keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Teini(n) äitiä ahdistaa (taas)

Moi mä olen Kukkis ja olen teini-ikäinen. Luulin että se olisi jo eletty mutta väärässäpä olin. Mä elän sitä uudestaan Ekan rinnalla. En sen kautta vaan nimenomaan rinnalla. Samaistun sen tunneryöppyihin ja ahdistuksiin. Vauvavuoden valvomisista mä selviän kivuitta mutta tästä teini-iästä mä en ole ihan varma että kuinka järkipäisenä tässä pysyy. Kun ei se helppoa ollut silloin itselläkään.

Mä en ole koskaan ollut huolissani Kaksikon kaverikuvioista. Kun niillä molemmilla on kavereita. Mutta asia iski ihan tosissaan mieleen nyt siinä vaiheessa kun tuli tämä kouluvääntö. Mitä jos Ekalla ei olekaan yläasteella kavereita? Miten sellaisesta voi selvitä? Mitä jos Eka on se joka viides lapsi?? Mä en halua että mun lapsen elämä on vaan selviytymistä päivästä toiseen, välitunnista toiseen. Mutta mitä mä siinä voin tehdä?

Pääsiäisenä uutisoitiin hattuhommista. Ihme juttu kaikenkaikkiaan mutta eniten tämä kosketti meillä siksi kun se nyt olisi SE koulu. Toki nämä lehtien uutisoimat eivät välttämättä kerro sitä koko totuutta eikä välttämättä edes totuutta. Mutta mietityttää toki. Kaikkien turvallisuus. Liialliset voimakeinot ei tietenkään ole hyvä mutta ne on vähän hankala määrittää. Varsinkin jos siinä ihan tosissaan on uhka päällä. Ja silloin musta pitää mennä väliin. Aikuisten siis. Paskempi homma jos se sitten tarkoittaa työpaikan menetystä.
Nyt sillälailla sen enempää kenenkään vanhemmuutta arvostelematta mä en kyllä oikeasti tajua tota että miten näillä nyky-oppilailla on noi auktoriteettijutut niin pahasti hukassa. Sekä himassa että koulussa.

Kampissakin sattui ja tapahtui. Me itseasiassa satuttiin olemaan paikalla.
Katseltiin jo torstaina että ompa levotonta. Ei nyt mitenkään pelottavaa tai uhkaavaa mutta tosi levotonta. Ja niitä nuoria oli siellä paljon, paljon enemmän kuin normaalisti viikonloppuisin. Mä koen että toi oli hieno juttu että puututtiin, ja nimenomaan vähän sillä viestillä että vanhemmat voisivat miettiä missä lapset ovat mihinkin kellonaikaan. Mutta olihan se pikkasen huvittavaa seurata kun poliisit kysyy kauppakeskuksen sisäänkäynneillä nuorilta henkkareita.
Eka on muutamaan otteeseen pyydellyt että voiko mennä kaverin kanssa Kamppiin koulun jälkeen. Mä olen ollut aika ennakkoluuloinen koska mun mielestä siellä pyörivät on jotenkin klikkiytyneet ja siellä on jotain sellaista jengimäisyyttä havaittavissa. Mulle ei tullut yhtään yllärinä nämä omaisuusrikos-hommat ja muut mitä pääsiäisenäkin tuolla oli ollut. Toistaiseksi nämä Kamppiin menot on aina kaatuneet johonkin. On ollut harkkapäivä tai jotain muuta.
Sinänsä mä en kamalan huolissani ole ollut noista Kamppi-pyynnöistä. Meillä on melkoisen tiukat kotiintuloajat (arkisin viideksi kotiin, perjantaisin kuudeksi) ihan lähinnä siksi että ollaan tässä porukallakin yhdessä. Luulisin että päiväsaikaan sinne uskaltaisi tuon tenavan päästää.
Kyselin vähän että no mitäs te siellä teette. Kuulemma kävisivät pelikaupoissa ja jossain syömässä.

Mä luotan omaan lapseeni. En sokeasti ja varauksetta mutta luotan. Uskon että se tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ja että meillä ei niinkään välttämättä suututa kun mokataan mutta pettyneitä ollaan. Mutta tiedostetaan ja tiedetään että niitä mokiakin tulee. Ja niitähän tulee. Virheist' oppii ja kokemust' karttuu. Tai jotain.
Eniten kuitenkin toivon että se osaisi ihan tosissaan valita sen seuransa. Että vähän osaisi suorittaa mietintöjä sen suhteen että ketä on kaverina ja ketä ei. Ei siinä, varmasti ne hölmöilee oli siinä ketä tahansa. Mutta vedetäänkö se raja nyt vaikka sitten niin että röökin kokeilu on ok mutta paikkojen hajottaminen ja omaisuusrikokset sitten ei enää ole.
Mulla on myös aika vahva luotto Kaksikon kavereiden vanhempiin. Senverran niitä olen nähnyt että uskon että yksikään muksuista ei saa missään keskustassa ainakaan myöhään heilua. Mutku kaikki muutkin-hommia odotellessa..
Mä tiedän sen että en pysty sitä lasta sitomaan ja yritän ihan tosissani etten istuta kaikkia omia pelkojani siihen. Ja mä alan nyt olla hyväksynyt sen että mä en voi aina tietää mitä se tekee. Pidän nyt tärkeimpänä asiana sitä että tiedän missä se on. Pakko vain luottaa että sillä pelaa se oma arviointikyky ja että se kykenee tekemään tilannekohtaisesti ratkasuja. Ja osaisi sanoa oikeilla hetkillä Ei. Katotaan kuseeko tää homma ja kuinka pahasti.

Käytiin avaamassa Kolmoselle tili (saatiin korruptiolahjaksi säästöpossu ja ruokalappu) ja siinä samalla käytiin Hakaniemessä kauppahallissa. Siinä hallin kupeessa näkyi muutama ihan selvästi alakoululainen bissepullot kourassa.
Miten tuollaisessa tilanteessa oikeasti pitäisi toimia? Soittaa poliisit? Tai sossuun? Mennä itse sanomaan jotain? Mitä sanoisi? Paheksuisi ja katsoisi pahalla silmällä? Tää ei ole ehkä se missä kannattaisi kukkahattutäteillä.
Mä haluaisin että jos mun lapsi (ja siis nimenomaan lapsi) dokaisi niin siihen puututtaisiin. Jos joku aikuinen näkee. Ja haluaisin itsekin jotenkin puuttua. Ilman sitä kukkahattua. Tuskin sillä mitään merkitystä olisi mutta mulle itselle tulisi ihan oikeasti vähän parempi olo, että olisi ainakin yrittänyt jotain. Nuo pojat lähtivät tuolta paikalta pois ennenkuin me ehdittiin yhtään mitään tekemään, muuta kuin ihmettelemään että mitä helvettiä oikeesti?!? Ja mua otti ihan sairaasti päähän kun en tiennyt mitä tekisin. Pelkkä kauhistelu nyt on ihan perseilyä. Varsinkin kun mä liputan sen yhteisöllisyyden puolesta.
Ne oli ehkä just ja just meidän Tokan ikäisiä. Teki ihan sairaan pahaa. Ja kello oli jotain kymmenen aamulla. Ja niillä oli ulkoinen habitus (vaikka toki ulkoisesti ei ehkä pitäisi tehdä yhtään mitään päätelmiä mutta teen nyt kuitenkin) sellainen että ihan tosissaan pisti mietityttämään ne kotiolot. Minikokoisia pultsareita jos nyt haluaa jotain kuvaa mielikuvitella.
Olen mä toki tiennyt että valitettavasti noita löytyy, ketkä on vielä kaikilla mittapuilla lapsia mutta kenen lapsuus on ilmeisesti jo eletty. Empähän vaan ole koskaan ennen nähnyt. En edes silloin kun itse pyöri siellä missä nuoret nyt silloin pyöri.

Senlisäksi että teiniangstaan noita oman teinin juttuja niin ahdistaa sitten nää omatkin kuviot. Mä haluaisin opiskelemaan mutta jotenkin tuntuu että aika olisi sille nyt ihan tosi huono. Pitäisikö se nyt ensin ihan tosissaan miettiä nää lapsikuviot loppuun? Että onko ne tässä vai ehkä sitten joskus vielä mutta että koska kun? Jos nyt ensin tehtailisi sen lapsiarmeijan ja sitten vasta koulujuttuja? Kuitenkin siinä vaiheessa kun mulla on täällä kaksi täysi-ikäistä jälkikasvullista niin niitä työvuosiakin on vielä ihan helvetisti edessä, mikäpä siinä sitten josko kouluun? Kersojen kanssa samaan aikaan gradua vääntämään. Mutta onko musta sitten enää opiskelemaan? Sinne lasten keskelle. Tykkään työstäni ja viihdyn siellä mutta tuntuu aika helvetilliseltä että SE olisi se mun juttu koko työelämäni ajan. Ja kuitenkin mulla on sinne vaan ikävä koko ajan. Aergh mä en tiedä mitä mä haluan!!!!

PS. Siippa valmistuu tänään. Tai on sillä vielä yksi koulupäivä mut se on enää vaan semmoinen muodollinen. Me vedetään Kolmosen kanssa nyt 50-luku päälle ja aletaan leipomaan sille kakkua. Skumppa on jo kylmässä.

8 kommenttia:

  1. Kun luin tekstisi, huomasin heti että ei siellä kukaan teinix kirjoittele, vaan vastuullinen äiti. Tulee mieleeni, että voisithan puhua lapsesi kanssa etukäteen (pelkäämistäsi) asioista kuten mitä teillä seuraa jos lapsi tekee kiellettyä. Yleensä nuori tietää kyllä mitä ei saa tehdä ja osaa sanoa yllättävän hyvin juttuja, mutta onpahan pahanpäivän varalle valmiiksi keskustellut/kirjoitetut säännöt ja sanktiot valmiina. Tai heittäkää toisinpäin, mitä voi saada jos suorittaa koulua omalla tasollaan tsempaten, jatkaa harkkojaan ja pysyy pois laittomuuksista... Palkkiot ovat teinixinä varsin toimivia myös :). Teini-ikä on kyllä rankkaa ja varsinkin kun se kokeilu alkaa, siinä pitää olla napakkana jos ei halua minideekua, sillä vaaroja ja vääriä polkuja on aina tarjolla, johon heikko ja epävarma (eli Normaali teinix) voi ajautua. Minä olisin varmaan siinä kaljajutussa mennyt lähimmälle kaupantyöntekijälle ja ilmaissut huoleni, hänhän olisi kutsunut vartijan/poliisin paikalle.
    Hyvin teillä tuntuu menevän, maiskutelkaa kakkua valmistumisen ja mukavan perheenne kunniaksi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä :) Meillä on käynytkin jo niitä että teini tekee ja mokaa vaikka tietää että ei näin. Joskus se ryhmäpaine on vaan niin kova. Pitääpä ottaa ja jutella joku väli taas näistä. Yläastehan tuo varmasti aikanaan sitten mukaan ihan omat ongelmansa ja kaikkea ei varmana osaakkaan ennakoida ja ajatella ennenkuin ne sattuu kohdalle.
      Eihän tuo yksin sitä ikäänsä kipuile, samassa epävarmuus-sektorissahan se koko väki menee mutta eipä sitä osaa se nuorikaan ajatella niin että en ole ainoa.

      Poista
  2. Mulla tuli aivan sama fiilis kuin yllä, että sä kuulostat kyllä juurikin hyvältä äidiltä tässä kirjoituksessasi (samoin kuin kyllä aiemminkin!).
    Tuommoinen teini-alkkari kun on mulle tullut vastaan niin olen samoin tein aina soittanut poliisille. Olenpahan ainakin tehnyt edes jotain. Mitään tietoa mulla ei ole onko niistä ikinä mitään seurannut, onko niitä edes mitenkään puhutettu, mutta toivon, että olisi edes jotain hyötyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla varsinaisesti huonoäiti-oloja ole ollutkaan, enempi se on varmaan vaan hyvä juttu että nää jutut mietityttää ja ahdistaakin. Välittäminen kun ei aina ole mikään kiva tunne.
      Poliisia mäkin mietin mutta sitten toisaalta kun niitä tahdo aina riittää niihinkään tilanteisiin joissa heitä oikeasti tarvittaisiin. Sellaiset akuutit, missä on ihan oikeasti hätä. Mä en vaan jotenkin tahtoisi haluta uskoa että poliisi olisi se osoite mihin tuontyyppisissä ottaisi yhteyttä. Eikö ihan tosissaan ole mitään muuta yksikköä kuin sossu?

      Poista
  3. Onnea Siipalle :) Mä olen myös joskus törmännyt noihin alakoulu-alkkiksiin. Joivat olutta ja kerjäsivät lisää joltain spuge-pariskunnalta. Olin niin hämmentynyt, etten myöskään osannut tehdä mitään. Poliisit liikkuu paikalle hitaasti (olisivat varmaan ehtineet kaikota) eikä yksin oikein uskalla mennä puhuttelemaan. Enkä halua myöskään kukkahattutäti-leimaa, vaikka pienempi paha se olisi kuin puuttumattomuus. Toisaalta, mitä siitä puhuttelusta olisi hyötyä? Tuskin sieltä muuta vastausta saisi kuin haistattelua. Viranomaisten pitäisi puuttua, mutta heidät pitäisi saada paikalle per heti. Joskus olen soittanut poliisille ulos kylmään sammuneista, pihalla riehuvista känniläisistä ja vastaavista ja aina vastaus on ollut sama: poliisi tulee kun ehtii. Enimmäkseen ovat ehtineet sitten, kun tilanne on jo tavalla taikka toisella ohi. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siippa kiittää :)
      Sinäpä sen sait hyvin koostettua miten mäkin ajattelen. Jotenkin tosi kimurantti homma kaikenkaikkiaan. Jotain haluaisi ja pitäisi tehdä noissa tilanteissa mutta ei mitään hajua että mitä. Ei se varmastikkaan ole noista lapsi-alkkiksista kiinni mutta jotenkin olo että mikä saa lapsen hylkäämään lapsuuden ennenaikojaan? Oma valinta se ei voi olla, mä en vaan suostu sitä uskomaan.

      Poista
  4. Musta on tosi kiinnostavaa lukea näitä juttuja elämästä teini(e)n kanssa, vaikka siihen onkin meillä vielä aikaa. Jotenkin tässä tota uhmaikää nro kaksi seuratessa on tullut muutaman kerran mietittyä, että mitä helvettiä siitä sitten tulee. Veikkaan, että etenkin pikkuveli tulee haastamaan mut vielä monta kertaa.

    Jännä ilmiö toi kauppakeskushengailukin kyllä. Ei meillä vaan, me roikuttiin leikkipuistoissa ja kaupan parkkiksella. Ja sit torilla tai nk. Sokoksen kongissa. Tosin eipä siellä Savossa Kampin kaltaisia keskuksia ollutkaan. Mut kyllä vaan on helppoa nykynuorilla, kun ei tarvi palella. :)

    Mut siis vakavasti puhuen esim. Kampissa on kuulemma myös tosi inhottavia lieveilmiöitä. Mulla on yks sukulainen, joka on työnsä puolesta joutunut tutustumaan mm. sellaisiin caseihin, että aikuiset miehet on ostaneet/yrittäneet teineiltä seksipalveluita tavaraa vastaan. Nuorimmat, joille kauppoja on ehdoteltu, olleet jotain 12-13-vuotiaita.

    Kuulemma steissin ja Kampin välillä vallitsee myös sellainen jako, että Kamppiin tullaan etelästä/lännestä ja steissillä hengaavat idästä tulevat ja maahanmuuttajat. Ja sit taas nuoren näkökulmasta homma ei välttämättä ole ollenkaan niin kamalaa ja pelottavaa kuin tällaisen täti-ihmisen vinkkelistä. Eikähän niitä voi kellariinkaan sulkea. Mut jännästi kyllä alkaa jo nyt tajuta, miksi ihmeessä omat vanhemmat eivät olleet kaikista mun ideoista niin innostuneita silloin kultaisella 90-luvulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan tässä jo maalailtu sitäkin että parin vuoden päästä meillä on täällä 2 teiniä ja 1 uhmainen. Ai ettien että :)

      Me kyllä hengailtiin meidän "kotikylän" kauppakeskuksessa mutta se meni kokonaan illalla kiinni ja sieltä joutui ulos. Ei sitä viitsinyt pihalla kauaa palella. Kamppihan on käsittääkseni aika myöhille auki kun bussit sieltä lähtee. Puolensa ja puolensa siinä...

      Joo hei tuosta seksihommasta mäkin olen kuullut. Siis ihan kamalaa! Pitääkö mun ihan tosissaan alkaa tollasistakin varoittelemaan? Ollaan meillä tuon vanhimman kanssa seksistä paljon puhuttukin, siitä että ei pidä tehdä mitään mikä ei tunnu itsestä hyvältä eikä myöskään saa toiselta vaatia. Että kunnioitusta puolin ja toisin. Halusin jutella aika avoimesti noista vielä siinä vaiheessa kun tyyppi ei kiemurtele ahdistuneena ja kokee sen keskustelun vain vaivaannuttavana. Ei nyt tietenkään mitään kama sutria juteltu mutta noin siis tunnepuolen juttuja on puhuttu paljonkin. Mutta ei kyllä rehellisesti sanottuna käynyt mielessä että pitäisi kutosluokkalaiselle ottaa puheeksi se että sä et ole mikään kauppatavara. Voi vitsi, kauas on mennyt terveyskasvatus omista ajoista....

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?