tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vauva on...

...jo 5 kuukautta! Kuluneen kuukauden aikana vauva on mm..

  • ollut elämänsä ensimmäisessä mielenosoituksessa (Naistenpäivänä Vaunumarssilla)
  • rauhoittuu parhaiten kun hyräillään tätä (blogin pitäjä ei ota vastuuta korvamadosta)
  • alkanut raapimaan kaikkea ja kaikkia. Myös itseään
  • kääntynyt ensimmäisen kerran
  • löytänyt varpaansa, suuhun ne tosin ei vielä mene

Heti täytettyään 4 kuukautta vauva alkoi kiinnostumaan muiden syömisistä. Jos sylittäjä söi niin että vauva on sylissä niin pää kääntyi lähes ympäri että varmasti näkee sen haarukan matkan suuhun. Sama homma vesilasin kanssa. Suu napsui myös nätisti auki ruokailuvälineiden näkemisestä. Kääk. Nyt kuitenkin homma on taas vähän unohtunut eli ei ilmeisesti kuitenkaan mitään herkkyyskausia vielä?

Kolkki the Kuola. Kummisedän joululahjaksi hankkima Guns'n roses-kuolalappu on otettu käyttöön ja vauvan etumus pysyy kuivempana. Pohdimme jo saisiko tuon kuolamäärän jotenkin hyötykäytettyä mutta käyttökelpoisia ideoita ei ole vielä ilmaantunut. Varsinainen kuolaveljes. Runsaat kuolamäärät ovat tehneet myös sen että vauva haisee ihan tiskirätille. Lovely!

Kolmas on muun perheen tavoin kissaihminen. Kissat saavat virnistyksen naamalle ja niitä on ihana silitellä. Ja vallan ihanaa on repiä tukkoja irti kissasta. Auts! Hassua seurata vauvaa kun se ihmettelee kissoja. Mitähän vauva silloin miettii?

Vauva kelpuuttaa tätä nykyä myös tuttipullon. Olin Ekan kanssa leffassa ja pumppailin vähän maitoa ajatuksella no pullosta tämä ei ainakaan mene. Vauvahan oli lupsutellut maidot menemään kuin vanha tekijä. Luopiovauva! Se ei enää kohta tarvii mua :( Tosin helpottanee että eipä tarvitse murehtia miten tyyppi syö kun mä olen töissä.

Kun vauva keksi kääntymisen jalon taidon niin siitähän se ilo vasta irtosi. Tyyppi on samantien mahallaan kun sen laskee johonkin selälleen. Kauaahan se ei siinä mahallaan jaksa pönötellä vaan huuto alkaa. Ja kun sen käyt kippaamassa takaisin selälleen niin se on välittömästi mahallaan. Tissilläkin pitäisi kääntyä mahalleen, eri helppo syötettävä! Ja vaipanvaihtohan on myös yhtä juhlaa. Sitä ei vielä olla keksitty että takaisin selälleenkin voisi kierähtää.

Kolmonen pelkää kovaäänisiä ihmisiä. Kiljuvat lapset, huutaminen, oma ääni. Nauhotettiin Kolmosen höpötystä ja kun kuunneltiin nauhoitetta niin vauva huusi hysteerisenä omalle äänelleen. Meidän karski kuopus! Sen sijaan kaverin vasikankokoisen koiran haukkuminen ei pelottanut. Koko otus oli vain ihana.
Pikkulapset ja vauvat yrittävät kovasti ottaa kontaktia Kolmosen kanssa mutta vauvelimme yleensä torjuu muut siinä vaiheessa kun volyymi kohoaa liikaa.

Kuluneen kuukauden aikana vauva on kiintynyt (tekisi paikoin mieli käyttää termiä ripustautunut) isäänsä enemmän ja enemmän. Isä on vauvalle ehdottoman tärkeä ja rakas. Kun kiintymysvanhemmuus on niin kovasti ollut tapetilla eri asiayhteyksissä viime aikoina niin jaksaa kyllä ihmetyttää kerta kerralla aina vain enempi ja enempi että miten muka vauva voisi kiintyä vain yhteen vanhempaan isommin? Olihan se tiedossa että Kolmosesta varmasti tulee isänsä lellinlöllero mutta on ollut hauska seurata isän ja pojan keskinäistä suhteen rakentumista. Mikään ei ole vauvasta muikeampaa kuin se kun isä kutittaa parransängellä.
Kuluneen kuukauden aikana onkin mietitty kotikuvioita isommin. Isä jää kotiin kesällä kymmeneksi viikoksi ja vuoden vaihteessa sitten siirretään vetovastuu vauvan (taaperohan se sitten jo on) hoidosta kokonaan isälle ja mä palaan töihin. Alan tekemään töitä jo nyt satunnaisesti, riippuen miten tarvetta löytyy.

Vauva on aloittanut isän ja äidin kanssa vauvauinnin ja muutaman kerran jälkeen Kolmas tuntuu viihtyvän ja tykkäävän. Parhaiten vauva kuitenkin rentoutuu vedessä ohjaajan kanssa eli otteet vanhemmilla on vielä hakusessa. Vauvasta tuntuu kuitenkin löytyvän melkoinen vesipeto joka tykkää räiskiä ja läpsiä vettä.

Muutaman viikon ajan on vauvalta saanut myös satunnaisesti suukkoja. Tekniikka on toki vielä enempi naaman nuolemista mutta kerrassaan hellyyttäviä ovat myös nämä alkeelliset hellyydenosoitukset. Vauva tuntuu myös osaavan valita ne hetket koska suukkoja heltiää.

Kolmonen on kuluneiden viikojen aikana osoittanut taas hieman lisää viitteitä siitä kummoinen persoonallisuus on meidän perheeseen saatu. Vauva on selvästi perusrauhallinen ja hyvin pitkäjännitteinenkin mutta sitten kun kuppi menee nurin niin se kanssa on nurin. Isä on ainoa kenelle lepytään. Vauva viihtyy itsensä kanssa pitkiäkin hetkiä mutta osaa tasaisesti pyytää sylittelyä jokaiselta perheenjäseneltä. Isojen veljien huone on myös selvästi kiinnostava aarreaitta.
Vauva myös innostuu asioista ihan koko vartalollaan. Käsillä ja jaloilla huidotaan kun on jotain oikein mahtavaa näköpiirissä! Nauraminen yltää myös vauvalla lähtien päälaesta varpaiden päihin asti.
Lempilelut tällä hetkellä ovat leivinpaperi ja omat varpaat.

Vauvan pinnasänky haettiin viimein kellarista! Kasassahan se ei toki vielä ole mutta josko sitten viimeistään puolivuotispäivillä? Perhepetimme uhkaa siis laajentua sivuvaunulla. Yöt sujuvat kyllä aika kivasti näinkin mutta josko joitakin pätkiä menisi pinniksessä. Vauva tuntuu nimittäin selvästi häiriintyvän kun esimerkiksi illalla vanhemmat kömpivät nukkumaan. Vauva myös vie parisängyssämme eniten tilaa koko alle 70senttisellä mitallaan. Lempinimeksi onkin viime viikkoina muodostunut nimitys Poikittaislinja.
Kaveripiirin kierrätyksen johdosta meillä on pinnasänkyjä 2 ja mummo yllättikin pyytämällä toisen sängyn hänen luokseen. Että on valmiina sitten kun on tarve. Tervehdys yökyläilyt!

Neuvola edessä vasta loppuviikosta eli mittojen päivitystä sitten. Pituutta on hurahtanut ainakin...

EDIT Mittaa täpikällä 6970g ja 65,5 cm. Ja nyt ne varpaatkin menee suuhun :)

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On!! :) Paitsi vauvan vihulainen kasvaa liikaa ja liian vauhdilla... kaivoin tänään ekat 74cm vaatteet kehiin

      Poista
  2. Ihana kirjoitus, hetkellisesti välähti päähän ne omien vauva-ajat, tuo tissillä kääntyileminen varsinkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) mä kanssa toivon että nää jokakuiset kokoamiset auttaisi pitämään muistissa vauvavuoden

      Poista
  3. Haa! Siis ihana, etenkin oman äänensä pelkääminen! Mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on näppärä lohduttaa siinä kun yks karjuu sille karjumiselle.

      Poista
  4. hihii. tän perusteella huokaisen helpotuksesta - mun vauva on normaali viisikuukautinen! ekakertalaiselle tärkee tieto. se raapii sohvaa ja lattiaa, itseään ei onneks vielä. tänään kun syötin sille sosetta, se alkoi kitistä jos en antanut sille lusikkaa omaan käteen imeskeltäväksi. hämmentävää. olen myös huomannut, että kiljuvat lapset pelottaa, vaikka mikä tahansa teollinen melu on ok.

    toi linkin biisi oli muuten ainoa mikä toimi jossain 2 kk iässä, nyt on menty peppi pitkätossulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin se pahin raapiminen on onneksi vähän helpottunut, tyypillä oli takaraivo yhdessä vaiheessa aika hurjan näköisenä. Se teki sitä salaa öisin ja vaivihkaa syödessä. Teki mieli jo pamauttaa jokaista "laittakaa sille jotkut tumput"-neuvojaa. Joo jollekin vastasyntyneelle nyt saakin ne tumput mut tämmöselle muutaman kuukauden ikäiselle onkin jo vähän haasteellisempi keissi. Ja vaikka kuinka noita kynsiä nirhii niin aina on jossain joku terävämpi reuna millä saa sitten kivasti itseään viilleltyä.
      Mä kestän postimies-paten vielä mutta pippi alkais olemaan jo niillä rajoilla :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?