maanantai 22. huhtikuuta 2013

Rakkaudesta

Äidinrakkaus on kummaa. Sitä ei voinut joskus kuvitellakaan että voisi ketään rakastaa näin paljon. Mä en nyt mene laisinkaan niihin negatiivisiin tunteisiin mitä lapsi herättää, koska onhan niitäkin. Joskus paljonkin. Ja vaikka noita kaikki rakastaa yhtä paljon niin se rakkaus on kuitenkin jokaisen lapsen kohdalla vähän erilaista. Koska ne lapsetkin on keskenään erilaisia. Ja jokaisen kanssa on ne omat jutut. Jokaisesta lapsesta on myös havaittavissa niitä omia parhaita että huonoja puolia. Kolme erilaista osittaisversiota musta.

Äidinrakkautta on myös kamalan vaikea määritellä ja selittää. Hankala avata. Vaikka sitä tasaisin väliajoin ainakin nuo rakkauden hetelmät kyselevät. Tykkäätkö sä tosta enemmän kuin musta?

Tokaa odottaessa mäkin kävin läpi sen ajatusmyllyn että voiko sitä toistakin lasta rakastaa? Että miten sitä rakkautta voi riittää? Sen huomasi kyllä ihan välittömästi että kyllä sitä vaan riittää. Mutta se tuntui tosi helpottavalta huomata että ei mun tarvitse niitä lapsia samalla lailla rakastaa. Yhtä rakkaita ne on mutta jokaista kohtaan se rakkaus on erilaisen uniikkia. Enkä mä ainakaan pystykään rakastamaan samalla tavalla.
Nyt taas mennään siellä toisessa ääripäässä ja tuntuu että vitsi kun mulla vielä olisi tätä rakkautta...

Eka on se joka teki musta äidin. Kaikki on aina uutta hänen kanssaan. Eka on lapsista se jonka kanssa mulla menee eniten ja helpoiten hermot. Koska kaikki on uutta!
Kuitenkin Ekan kanssa mulla on eniten sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. SÄ olet mun lapsi ja MÄ olen sun äiti. Ekan kanssa mä saan eniten onnistumisen tunteita. Meidän huumorit natsaa yhteen ja tyypillä on hillitön tilannetaju.
Ekan rooli perheen esikoisena ei varmasti ole se helpoin mutta Eka on selvästi meidän lapsista kuitenkin se itsenäisin. Ollut aina. Ekan rakkaus on lapsista opettavaisin.

Toka on taas se jonka kanssa ne käytännön jutut ei enää mietityttänyt ja pelottanut niin paljon. Vauvaa ei tarvinnutkaan pelätä. Se tuntui omalta heti. Moni asia oli erilaista toisen lapsen äitinä mutta kuitenkin ihan samanlaista kuin yhden kanssa.
Tokasta on tullut ihana pisamanenä joka on selvästi meidän perheen liima. Tokan ansiosta me ollaan niin yhteennivoutuneita. Toka huolehtii jokaisesta ja on tarkkana että kaikki saa huomiota. Selvästi perheihmisiä! Toka on myös meidän lapsista eniten se jolle sopii titteli äidin poika. Luonteena varsinainen kujeileva jukuri, kuten äitinsäkin. Tokan rakkaus on lapsista läheisin.

Kolmas on se pienin. Se vauva. Lellinlöllerö. Outoa että Kolmas on ollut osa meidän perhettä vasta niin vähän aikaa koska tuntuu oudolta että muka joskus olisi ollut aika kun häntä ei ollut.
Kolmannen myötä ne äitiyden tunteet on tulleet aika hyökyaaltoina. Sekä positiiviset että negatiiviset tunteet. Paljon on joutunut opettelemaan uudestaan. Ja pikkuhiljaa alkaa Kolmosen persoonallisuuttakin näkymään ja paljastumaan että millainen tyyppi se vauva onkaan. Kolmannen rakkaus on lapsista suloisin.

Jokaiselle haluaisi tarjota samat lähtökohdat ja puitteet. Että jokaiselle olisi tarjolla yhtälailla, oli se sitten aineellista tai muuta. No mitään ihmeellistä taloudellista muutosta ei ainakaan ole päässyt tässä lasten välissä tapahtumaan koska mä en vieläkään varmaksi tiedä mikä musta tulee isona. Ainoa mitä tiedän on se että mä haluan elää ruuhkavuosia mielummin nyt kuin kahdenkymmenen vuoden päästä. Toivonmukaan silloin on itse kunnossa ja terveenä ja pystytään Siipan kanssa elelemään myös lapsettomia juttuja. Ja ratkomaan sitten vaikka sitä että mitä sitä pitäisi isona tehdä.
Ruuhkavuodet tuntuu hyvältä just nyt, ei mulla tietysti vertailupohjaa ole muuhun koska mun elämä on ollut lapsellista jo yli 12 vuotta. Mutta siltä musta ainakin nyt tuntuu. Onneksi mulla on just tämä perhe!

15 kommenttia:

  1. Voi, ihana teksti. Tästä tosiaan huokuu äidinrakkaus. Kiitos muistutuksesta, että voisi ajatella asiaa tältä valoisammaltakin puolelta, eikä vain kaivella niitä negatunteita. :/
    Mainio kolmikko sulla kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei 95% mun teksteistä on marinaa juurikin tuosta mainiosta kolmikosta ;) että joskus näinkin. Mutta mainioita kyllä ovat!

      Poista
  2. Ihanan lämmin teksti. :) Toi suhde esikoiseen on kyllä mullekin ihan erityinen - hyvässä ja pahassa. Ja esikoinen vielä eniten muistuttaa mua itseäni - hyvässä ja pahassa. Kaksosista poika on omanlaisensa, kun se on poika, ja sellainen vähän mammanpoika välillä. Tyttö taas muistuttaa mua kaikkein vähiten noista kolmesta ja sen takia tuntuu, että sitä rakastaa erityisesti, katson sitä vain ihaillen, että miten mä tollaisenkin olen saanut aikaan. Mutta kyllä mä silti vieäkin ihmettelen, miten muka vaikka kuuden lapsen äideiltä sitä rakkautta riittää - kai se pitäisi uskoa, että riittää vaan, ettei tarvitse itse kokeilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten jännä, miten ainakin mulla, eniten lapsessa ärsyttää ne omatkin ärsyttävät piirteet.
      Mulla on muuten lähipiirissä yksi kuuden lapsen äiti, pitääkin kysyä siltä :D

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu ja tunnistan niin noi samat jutut, varsinkin tuon ekan kohdalla on aivan samat tunteet :) Ja taas Pienempään mulla vastaa sekä sun toka, että kolmannen tunteet, meillä kun luultavimmin lapsimäärä jää tähän.
    Isommalle mä sanon aina, että sitä olen rakastanut ekana, koska juurikin, silloin minusta tuli äiti :) Pienempi ei meillä vielä rakkauden perään kysele, koska se on sille niin selvä juttu ;D Hänhän on niiiiin ihana, et kuka ei rakastaisi ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että noi rakkaus- ja välittämishommat osuukin enempi sinne kouluikäisiin ja lähestyvään esiteiniin. Pienemmille kaikki on niin itsestäänselvää :)

      Poista
  4. Siis nuo kuvat! Ah! <3 Ja teksti oli kanssa ihan mielettömän ihana, mutta päässä kumisee vain tyhjyys niin ei voi kommentoida vaikka tekisi mieli. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitää, onko ne piiskannut sut reeneissä niin aivottomaksi? :P

      Poista
    2. No eiku tää kirottu työelämä imee ne vähät mehunrippeet jotka kotiäitiydeltä jää... :D Yst. terv. Zombiutuva

      Poista
    3. höh :/ tarjoan mun vakioratkaisua kaikkeen eli lisää lapsia ;)

      Poista
  5. Todella ihana teksti ja kuvat on tosi söpöjä. Kauniita lapsia sinulla <3

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?