maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tukkajuttuja

Arki tai viikonloppu niin mä herään puoli seitsemältä. Vapaata tai menoa niin 6.30 it is. Vauvan toimesta tai ilman. Useimmiten ilman. Vauvahan se posottaa sujuvasti aamuysiinkin, syö toki 64256352673527 kertaa yön aikana. Mutta mä vaan en nuku. Arvatkaa oliko näin sillonkun oli töissä ja aamuvuoro edessä. Vittu.
Sain jo kuittia että mä rikon tätä hiljaa tehtyä Äitien Sopimusta kuinka lapset valvottaa ja univelka on sentakia kerrostalon kokoinen. Pitää ryhdistäytyä.

Käytin Kaksikon parturissa. Musta olisi ihanaa jos niillä olisi sellaiset pitkät hippitukat (ja itseasiassa aika pitkään olikin, silloin kun mä vielä sain päättää) mutta eikun nyt pitää olla tuosta pitkää ja sit taas tuolta lyhyttä ja tästä niin että ei sojota.

Samalla mietiskelin tämän oman kuontaloni kohtaloa. Rastat on ihanat mutta.... kun niitäkin pitäisi hoitaa. Ja kun et ole kuukausiin hoitanut niin aika on kamalat. Nää on ihan kiharalla. Kuvitelkaa nyt. Kiharat rastat! Mä näytän joltain sketsihahmolta. Löysin itseni jo saksimassa paria pois. Tuossa korvan yläpuolella on yksi, joka eleli ihan omaa elämäänsä. Se oli sykkyröitynyt vain muutaman sentin mittaiseksi ja sojotti vaakasuoraan korvan yläpuolella. Löysin toiselta puolelta päätä sen kaksosen. Nips ja naps. Lapset parkui vieressä että mitä sä teet?
Sen lisäksi että nää on jo ihan kamalan näköset niin mun päänahka kutiaa ihan hulluna. Tukka on niin tiheesti että päänahka ei saa happea ollenkaan. Tekis mieli jo itse saksia loputkin pois...
Kadehdin niitä sellaisia kunnon patukka-rastoja mitkä on pitkät ja mistä ei ole karannut hiuksia. Mun rastat ei haise eikä ole homeessa että siinä mielessä ne on kivat mutta ei niitä enää sellaisiksi patukoiksi saa. Osa niistä kun on ihan liiskaantuneita. Viledan moppi!

Aloin Siippaakin valmistelemaan siihen että kohta on nysätukka. Ainoa ehdoton toive on kuulemma että ei pallosiiliä. Nojoo, ehkä tästä saa taiottua jotain muuta vaikka materiaalia ei saksimisen jälkeen hirveästi ole. Tosin nyt olisi ihan superhyvä tilaisuus sille kaljulle mitä mä olen haikaillut. Mutta ehkä mä säästän meidän kotiväen, se idea kun tuntuu olevan kaikille muille ihan totaalisen nounou. Ja vaikka pää on oma niin mä alan olla jo niin iso tyttö että mun ei enää tarvitse kapinoida ihan niin paljoa vaan mä voin ajatella asiaa myös sen kotiväen kannalta, ne mua joutuu katselemaan.
Jos se olisi Siipasta kiinni niin mulla olisi aina pitkä tukka. Mä taas itse en tykkää yhtään. Se on sähköinen ja hankala ja tylsä ja aina kiinni. Kuvittelin että kun mulla on rastat niin pitäisin auki. No onkohan ollu ehkä kerran.
Mä haluan lyhkästä ja pörröistä ja nopeaa. Aina välillä kasvatan pitkän tukan ja totean että no ei tää kyllä ole mun juttu, näytämpä tylsältä! Mä vaan en osaa elää pitkän tukan kanssa, enkä laittaa sitä. Lyhkäinen tuntuu kotoisammalta. Tosin kaverille, joka on mun kuontalon omalääkäri, vannotin jo että se ei sitten leikkaa mulle mitään kotiäiti-pottaa. Ja kai mun pitää siitäkin sanoa että vaikka kuinka siinä äkkiseltään kuningasideoisin ja aivopieruilisin että vedetään kalju niin sekin on sitten kiellettyä.
Pörröinen menninkäistukka. Se kuulostaa omalta.

7 kommenttia:

  1. Menninkäistukka kuulostaa mahtavalta!

    Mä en oo jotenkin yhtään osannut kuvitella sua rastapäänä. Hurja mielikuvamuutos :)

    Mä oon pitkätukkaihminen, tähän liittyy lapsuuden traumaattinen poikatukka (ja se, että ponnaria ei tarvii laittaa, he.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin mä torpedoin Leopardikuningattaren mielikuvat musta heppatyttönä ja nyt sitten vielä tämä :D
      Mä hinguin rastoja 12 vuotta ennenkuin uskaltauduin ja olin malttanut kasvattaa tarpeeksi materiaalia :D Enkä luopuis jos olisin niitä jaksanu vähän paremmin pitää mutku tässä nyt on näköjään ollu vähän jotain muuta työn alla...

      Poista
  2. Jos on kaunis kallonmuoto (sanana hirveä...) niin kaljukin on kaunis :) Mutta ehkä enempiä mielenilmauksia ja kauhistuksia välttääkseen tommonen peikkotukka olis aika jees :)
    Minä olin ennen varsinainen värinvaihtaja, mutta nykyisin taantunut turvallisiin vaihtoehtoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa kovasti mielihyvin vaihtaisin jo väriä vaan imetysaikana en viitsi turhia kemikaaleja kroppaan puskea. Mutta aikamoinen spektri jo munkin pään läpikäynyt :)

      Poista
  3. Minä olisin henkisesti menninkäistukkainen, mutta kampausajallisista-osaamisellisista-käsittelemätöntukkalaadullisista-laittoviitsimyksellisistä syistä ei ainakaan tässä tilanteessa oikein toimi. Ehkä sitten, kun ensin kasvatan tämän reuhkan jälleen kerran pitkäksi ja totean, ettei toimi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas miellän menninkäistukan sellaiseksi pörröksi mikä on aina valmiin näköinen ilman että sille tekee mitään :D Korkeintaan laittaa vähän sormenpäillä vahaa. Kolmessa sekunnissa valmis!

      Poista
    2. Mulla on niin ohut hiuslaatu, että jos ei laita mitenkään, niin läsöttää ihan epätoivoisesti lättänänä. :( Ehkä tosi lyhyt pysyis kolmen sekunnin vahasormeilulla pörrössä, mut minusta menninkäistukassa pitää olla vähän pituutta. Eli omalla kohdalla laittamista. Pitää ehkä ruveta harkitsemaan kaljun/sängen lisäks rastoja, niin selviää ilman kampailua... :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?