tiistai 14. toukokuuta 2013

Ammattitauteja

Nimiäisten jälkeen huomasin että mulla on aivan järjetön päänsärky. Olin ihan varma että se Ekan tauti iskee muhun. Raahauduin kuitenkin Tokan kanssa saunaan kun lapsi pyysi.
Rojahdin lauteille makaamaan ja kun olin siinä muutaman hetken ollut, alkoi kroppa rentoutumaan. Ja mitä relampi olo oli, sen enempi tuntui että veri juoksee aivoihin ihan kohisemalla. Ja päänsärky katosi!

Tuosta heränneenä tajusin miten jumissa mä olen. Lihakset ei ehkä niinkään mutta ranka on jotenkin aivan krampissa. Nivelet ja nikamat kanittaa. Puoli vuotta perhepetiä ja outoja imetysasentoja alkaa tuntumaan. Ja luulen että kropassa on painopistekin vielä ihan vääränä. Viimeiksikin kesti tosi kauan ennenkuin palikat oli kasassa niinkuin pitää.

Tokan jälkeen, silloin aikanaan, mun ranka oli ässän mallinen. Olin aivan kierossa. Tosin silloin ongelmana oli alaselkä, nyt niska ja yläselkä. Intensiivinen keskivartalon lihasten vahvistaminen ja kiropraktikon käynnit jeesasi silloin. Toivon että niin kipeänä ei tarvitse olla enää koskaan.

Huomaan vähän väliä istuvani ihan oudossa asennossa. Ja pää on hassussa asennossa. Vähän väliä pitää korjata ryhtiä ja ihan ajatella sitä että on suorassa. Päänsäryt on lisääntyneet ja sellainen yleiskehno olo. Roikotan päätä ihan huomaamatta ja kehitän niskaan Quasimodon kyhmyrää. Olen ihan jatkuvasti väärissä asennoissa vaikka kuinka muka keskityn olemaan oikein.
Nukun leuka melkein rintarangassa kiinni ja se asento jää näköjään päälle hereilläkin.

Ikävöin liikkumista ihan tosi paljon. Ihan jo siksi että mun selkä voi silloin niin hyvin. Ja keho muutenkin. Tuntuu tosi nuivalta valittaa liikkumattomuutta kun pitäisi vaan mennä ja liikkua. Muttakun koko ajan on jotain. Koko kevään vaivannut sarjaflunssa (olen jo seonnut laskuissa että onko nyt neljäs vai viides tauti päällä tälle keväälle) verottaa. Ja parin viime kuukauden ajan on ollut pakko laittaa nukkuminen liikkumisen edelle. On väsyttänyt niin älyttömästi. Vauva rokotusreagoi, eroahdistelee, milloin mitäkin. Ja sitten on ne kaksi muuta joiden kanssa yrittää myös viettää aikaa. Niinjoo ja se mies kanssa. Mun on niin paljon helpompi liikkua silloin kun hommat on kolmivuoroisia. Silloin saa nipistettyä hyvin sitä aikaa liikkumiselle.
Katsastelin jo valmiiksi kesätarjouksia erinäisistä liikkapaikoista. Mitä nopeammin nyt toimisi niin sitä pidempään ehtisi käydä. Vauvaa käytin jo kahvakuulana mutta hitto eihän sitä samalla tavalla uskalla viskellä.
Nyt tällä kertaa ajattelin uhmata flunssan jälkitauteja ja käydä edes vähän kävelemässä. Uimaan tekisi mieli mutta sen ehkä unohdan tautisena. Takapihalla näkyvä meri ei paljon helpota asiaa!

Ps. Hammas kolahti vesilasin reunaan. Siis Kolmosella.

2 kommenttia:

  1. Huh, mulla sama ongelma vaikka viimeisimmästä imetyksestä on sen 2v aikaa. Ihan vino ja tunnen itsekkin et naksautettavaa ja jumittavaa löytyy. Ja niin typerää kuin se onkin niin se on muka aika jota ei löydy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että mulla se isoin tällä hetkellä on se että ei muka löydy jaksua. Mikä varmasti välillä pitääkin paikkansa mutta ei aina.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?