tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vaatehelvetti

Välikausi. Joopa.

Vauva verhotaan kierrätyskamaan. Kellarista löytyi parikin kevyempää pukua jotka on olleet isoilla veljillä että mun kummipojalla. Merkeistä ei mitään hajua. Melkoisen kestävää kamaa jokatapauksessa kun on noinkin monta konttivaa kestänyt. Nämä siis menevät vielä syksylläkin. Kuosi on kamala mutta kestävyys vie tällä kertaa voiton.

Mutta se on kuulkaa vielä helppoa verhota noita pieniä. Vaikka se välikausi kuinka pulmallinen onkin. Ne kun on vielä täysin vanhempiensa armoilla! Mutta alappa vaatettamaan tuollaista kouluikäistä jolla on jo oma maku, joka ei aina todellakaan kohtaa lompakon kanssa.... Ja vaikka hankkisitkin loppupeleissä ne lapsen haluamat romppeet niin se nyt ei vielä todellakaan sitä tarkoita että niitä kanssa pidetään.

Ensinnäkin n. marraskuusta maaliskuuhun vingutaan joka julmetun päivä että onks pakko laittaa takki. Ulkohousuista käydään aivan tolkutonta verbaalipainia ja saappaita ei jalkaan laiteta vaikka mikä olis koska ne on niin nolot. Pitkien kalsareiden kanssa tapellaan aina 2 ekaa viikkoa kun niiden käyttö alkaa. Ihme kyllä vielä suostuvat niitä käyttämään!
Hanskat on kaikki huonoja ja pipon metsästystä voi verrata graalin maljaan. Jos ja kun sellainen kun kelpaa kuitenkin löytyy, ei sitä saa pestä koko talvena. Kamalan tappelun siivittämänä muutaman kerran ne on kuitenkin myllytetty koska teinit haisee.
Ja sitten kun tulee kevät niin saa tapella siitä että koska on tarpeeksi lämmintä että tarkenee niissä ohkasemmissa kamoissa. Meillä kun vielä on niin että Eka on samanlainen vilukissa kuin minä ja Toka taas on hikipäisenä aina vaikka pihalla olisi miten kylmä.
Ylipäätänsä kun noita talvikamoja ostamaan mennään niin asenne on nuorisolla pitkälti ihasama. Ja monesti otetaa toi, ilman että on edes sovitettu tai sen kummemmin tarkasteltu. Kunhan vaan äkkiä pääsee pois, jostain syystä talvivaatteet on se pahin rasti. Voin kertoa että psyykkaan itseäni joku pari viikkoa etukäteen aina ennenkuin noille reissuille lähdetään. Sieltä ei vaan yksinkertaisesti voi päästä ulos verenpaine normaalilukemissa.
Mähän itse verhoan itseni toppavaatteisiin ja villaan ja ties mihin eli mulle ne eivät voi kyseenalaistaa pukeutumista. Mutta Siippa painelee sujuvasti talvellakin nahkatakki auki eikä palele. Pikkasen kyrsii ne miks toi saa noin-kyssärit.

Meillä Eka saa pidettyä ulkokamansa aina siistinä ja ehjinä, en muista että siltä olisi ikinä hajonnut yhtään mitään ulkokamppeita. Toka taas saa kaiken rikki vyötäröstä alaspäin. Aivan kaiken. Meillä esimerkiksi näkee sukkia vilkaisemalla että kummalla ne on olleet käytössä... Kummankin kohdalla on tehty se linjanveto että takit ja kengät ostetaan laadukkaina koska ne saattaa sitten mennä 2 talvea käytössä (koululaisillekin on oltava varakamppeita, ei tosin siinä määrin kuin noilla pienillä ketkä on ihan toisella tapaa jatkuvasti pihalla maantasalla) mutta hanskat ja ulkohousut ostetaan vähän halvemmalla koska ne on ne kovimmalla kulutuksella olevat.
Sama homma kevään korvilla noiden lenkkareiden ja lippisten kanssa, ne ostetaan vähän laadukkaampana.

No näin kevään (???!!! -4) tullen ainoa kelpaava ostospaikka on tietenkin Ponkes. Kengät ja lippikset nyt etunenässä on ne mitä meiltä tuolta kuolataan. Ei siinä, nuo on kyllä kestäviä ja oikeasti hyviä. Olen joskus jossain siitä nillittänytkin kuinka jouduin Tokalle ostamaan kahden viikon sisään kolmet lenkkarit koska ostin aina niitä halpiksia niin eihän ne kestänyt. Äkkiä olin niihin välittömästi hajoaviin syytänyt saman summan millä olisin kerralla saanut hyvät ja kestävät. Nykyään siis maksan kyllä suosiolla nieleskellen mutta voi vittu että oikeasti noihin menee rahaa!!
Senlisäksi että nuo on kestäviä niin loppupeleissä Kaksikolle tärkein seikka tuntuu olevan se että kaikilla on Ponkesin lippis. Nooh, tämä nyt on toki tärkeä seikka sille nuorelle mutta ei kuitenkaan pelkkä lopullinen kaneetti mulle miksi ne sitten Ponkesia saa. Koitan kuitenkin välttää sitä että lyttäisin homman välittömästi koska mikäpä minä olen toisen tuntemuksia ja mielipiteitä vääriksi sanomaan. Toki jutellaan muistakin puolista mitkä vaikuttaa ostopäätökseen. Mutta kun se identiteetti on vielä noilla hakusessa niin se on oikeasti tärkeä seikka että saa ryhmiytyä sitten sen vaatetuksen kautta. Ja kumpikin on oikeasti yllättäneet mut ihan täysin sillä että oikeasti kyllä pohtivat niitä ostopäätöksiä ja kun niille ostaa välillä myös sitä mitä ne haluaa, niin ovat valmiita keskustelemaan ja miettimään myös vaihtoehtoja. Kun kaikkea ei aina heti tyrmätä sillä rahalla.

Toinen hyvä kenkäkauppa on Budget Sport. Kenkien kun on sovelluttava niin fudikseen, hengaamiseen, kiipeilyyn, kaupunki- että landeolosuhteisiin sekä eri keleihin niin tämä on välillä melkoisen haasteellista. Pienille voi ostaa vielä useammat vaihtoehdot, isot ei välttämättä suostu pitämään kuin niitä tasan yksiä eli niiden on käytävä sitten kaikkeen.
Mulle on kuitenkin aina ollut iso kynnys se että MÄ maksan ne vaikka kumpikin on suostunut että voivat omistakin säästöistä noihin sijoittaa. Tänä vuonna myönnyin ensimmäistä kertaa että jos kipuraja (aina ennenkuin mennään kauppaan niin meillä määritellään kipuraja mitä ei ylitetä, koska joku roti oikeasti noiden summien kanssa) ylittyy niin sen loppusumman voi maksaa omista rahoista. Mulle on jostain syystä ollut kamalan iso kynnys että vaatteisiin ei lapsen tarvitse sijoittaa omia rahojaan mutta jouduin kyllä myöntämään että ihan hölmöähän toi on. Jos toinen haluaa hinnakkaamman niin miksi se nyt ei voisi sitä sitten itse maksaa? Ensiaskeleita sen oppimisen suhteen että mikä kaikki maksaa. Ja minkä verran. Kun ei nämä enää sillälailla leluja halua, Eka varsinkaan.

Meillä Kaksikko onneksi tykkää väreistä paljon niin kumpaakin on ollut suht helppo vaatettaa. Miellyttää sekä mun että naperoiden omaa silmää. Ylipäätänsä homma on jo vuosia mennyt pitkälti niin että mä vain kipitän perässä maksamassa, itse napsivat hyllyiltä mistä tykkäävät. Kummallakin on kuitenkin suht omanlaisensa maku eli nykyään ei voi enää laskea sen varaan että kaikki kierrättyy isommalta pienemmälle.
Tällä hetkellä koululaisten vaatettaminen on siinä mielessä "helppoa" että verkkarit ja hupparit tuntuu olevan aika pop kummallakin sukupuolella. Ne nyt istuu suht kivasti vartaloon kuin vartaloon mutta esimerkiksi farkkujen metsästys on ihan yhtä helvettiä.
Samaten isommille mukuloille löytyy aika kivasti ylipäätänsä vaate-vaihtoehtoja. Löytyy väriä jos haluaa mutta sitten myös vähän vähemmän räikeää jos haluaa. Ja ilman niitä angry birdsejä ja muita.

Ylipäätänsä mitä olen kavereiden kanssa jutellut, kellä tätä samanikäistä jälkikasvua on niin tyttöjen kanssa nämä reissut vasta perkeleestä onkin. Eli sinänsä helpolla mä pääsen eikä voi valittaa. Että onnea vaan tulevien teinityttöjen vanhemmille!

Ps. Siippa otti ja alkoi romanttiseksi. Eilen kun tulin suihkusta niin oli takkatuli-DVD pyörimässä. Siinä sitten yhdessä jännäiltiin että mikä puunpala sortuu siitä rakennelmasta ekana. Oli hurjaa! Ja koska meillä on special edition versio niin pystyy kuulkaa valkkaamaan että soiko siinä taustalla musiikki vai kuunteletko sitä palavan puun ääntä.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. paitsi pitkät kalsarit (housen bambu-) käväisivät KERRAN päällä "nää on epämukavat". uuden lippiksen ts ääliöämpärin toi kummitäti nykistä, se sentään kelpas. pipograali :D arvaa itkinkö verta kun viime talvena päähän hyväksytty kunnon vuorattu pipo tippui autoon tullessa lumihankeen ja aura-auto söi sen.

      Poista
    2. Ei vittu voi käydä noin!!! Mun on oikeasti muutaman kerran tehnyt mieli sanoa et ihan sama mitä laitatte päälle, ei oikeasti mussa tunnu se teidän palelu mutta kun nehän hitto sitten ottaa ja tekee niin... Toka menis varmaan pakkasellakin shortseissa kouluun.

      Poista
  2. Siis voi jumalauta, toi vaatetappelu ei siis lopu ehkä ikinä? Kai se on vaan alettava asennoitumaan asiaan niin, että yhtä taistoa loppuelämä. Ja tulevan teinitytön kanssa vielä. Onneksi siihen voi henkisesti valmistautua jokusen vuoden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä ei ainakaan oo loppunut :D Mut hei senverta mä luulen että tytöillä on ehkä vähän selkeämpi se linjaus sen suhteen mitä ne haluaa. Että jo kauppaan mennessä niillä ehkä olisi joku visio. Nämä meidän haahuilijat vetää sillä "emmätiiä"-linjalla tai sitten jos niillä joku visio on niin se on niin aakeelaakee että mä en ainakaan saa siitä kiinni senvertaa että osaisin suunnata paikkoihin mistä tätä epämääräisyyttä löytyisi.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. mulla ei kyllä ollut teininä visiota, että tota samaa se oli meikäläisenkin kanssa. lisäks mua KUTITTI ihan kaikki. lukioiässä sit keksin, että naiseus on perseest ja pukeuduin jättimäiseen roikkuvaan miesten polyesteripukuun, jossa oli liivi ja kaikkea. aijai.

    nyt sitten vähän sama meininki tuon miehen kanssa, tosin se on onneks melko omatoiminen näissä vaatehommissa. lopulta sille löytyy aina jotkut skedetossut (ponkesista) niin kelpaa kävellä taas puoli vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, mä perustin tuon lähinnä nyt noiden omien lasten ikäisten tyttöjen perusteella. Mitä heitä on seuraillut niin aika yhdestä muotista sitä ulkoisesti mennään.
      Eli mä en pääse Ponkesista eroon koskaan :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?