keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevätväsy ja "kevätväsy"

Muhun iskee joka kevät väsymys. Kuten varmaan aika isoon osaan ihmisistä. Pölyt ja allergialääkitys ei ainakaan helpota asiaa. Ja joka kevät nurisen siitä että kun on tää kevätväsy. Tänä vuonna bonuksena on myös nämä kun vauva ei nuku/nukkuu liikaa, vauva siten ja täten, vauva noin ja näin-selitykset siihen kevätväsyn rinnalle. Että miksi ei viitsi.

Maalis- ja huhtikuu on aina yhtä tarpomista ja rämpimistä. Oikein mikään ei huvita ja sitä vaan mielellään olisi. Ihan rauhassa. Ihmiset ärsyttää, lapset ärsyttää, mies se vasta ärsyttävä onkin, elämä ärsyttää. Kaikki vähänkin pakko on tosi pakkopullaa.

Mä aloinkin nyt ihan miettimään sitä että voikohan olla niin että se kevätväsy jää vähän päälle. Että siihen ikäänkuin vähän turtuu. Mä kyllä ihan oikeasti uskon siihen että lisääntyvä valo saa ihmisen uuvahtamaan väliaikaisesti, meillä väsyy lapsetkin. Mutta eihän se nyt perkele voi kahta kuukautta joka vuosi kestää?!?!

Mä vähän luulenkin että ainakin omalla kohdalla siinä käy niin että se kevätväsy oikeasti vaivaa sen pari viikkoa mutta sen jälkeen se muuttuu "kevätväsyksi". Jää vähän päälle se uuvahtaminen. Ei huvita-vaihde on ja pysyy ja kaiken laittaa sen "kevätväsyn" piikkiin. Kun on pari viikkoa siristellyt sitä valoa ja antanut itsensä olla väsynyt ja uuvahtanut niin sieltä on aika hankala rämpiä pois vaikka ei enää ihan niin valoturtuneelta tuntuisikaan. Sitä oikein antaa itselleen luvan laittaa kaiken väsyn piikkiin. Ja jos koko ajan inttää itselleen että kylläpä väsyttää niin varmasti koko ajan väsyttääkin.

Mä heräsin huomaamaan että se ei ole vain ne pakolliset jutut nyt mitkä tuntuu pakkopullalta. Vaan sellaiset kivatkin jutut, mihin kuitenkin liittyy vähän jotain velvotteita tai juttuja mitkä pitäisi hoitaa. Ei vaan muka jaksa tai huvita. Ei saa aikaiseksi alkaa. Meillä ei kukaan oleta tai odota että mä aina jaksaisin mutta käy vähän itseä ärsyttämään että ihan kaikki toiminta tapahtuu vasta järjettömän ison psyykkauksen jälkeen. Ne kivatkin asiat.
Miksihän sitä ihan itse tekee elämästään niin sairaan hankalaa? Ja nyt vauvankin kanssa. Varsinkin kun tietää että no vauvat ne ei aina vaan nuku ja joskus ne sitten taas vaan nukkuu ja niiden rytmin mukaan ei kannata suunnitella ja ajoittaa yhtään mitään. Voisi kuvitella että kolmannen lapsen kohdalla nämä hommat ei enää tulisi ihan niin isona yllärinä mutta kuulkaa ehei, niin sitä vaan täälläkin ihmetellään. Ja ihmetellään ennenkaikkea sitä että kun nyt kerran vauvalla on taas joku vaihe niin miksi sitä antaa sen vaiheen väsyttää.

Nyt tänä keväänä sitä on jo myöhäistä ja tietty en tiedä olisiko nyt ollutkaan hyvä pistää pystyyn mitään kokeiluja koska elämäntilanne ei ihan normissa mene valvottavan vauvan kanssa. Mutta ensi keväänä, jos muistan, niin aion kyllä kokeilla että voisiko kevätväsyä torjua, lyhentää, pysäyttää tai edes lieventää. Ja huhtikuussa ensi vuonna en enää suostu olemaan kevätväsynyt. Tai ainakaan laittamaan kaikkea laiskuuttani sen piikkiin.

Ennenmuinoin kevätväsymys johtui todennäköisesti siitä että talven ravintovarat alkoi loppumaan ja ravinto kävi yksipuoliseksi. Ensi keväänä mä aion heti vuodenvaihteen jälkeen tankata mahdollisimman monipuolista ja ravintorikasta ruokaa. Ei tasan varmasti mitään puutoksia vaan kaikki varastot kropassa täyteen!
Käpyrauhasta tullaan myös hellimään kirkasvalolampulla aamuin illoin, josko se pöljäke ei sitten niin säikkyisi sitä oikeaa valopalloa. Ja ensi keväänä mä en aio olla raskaana tai kenenkään ravintolaitoksena! Korkeintaan saan töissä uikuttaa töihommia mutta vauvat ja kevät ei kelpaa syyksi!

Ps. Mä alan pikkuhiljaa ymmärtämään mihin mä olen pääni työntänyt.
Tuossa kun latasin (taas) pyykkikonetta, tajusin että mulla asuu täällä kolme suht paljon treenaavaa karjua. Ja aika iso osa meidän pyykistä koostuu niiden hikisistä treenikamoista. Jotka haisee. Ummehtuneelle pukuhuoneelle. Testosteroni uhkaa jyrätä mut. Help!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?