perjantai 26. huhtikuuta 2013

Entinen fani, nykyinen kukkahattutäti

Kävin kaivamassa kukkahatun kaapista.

Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viime päivinä Justin Bieber-uutisilta. Että keikkaa pukkaa tällä viikolla. Suurinosa faneista on kuudesluokkalaisia tyttöjä. Knoppitietona muuten että toinen iso juttu sillä ikäluokalla on One Direction. Ekan luokan tytöt on kaikki ihan villeinä ja pojat taas periaatteesta inhoaa.

Mä olin samana ikäisenä kova New kids on the block-fani. Suurinosa siinä 70-80-luvun vaihteessa syntyneistä taisi olla. Ja juu mä tiedän että siellä on varmasti joku joka nyt lukiessa miettii että en kyl ollu mutta noin niinkuin vertauspohjallisesti. Se oli silloin kova juttu.
Muistan sen hysterian. Miten tarttuvaa se oli. Sitä kamaa ja krääsää oli aivan saatanasti ja tuntui että ehkä kuolee. Keikoilla käytiin ja muistan että tunsin äärimmäisiä vihakatkeruuskateus-tunteita kaverille joka pääsi R1:n. Hassua, en muista oikeasti itse keikasta enää juuri mitään mutta ton R1:n muistan.
Justinin faneja kutsutaan muuten hienommin nimellä Beliebers.

Joka vuosikymmenelle riittää varmasti omansa, NKOTB:n lisäksi historiasta taitaa löytyä ainakin Elvis, The Beatles ja Take That. Kotimainen Dingo on herättänyt hysteriaa ja nykypäivänä Robin ja Isac Elliot. Voisi kuvitella että on aika pelottavaakin olla fanituksen kohteena. Koska sellainen kirkuva vellova massa on kuin hyökyaalto ja se tulee vauhdilla päin. Ja mitään ikäisillesi suht normaalia et voi tehdä ja esikuvan paineet on kovat.
Ja onhan noita keikkoja ja tapahtumia jouduttu perumaankin hysterian takia. Loukkaantumisia on tapahtunut ja kuoliaaksi puristumisia. Ääri-ilmiöitä mutta kuitenkin.
Fanittaminen on normaali ilmiö, eikä vain teini-ikään kuuluva mutta ehkä se silloin on äärimmillään koska se oma identiteetti on vasta hakusessa ja niiden ihailun kohteiden kautta on helppo samaistua. Ei tarvitse vielä yksilöityä vaan saa ihan luvan kanssa olla osa massaa. Ja se ihailu on positiivista voimaa joka toimii persoonallisuuden rakennusaineena.

Lähinnä se mistä nyt kaivoin kukkahatun puuttuville kutreille oli lintsaus. Nimittäin sattui silmään eilen uutinen jossa 14-vuotias tyttönen kertoi että äiti antaa lintsata perjantain koulusta keikan takia. Nyt pikkasen pisti ihmetyttämään että minkähän ihmeen takia? Ymmärsin että tyty oli vielä pk-seudulta. Okei puoliltapäivin on ilmeisesti Kaisaniemessä joku hysteerikkojen kokoontumisajo mutta siis itse keikkahan on vasta illalla. Mitään varmistettua ei ole mutta Justinin toivotaan ilmaantuvan Kaisaniemeen paikalle.
Viime viikolla uutisoitiin että Norjassa oli jonkun verran siirretty kokeita ja muuta tärkeää koska ei ollut varmuutta että onko oppilaita Justinin keikan jäljiltä koulussa. Ja tällä viikolla on uutisoitu täältä kotimaasta että Opetusvirasto on huolestunut Justin-ilmiöstä ja että perjantai on aivan normaali koulupäivä. Mä en tajua että miksi se ei olisi normaali koulupäivä? Vanhemmat haloo!
Vaikka olisi kuulkaa kuinka tärkeä persoonallisuuden rakennusaine niin mä en kyllä ymmärrä vanhempia ketkä sallii lintsaamisen tässä tapauksessa. Eri asia on ehkä kauempaa keikalle tulevat, jotka joutuvat matkoihinkin varaamaan ja ehkä majoittumaankin, silloin on todennäköisesti vanhempikin mukana. Ja haluaisin uskoa että ihan asianmukaisesti haettu koulusta että töistä vapaapäivä. Mutta että samalla paikkakunnalla asuttaessa?
Mä ymmärrän että tää on tavallaan sellainen once in a lifetime-juttu mutta en nyt ihan ehkä ymmärrä että miksi tuon tytön äiti haluaa antaa tollaisen viestin lapselleen. Vanhemman homma on laittaa asioille rajoja, fanittamisellekin. Toki se on myös vanhemman homma ratkaista mitkä on niitä kertoja kun koulusta saa olla poissa mutta ei vanhemman hommana ole olla kaveri jonka kanssa lintsataan. Pikkasen taas pitkällä juoksulla tehdään vahinkoa ja haittaa, nää ei ole musta niitä keinoja joilla kannattaa hankkia sitä suosiota teinin silmissä. Se nyt vaan kuuluu siihen hommaan että se teini joskus vihaa sua mutta se vaan pitää kestää. Pääasiahan on kuitenkin siinä keikassa ja veikkailisin että sen keikan jälkeen se teini on niin ekstaasissa että se ei todellakaan enää muuta mieti. Mutta nyt ei taas kyllä vanhempi ihan loppuun asti ole näitä kelaillut, pitkällä juoksulla se on vahingollista antaa lupa lintsata. Aina tulee lisää keikkoja ja bändejä ja tyyppejä. Ei se teini vielä kykene miettimään sitä asiaa muuten kuin sä annoit viimeiksikin lintsata, miksei nyt?

Hartwall-areena on muuten ilmeisesti kieltänyt fanien oleskelun areenan läheisyydessä. Tällä kertaa kukaan ei pääse päiväkausia etukäteen jonottelemaan eturivin paikkaa koska paikalle saa saapua vasta ysiltä aamulla. Siinäpä nyt onkin sitten dilemma että kumpaan tähtäät; jonottamaan hyviä paikkoja keikalle jossa näkee jannun varmasti vai etkoille sateiseen Kaisaniemeen jossa ei ole mitään varmuutta muulle kuin kuulon menetykselle.

Ps. Uutisoivat myös että oli Justinin keikkabussista löytynyt humehia. En tiedä kuinka varma uutinen on mutta mun on oikeasti pakko myöntää että nauroin aivan kippurassa cityn Budi Bieber-heitolle. Vakava juttu mutta nauratti. Äiti on vähän väsynyt.

5 kommenttia:

  1. Täällä keski-ikäinen ikifani, moi! Fanitus oli ja on kivaa. En mäkään silti kyllä tuollaista lintsausta sulata enkä tiedä laskisinko muutenkaan kauhean nuorta yksinään tallautumaan johonkin kirkuvaan massaan. Apua. Onkohan musta tulossa tiukkismutsi?

    Mä en saanut lähteä ~15-vuotiaana Kraftwerkin keikalle Hkiin. Krafwerkin, kamoon! Mulla ei ollut muuten juuri mitään rajoja, mutta sitten yhtäkkiä joku meganörttibändin keikka iskeytyi kieltolistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei, ehkä toi otsikko on vähän harhaanjohtava. Fanitan mäkin. Meillä on muksujakin jo raahattu keikoilla mutta aikuinen ollut aina mukana ja on oltu istumapaikoilla. Eihän noi hukkapätkät näe muuten mitään. En mäkään uskaltaisi varmaan vielä vuosiin päästää ilman.
      Mut jotenkin mä haluaisin ainakin ajatella että sitä ei ole ihan tiukkisvanhempi jos vähän rajoja laittaa touhuun. Tietty sitä pääsee helpolla jos antaa sille teinille luvan lintsata, koska sehän tykittää varmasti vaikka viikkokausia ja yrittää väsytystaistoa. Mut se on tosi paha kieltää sitten seuraavalla kerralla ja seuraavalla kerralla ja seuraavalla kerralla jos kerran tossa joustat. On taistoja mitkä kandee valita mut sit on kanssa taistoja jossa ei ole sitä vaihtoehtoa että voisi valita.

      Poista
    2. mä en päässyt ruissiin kattoo pet shop boysia. itkin ja itkin. ja sit sen saakelin keikan jälkeen perhetuttu ilmoitti että no olis se voinut lähteä mua paimentamaan. kivakiittihei!

      jos mun poikani ikinä haluaa kaisaniemeen teinien kraftwerk-kokoontumiseen, jonne ehkä tulee ralf hütter, se saa lintsata.

      Poista
  2. Kun mä olin tokalla luokalla mun isä toi meille ulkomaanmatkalta SuperNintendo-konsolin. Sitä ennen meillä ei mitään pelejä ollut. Mun äidin mielestä oli niin huikean hauskaa pelata mun kanssa Marioo, että soitti mulle kahden päivän "sairasloman" koulusta että voitiin rauhassa keskittyä oleelliseen... Öö, mistäköhän mun tää huikea opiskelumoraali on peräisin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pena :D no mut hei mites tekisit omien lasten kohdalla? ;)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?