyykkäisinkö? Hmm?

    P.S. Ovellinen kirjahylly! Ostoslistalle sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan paras! Ei kuule pölyä opukset!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?