sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virvon varvon...

Nythän se on taas se sunnuntai kun ovikellot raikaa ja ovien takana on pikkunoitia.

Kaksikko on kuulemma liian iso siihen jo mutta onneksi kävi muita pikkunoitia. Liikuttavia :)

Myönnän olleeni joskus siinä ryhmässä joka ei avannut virpojille ovea. Syynä oli useimmiten se että olin unohtanut ko. päivän ja mulla ei ollut mitään palkkaa annettavana. Ei edes paria pikkukolikkoa.
Myönnän myös että pidän kyseistä traditiota hieman kerjäämisenä ja meillä pojat on virponeet pienenä vain tutuille.

Mutta vittu että pisti riepomaan esim. facebookissa näkyneet "no en kyllä saatana varmasti avaa ja jos avaan niin vaian tietyille"-asenteiset päivitykset. Siis voi hyvänen aika?! Aikuiset ihmiset (kyllä, joku taso on saavutettu jossakin kun päivittelen asioita aloittamalla lauseen Aikuiset ihmiset), oletteko tosissanne? Noi on lapsille isoja juttuja ja onko se ihan tosissaan niin hankala osoittaa näinä päivinä hieman yhteisöllisyyttä avaamalla se ovi, ottamalla vastaan se itsetehty vitsa, jos ei muuten niin hymyilemällä osoittaa pientä kehua niille pikkunoidille että ovat nähneet vaivaa asujensa eteen ja palkita pienesti.
Tekojen ei aina tarvitse olla aikuisten silmissä suuria mutta lasten silmissä ne voi olla joskus käänteentekeviä!

En vaan voi enkä edes halua yrittää käsittää ihmisten asenteita. Taas yksi hyvä osoitus siitä miten tässä yhteiskunnassa lapsiin suhtaudutaan. Perkele! Hävetkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?